Lähdekoodi sivulle Runo 27

{{Runo
|Nimi=Runo 27
|Tyyppi=Kalevalan runo
|Keskeiset_runot=27
|Liittyy_hahmoihin=Lemminkäinen
}}
== Teksti ==
<div class="kw-runo-text">
Jo nyt Kaukoni kuletin, saatoin Ahti Saarelaisen<br />
monen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimetse<br />
noille Pohjolan pihoille, salakansan kartanoille.<br />
Nyt onpi saneltavana, kielin kertoeltavana,<br />
miten lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli,<br />
tuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin,<br />
ilman kutsutta pitoihin, airuhitta juominkihin.<br />
Tuop&#039; on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä,<br />
heti kun tuli tupahan, astui keskilattialle:<br />
silta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti.<br />
Sanoi lieto Lemminkäinen, itse virkki, noin nimesi:<br />
&quot;Terve tänne tultuani, terve tervehyttäjälle!<br />
Kuules, Pohjolan isäntä! Oisiko talossa tässä<br />
ohria orosen purra, olutta urohon juoa?&quot;<br />
Itse Pohjolan isäntä istui pitkän pöyän päässä.<br />
Tuop&#039; on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&quot;Ollevi talossa tässä tannerta orosen olla.<br />
Eikä kielletä sinua, jos olet siivolla tuvassa,<br />
oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla,<br />
kahen kattilan välissä, kolmen koukun koskevilla.&quot;<br />
Siinä lieto Lemminkäinen murti mustoa haventa,<br />
kattilaisen-karvallista. Sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&quot;Lempo tänne lähteköhön oven suuhun seisomahan,<br />
nokianne nuohomahan, karstoja karistamahan!<br />
Eip&#039; ennen minun isoni eikä valtavanhempani<br />
seisonut sijalla sillä, oven suussa, orren alla.<br />
Olipa sijoa silloin: tanhua orihin olla,<br />
tupa pesty miesten tulla, sopet luoa sormikasta,<br />
vaarnat miesten vanttuhia, seinät miekkoja laella.<br />
Miksip&#039; ei ole minulle kuin ennen minun isolle?&quot;<br />
Siitä siirtihen ylemmä, pyörähtihe pöyän päähän;<br />
istuihe rahin nenähän, petäjäisen penkin päähän:<br />
rahi vastahan rasahti, petäjäinen penkki notkui.<br />
Sanoi lieto Lemminkäinen: &quot;Enpäs liene lempivieras,<br />
kun ei tuotane olutta tulevalle vierahalle.&quot;<br />
Ilpotar, hyvä emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&quot;Ohoh poika Lemminkäisen! Mi sinusta vierahasta!<br />
Tulit pääni polkemahan, aivoni alentamahan!<br />
Ohrina oluet meillä, makujuomat maltahina,<br />
leipomatta vehnäleivät, lihakeitot keittämättä.<br />
Oisit yötä ennen tullut taikka päiveä jälestä.&quot;<br />
Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä,<br />
murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki:<br />
&quot;Jop&#039; on täällä syömät syöty, häät juotu, piot pi&#039;etty,<br />
oluet osin jaeltu, me&#039;et miehin mittaeltu,<br />
kannut kannettu kokohon, tuopit roukkoihin rovittu!<br />
&quot;Oi sie Pohjolan emäntä, Pimentolan pitkähammas!<br />
Pi&#039;it häät häjyn tavalla, kutsut koiran kunnialla.<br />
Leipoelit leivät suuret, panit ohraiset oluet,<br />
laitoit kutsut kuusianne, anojat yheksiänne:<br />
kutsuit kurjat, kutsuit köyhät, kutsuit ruojat, kutsuit<br />
roistot,<br />
kaikki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat;<br />
muun on kutsuit kaiken kansan minun heitit<br />
kutsumatta!<br />
&quot;Mintähen tämä minulle omistani ohristani?<br />
Muut ne kantoi kauhasilla, muut ne tiiskinä tiputti,<br />
minä määrin mätkäelin, puolikkoisin putkaelin<br />
omiani ohriani, kylvämiäni jyviä.<br />
&quot;En nyt liene Lemminkäinen, en vieras hyvän-niminen,<br />
kun ei tuotane olutta, pantane pata tulelle,<br />
keittoa pa&#039;an sisähän, leiviskä sianlihoa,<br />
syöäkseni, juoakseni päähän matkan päästyäni.&quot;<br />
Ilpotar, hyvä emäntä, hänpä tuon sanoiksi virkki:<br />
&quot;Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen!<br />
Pane keittoa patahan, tuo olutta vierahalle!&quot;<br />
Tyttö pieni, tyhjä lapsi, pahin astian pesijä,<br />
lusikkojen luutustaja, kapustojen kaapustaja<br />
pani keittoa patahan: luut lihoista, päät kaloista,<br />
vanhat naatit naurihista, kuoret leivistä kovista.<br />
Toi siitä olutta tuopin, kannun kaljoa pahinta<br />
juoa lieto Lemminkäisen, appoa halun-alaisen.<br />
Itse tuon sanoiksi virkki: &quot;Tokko lie sinussa miestä,<br />
juojoa tämän oluen, tämän kannun kaatajata?&quot;<br />
Lemminkäinen, lieto poika, katsoi tuosta tuoppihinsa:<br />
toukka on tuopin pohjukassa, käärmehiä keskimailla;<br />
äärillä maot mateli, sisiliskot liuahteli.<br />
Sanoi lieto Lemminkäinen, kauahutti Kaukomieli:<br />
&quot;Tuopin tuojat Tuonelahan, kannun kantajat Manalle<br />
ennen kuun ylenemistä, tämän päivän päätymistä!&quot;<br />
Siitä tuon sanoiksi virkki: &quot;Oh sinä olut katala!<br />
Jo nyt jou&#039;uit joutavihin, jou&#039;uit joutavan jälille!<br />
Olut suuhun juotanehe, ruhkat maahan luotanehe<br />
sormella nimettömällä, vasemmalla peukalolla!&quot;<br />
Tapasip&#039; on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa.<br />
Otti ongen taskustansa, väkärauan väskystänsä,<br />
tuonp&#039; on tunki tuoppihinsa, alkoi onkia olutta:<br />
maot puuttui onkehensa, väkähänsä kyyt vihaiset.<br />
Sa&#039;an nosti sammakoita, tuhat mustia matoja,<br />
loi ne maahan maan hyviksi, kaikki laski lattialle;<br />
veti veitsensä terävän, tuon on tuiman tuppirauan,<br />
sillä silpoi päät maoilta, katkoi kaulat käärmehiltä<br />
joi oluen onneksensa, me&#039;en mustan mieliksensä.<br />
Sanan virkkoi, noin nimesi: &quot;En mä liene lempivieras,<br />
kun ei tuotane olutta, parempata juotavata<br />
varavammalla käellä, suuremmalla astialla,<br />
tahi ei oinasta isetä, suurta sonnia tapeta,<br />
härkeä tupahan tuoa, sorkkasäärtä huonehesen.&quot;<br />
Itse Pohjolan isäntä sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&quot;Mitä sie tulitki tänne, ken sinua koolle kutsui?&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumatoin.<br />
Kuules, poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä!<br />
Anna ostoa olutta, juomoa rahan-alaista!&quot;<br />
Tuopa Pohjolan isäntä tuosta suuttui ja syäntyi,<br />
kovin suuttui ja vihastui. Lauloi lammin lattialle<br />
Lemminkäisellen etehen. Sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&quot;Tuoss&#039; on joki juoaksesi, lampi laikutellaksesi.&quot;<br />
Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&quot;En ole vaimojen vasikka enkä härkä hännällinen<br />
juomahan jokivesiä, lampivettä lakkimahan.&quot;<br />
Itse loihe loitsimahan, laikahtihe laulamahan.<br />
Lauloi sonnin lattialle, härän suuren, kultasarven:<br />
sepä lammin laikkaeli, joi jokosen onneksensa.<br />
Pohjolainen, pitkä poika, suen suustansa sukesi;<br />
senpä lauloi lattialle surmaksi lihavan sonnin.<br />
Lemminkäinen, lieto poika, lauloi valkean jäniksen<br />
lattialle hyppimähän sen sutosen suun e&#039;essä.<br />
Pohjolainen, pitkä poika, lauloi koiran koukkuleuan<br />
tuon jäniksen tappamahan, kierosilmän kiskomahan.<br />
Lemminkäinen, lieto poika, lauloi orrelle oravan,<br />
orsilla kapahumahan, koiran tuota haukkumahan.<br />
Pohjolainen, pitkä poika, lauloi nää&#039;än kultarinnan:<br />
näätä näppäsi oravan orren päässä istumasta.<br />
Lemminkäinen, lieto poika, lauloi ruskean reposen:<br />
se söi nää&#039;än kultarinnan, karvan kaunihin kaotti.<br />
Pohjolainen, pitkä poika, kanan suustansa sukesi<br />
sillalla sipoamahan tuon reposen suun e&#039;essä.<br />
Lemminkäinen, lieto poika, haukan suustansa sukesi,<br />
kieleltä käpeäkynnen: sepä kiskalti kanasen.<br />
Sanoi Pohjolan isäntä, itse lausui, noin nimesi:<br />
&quot;Ei tässä piot paranne, kun ei vierahat vähenne;<br />
talo työlle, vieras tielle hyvistäki juomingista!<br />
Lähe tästä, hiien heitto, luota kaiken ihmiskansan!<br />
Kotihisi, konna, koita, paha, maahasi pakene!&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Ei miestä manaten saa&#039;a, ei miestä pahempatana<br />
sijaltansa siirtymähän, paikalta pakenemahan.&quot;<br />
Silloin Pohjolan isäntä miekan seinältä sivalti,<br />
tempasi tuliteränsä. Sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&quot;Oi sie Ahti Saarelainen tahi kaunis Kaukomieli!<br />
Mitelkämme miekkojamme, katselkamme kalpojamme,<br />
minunko parempi miekka vainko Ahti Saarelaisen!&quot;<br />
Sanoi lieto Lemminkäinen: &quot;Mitä minun on miekastani,<br />
kun on luissa lohkiellut, pääkasuissa katkiellut!<br />
Vaan kuitenki kaikitenki, kun ei nuo piot paranne,<br />
mitelkämme, katselkamme, kumman miekka<br />
mieluhumpi!<br />
Eip&#039; ennen minun isoni miekkamittoja varannut:<br />
pojastako polvi muuttui, lapsesta laji väheni!&quot;<br />
Otti miekan, riisui rauan, tempasi tuliteräisen<br />
huotrasta huveksisesta, vyöstä vennon-selkäisestä.<br />
Mittelivät, katselivat noien miekkojen pituutta:<br />
olipa pikkuista pitempi miekka Pohjolan isännän,<br />
yhtä kynnen mustukaista, puolta sormuen niveltä.<br />
Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Sinunpa pitempi miekka: sinun eellä iskeminen.&quot;<br />
Siitä Pohjolan isäntä sivalteli, sieppaeli,<br />
tavoitteli, ei tavannut, Lemminkäistä päälakehen.<br />
Kerran ortehen osasi, kamanahan kapsahutti:<br />
orsi poikki otskahutti, kamana kaheksi lenti.<br />
Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Min teki pahoa orret, kamana tihua työtä,<br />
jotta orsia osoitat, kamanata kapsuttelet?<br />
&quot;Kuule, poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä!<br />
Tukela tora tuvassa, seikat akkojen seassa:<br />
tuvan uuen turmelemme, lattiat verin panemme.<br />
Käykämme ulos pihalle, ulos pellolla torahan,<br />
tanterelle tappelohon! Pihalla veret paremmat,<br />
kaunihimmat kartanolla, luontevaisemmat lumella.&quot;<br />
Mentihin ulos pihalle. Tavattihin lehmän talja,<br />
levitettihin pihalle semp&#039; on päällä seistäksensä.<br />
Sanoi Ahti Saarelainen: &quot;Kuulesta, sa Pohjan poika!<br />
Sinunpa pitempi miekka, sinun kalpa kauheampi<br />
ehkä tuon on tarvinnetki, ennenkuin ero tulevi<br />
tahi kaula katkeavi : iske päältä, Pohjan poika!&quot;<br />
Iski päältä Pohjan poika. Iski kerran, iski toisen,<br />
kohta kolmasti rapasi; eipä oike&#039;in osoita,<br />
lipaise lihoakana, ota ei orvaskettuana.<br />
Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Annapas minäki koitan, jo se on vuoroni minunki!&quot;<br />
Tuopa Pohjolan isäntä ei tuosta totella ollut:<br />
yhä iski, ei epäillyt, tarkoitteli, ei tavannut.<br />
Tulta tuiski tuima rauta, terä varsin valkeata<br />
käessä lieto Lemminkäisen; läksi loiste loitommaksi,<br />
vasten kauloa valahti tuon on pojan pohjolaisen.<br />
Sanoi kaunis Kaukomieli: &quot;Ohoh Pohjolan isäntä!<br />
Niinp&#039; on kaulasi, katalan, kuni koite ruskeana!&quot;<br />
Tuopa poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä,<br />
sinne siirti silmiänsä pä&#039;in kauloa omoa.<br />
Tuop&#039; on lieto Lemminkäinen siinä lyöä silpahutti,<br />
iski miestä miekallansa, kavahutti kalvallansa.<br />
Löip&#039; on kerran luimahutti: laski pään on päältä olka,<br />
kallon kaulalta sivalti; vei kuin naatin naurihista<br />
tahikka tähkän olesta, evän kaikesta kalasta.<br />
Päähyt pyörähti pihalle, miehen kallo kartanolle,<br />
kuni nuolen noutaessa puusta koppelo putosi.<br />
Sata oli seivästä mäellä, tuhat pystössä pihalla,<br />
saoin päitä seipähissä. Yks&#039; on seiväs ilman päättä:<br />
tuop&#039; on lieto Lemminkäinen otti pään pojan pätöisen,<br />
kantoi kallon kartanolta senki seipähän nenähän.<br />
Siitä Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli,<br />
tupahan palattuansa sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&quot;Tuo vettä, vihainen piika, käsiäni pestäkseni<br />
veristä pahan isännän, häjyn miehen hurmehista!&quot;<br />
Pohjan akka syännyksenti, syännyksenti, suutuksenti.<br />
Lauloi miestä miekallista, asehellista urosta,<br />
saa miestä miekallista, tuhat kalvan kantajata<br />
pään varalle Lemminkäisen, Kaukomielen kaulan päälle.<br />
Jo aika tosin tulevi, päivä liitolle lipuvi,<br />
toki käypi tuskemmaksi, läylemmäksi lankeavi<br />
asuskella Ahti poian, Lemminkäisen leyhytellä<br />
noissa Pohjolan pioissa, salajoukon juomingissa.<br />
</div>