Lähdekoodi sivulle Runo 26

{{Runo
|Nimi=Runo 26
|Tyyppi=Kalevalan runo
|Keskeiset_runot=26
}}

== Teksti ==
<div class="kw-runo-text">
Ahti oli saarella asuva, Kaukoniemen kainalossa.<br />
Oli pellon kynnännässä, vainion vakoannassa.<br />
Korvalta ylen korea, kovin tarkka kuulennalta.<br />
Kuulevi jumun kylältä, järyn järvien takoa,<br />
jalan iskun iljeneltä, reen kapinan kankahalta.<br />
Juohtui juoni mielehensä, tuuma aivohon osasi:<br />
häitä Pohjola pitävi, salajoukko juominkia!<br />
Murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa;<br />
veret vierähti pahaksi poloisilta poskipäiltä.<br />
Heti heitti kynnöksensä, vaon keskivainiolle;<br />
nousi maasta ratsahille, lähtevi kohin kotia<br />
luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa.<br />
Sanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa:<br />
&quot;Oi emoni, vaimo vanha! Pane ruoka ruttoisesti<br />
syöä miehen nälkähisen, haukata halun-alaisen!<br />
Lämmitä samassa sauna, pian pirtti riu&#039;uttele,<br />
missä mies puhasteleikse, sueiksen urosten sulho!&quot;<br />
Tuop&#039; on äiti Lemminkäisen pani ruoan ruttoisesti<br />
syöä miehen nälkähisen, haukata halun-alaisen<br />
yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa.<br />
Siitä lieto Lemminkäinen otti ruokoa rutosti;<br />
meni saunahan samassa, kävi kylpyhuonehesen.<br />
Siellä peiponen peseikse, pulmonen puhasteleikse,<br />
päänsä pellavaspioksi, kaulanvarren valkeaksi.<br />
Tuli saunasta tupahan. Sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&quot;Oi emoni, vaimo vanha! Astu aittahan mäelle,<br />
tuo sieltä somat sopani, kanna vaattehet vakaiset,<br />
jotka päälleni pukisin, varustaisin varrelleni!&quot;<br />
Emo ennätti kysyä, vaimo vanha tutkaella:<br />
&quot;Kunne lähet, poikueni? Lähetkö ilveksen ajohon<br />
vaiko hirven hiihäntähän vai oravan ammuntahan?&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Oi emoni, kantajani! Lähe en ilveksen ajohon<br />
enkä hirven hiihäntähän, en oravan ammuntahan;<br />
lähen Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin.<br />
Tuo mulle somat sopani, vaka&#039;iset vaatteheni,<br />
häissä häilyteltäväni, pioissa pi&#039;eltäväni!&quot;<br />
Emo kielti poikoansa, nainen miestänsä epäsi;<br />
epäsi kavetta kaksi, kielti kolme luonnotarta<br />
lähtemästä Lemminkäistä hyvän Pohjolan pitoihin.<br />
Noin sanoi emo pojalle, lausui vanhin lapsellensa:<br />
&quot;Ellös menkö, poikueni, poikueni, Kaukueni,<br />
noihin Pohjolan pitoihin, suuren joukon juominkihin!<br />
Ei sua kutsuttu sinne, ei tarkoin tahotakana.&quot;<br />
Tuop&#039; on lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin<br />
nimesi:<br />
&quot;Kurjat kutsuen menevi, hyvä ilman hyppeleikse!<br />
Tuoss&#039; on kutsut kuun-ikuiset, airuhut alinomaiset<br />
miekassa tuliterässä, säilässä säkenevässä.&quot;<br />
Tuop&#039; on äiti Lemminkäisen yhä kielteä käkesi:<br />
&quot;Ellös vainen, poikueni, menkö Pohjolan pitoihin!<br />
Monet on kummat matkallasi, isot tielläsi imehet,<br />
kolme surmoa kovinta, kolme miehen kuolemata.&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Ain&#039; on surmia akoilla, kaikin paikoin kuolemia;<br />
ei uros hätäile noita, ei varsin varannekana.<br />
Vaan kuitenki kaikitenki sano korvin kuullakseni:<br />
mi on surma ensimäinen, ensimäinen, viimeinenki?&quot;<br />
Virkkoi äiti Lemminkäisen, vaimo vanha vastaeli:<br />
&quot;Sanon surmat syytä myöten enkä miehen mieltä<br />
myöten.<br />
Sanon surman ensimäisen. Se on surma ensi surma:<br />
menet matkoa vähäisen, pääset tietä päiväyksen:<br />
tulevi joki tulinen poikkipuolin vastahasi.<br />
Joessa tulinen koski, koskessa tulinen luoto,<br />
luo&#039;olla tulinen korko, korolla tulinen kokko:<br />
yöt se hammasta hiovi, päivät kynttä kitkuttavi<br />
tulijalle vierahalle, saavalle käkeävälle.&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Se on surma naisen surma, ei ole kuolema urohon.<br />
Kyllä mä siihen keinon keksin, arvoan hyvän asian:<br />
laulan leppäisen hevosen, laulan leppäisen urohon<br />
sivutseni siirtymähän, eestäni vaeltamahan;<br />
itse sorsana sukellan, allina alenteleime<br />
kouritse kokon kynimen, vaakalinnun varpahitse.<br />
Oi emoni, kantajani! Sano surma keskimäinen!&quot;<br />
Sanoi äiti Lemminkäisen: &quot;Se on surma toinen surma:<br />
menet matkoa vähäisen, toki toisen päiväyksen:<br />
tulevi tulinen kuoppa, se on poikkipuolin tietä,<br />
itähän iäti pitkä, luotehesen loppumatoin,<br />
täynnä kuumia kiviä, palavia paateroita.<br />
Sinne on satoja saanut, tuhansia tukkueltu,<br />
sa&#039;an miestä miekallista, tuhat rautaista oritta.&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Ei ole siinä miehen surma eikä kuolema urohon.<br />
Kyllä mä siihen mutkan muistan, mutkan muistan,<br />
keinon keksin:<br />
laulan ma lumesta miehen, uron hangesta hotaisen,<br />
sen tungen tulen väkehen, vaivaelen valkeahan,<br />
kylpijäksi kuuman saunan vastan vaskisen keralla;<br />
itse siirräime sivutse, tungeime tulen lävitse,<br />
ettei partana palane, hivuskutri kurvettune.<br />
Oi emoni, kantajani! Sano surma jälkimäinen!&quot;<br />
Sanoi äiti Lemminkäisen: &quot;Se on surma kolmas surma:<br />
menet vieläki vähäisen, pääset siitä päiväyksen,<br />
Pohjolan veräjän suulle, ahtahimpahan alahan:<br />
susi päälle suimistaikse, karhu toisna kaimistaikse<br />
suulla Pohjolan veräjän, kape&#039;immassa kujassa.<br />
Syönyt on sa&#039;anki miestä, tuhonnut tuhat urosta,<br />
niin miks&#039; ei sinua söisi, tuhoaisi turvatointa?&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Uuhi uunna syötäköhön, rieskana revittäköhön,<br />
vaan ei mies pahempikana, uros untelompikana!<br />
Minua on vyötty miehen vyöllä, pantu miehen<br />
palkimella,<br />
solmittu uron solilla, jotten vielä jouakana<br />
suuhun Untamon susien, kitahan kirokavetten.<br />
&quot;Muistan ma suelle mutkan, keksin keinon karhullenki:<br />
suet laulan suitsi-suuhun, karhut rautakahlehisin,<br />
tahi rutjon ruumeniksi, seulaisen sepalehiksi.<br />
Sillä siitä selvitäime, pääsen matkani perille.&quot;<br />
Sanoi äiti Lemminkäisen: &quot;Et vielä perille pääsnyt!<br />
Ne oli sinne mennessäsi matkalla isot imehet,<br />
kolme kummoa kovoa, kolme miehen kuolemata;<br />
viel&#039; on sinne saatuasi paikalla pahimmat kummat.<br />
Kulet tietä pikkaraisen, tulet Pohjolan pihalle:<br />
aita on rautainen rakettu, terästarha teeksennelty<br />
maasta asti taivosehen, taivosesta maahan asti,<br />
keihä&#039;illä seivästetty, maan maoilla aiastettu,<br />
käärmehillä vitsastettu, sisiliskoilla si&#039;elty;<br />
heitty hännät häilymähän, pääkurikat kuilumahan,<br />
pääkehät kähäjämähän, päät ulos, sisähän hännät.<br />
&quot;Maass&#039; on toisia matoja, rata kyitä, käärmehiä<br />
ylös kielin kiehumassa, alas hännin häilymässä.<br />
Yks&#039; on muita kauheampi eessä portin poikkipuolin,<br />
pitelämpi pirtin hirttä, paksumpi kujapatsasta,<br />
ylös kielin kiehumassa, suin ylös suhahtamassa,<br />
ei ketänä muuta vasten, vasten vaivaista sinua.&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Seki on surma lapsen surma, ei ole kuolema urohon.<br />
Tunnen ma tulen lumoa, valkeaisen vaivutella,<br />
ja tunnen maot manata, käärmehyiset käännytellä.<br />
Äsken päänä eilisenä kynnin maata kyyn-alaista,<br />
käännin maata käärmehistä aivan paljahin kätösin.<br />
Kyyt pitelin kynsissäni, käsissäni käärmehyiset;<br />
tapoin kyitä kymmenkunnan, sa&#039;an mustia matoja:<br />
viel&#039; on kynnet kyyn veressä, käet käärmehen talissa.<br />
Sill&#039; en taia tullakana, viel&#039; en varsin jouakana<br />
maon suuren suupalaksi, käärmehen käsialaksi:<br />
itse konnat kouristelen, ilkeät iki puserran,<br />
kyyt on laulan laiemmalle, maot muutan tien mukahan,<br />
astun Pohjolan pihalta, tungeime tuvan sisähän.&quot;<br />
Sanoi äiti Lemminkäisen: &quot;Ellös vainen, poikueni,<br />
menkö Pohjolan tupahan, Sariolan salvoksihin!<br />
Siell&#039; on miehet miekka vyöllä, urohot sota-aseissa,<br />
humalassa hullut miehet, pahat paljo juotuansa.<br />
Laulavat sinun poloisen miekkahan tuliterähän;<br />
jo on laulettu paremmat, jalommatki jaksettuna.&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Jo olen ennenkin elellyt noilla Pohjolan tuvilla.<br />
Ei minua laula lappi eikä tunge turjalainen;<br />
itse laulan lappalaisen sekä tungen turjalaisen:<br />
laulan halki hartionsa, puhki leukansa puhelen,<br />
paian kauluksen kaheksi, rikki rintalastasensa.&quot;<br />
Sanoi äiti Lemminkäisen: &quot;Ohoh poikani poloinen!<br />
Vielä muistat muinaistasi, kerskut ennen käynnistäsi!<br />
Jo olet ennenkin elellyt noilla Pohjolan tuvilla:<br />
uinut kaikki umpilammit, koirankieliset kokenut,<br />
käynyt koskia kolisten, myötävirtoja vilisten,<br />
Tuonen kosket tunnustellut, mitannut Manalan virrat!<br />
Siell&#039; oisit tänäki päänä ilman äitittä pahatta.<br />
&quot;Muistapa, mitä sanelen! Tulet Pohjolan tuville:<br />
mäki on täynnä seipähiä, piha täynnä pylvähiä,<br />
ne on täynnä miehen päitä; yks&#039; on seiväs päätöin seiväs<br />
senpä seipähän nenähän sinun pääsi leikatahan!&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Hurja noita huolinevi, epäkelpo keksinevi<br />
viittä, kuutta vainovuotta, seitsentä sotakeseä!<br />
Ei noita uro totelle, vääjänne väheäkänä.<br />
Tuo mulle sotisopani, vanhat vainovaatteheni!<br />
Itse käyn isoni miekan, katson kalvan taattoseni;<br />
viikon on vilussa ollut, kauan kaihossa sijassa,<br />
itkenyt ikänsä siellä, kantajata kaipaellut.&quot;<br />
Sai siitä sotisopansa, vanhat vainovaattehensa,<br />
isonsa ikuisen miekan, tuon taaton sotatoverin.<br />
Senpä siltahan sysäsi, terin työnti lattiahan:<br />
miekkanen käessä kääntyi kuni tuore tuomen latva<br />
tahi kasvava kataja. Sanoi lieto Lemminkäinen:<br />
&quot;Tuskin on Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa<br />
tämän miekan miettijäistä, tämän kalvan katsojaista.&quot;<br />
Jousen seinältä sivalti, kaaren vahvan vaarnaselta.<br />
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:<br />
&quot;Sen mä mieheksi sanoisin, urohoksi arveleisin,<br />
joka jouseni vetäisi, kiveräni kiinnittäisi<br />
noilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla.&quot;<br />
Siitä lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli,<br />
suorihe sotisopihin, puki vainovaattehisin.<br />
Itse lausui orjallensa, sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&quot;Oi on osto-orjaseni, rahan saatu raatajani!<br />
Jou&#039;uta sotaoriini, valjastele vainovarsa<br />
lähteäkseni pitoihin, lemmon joukon juominkihin!&quot;<br />
Orja nöyrä, neuvottava, pian pistihe pihalle,<br />
työnti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen.<br />
Sanoi tuolta tultuansa: &quot;Jo olen tehnyt tehtäväni,<br />
suorittanut tuon orosi, varsan viljon valjastanut.&quot;<br />
Siitä lieto Lemminkäisen luku lähteä tulevi.<br />
Käsi käski, toinen kielti, sormet suoniset pakotti.<br />
Toki läksi, kuin käkesi, varsin läksi, ei varannut.<br />
Emo neuvoi poikoansa, vanhin lastansa varoitti<br />
oven suusta, orren alta, kattilan katasijoilta:<br />
&quot;Poikueni, ainueni, lapseni, vakauteni!<br />
Jos sa jou&#039;ut juominkihin, tapahut mihin tahansa,<br />
juopa puoli tuoppiasi, keskimaihin maljasesi;<br />
anna toisen toinen puoli, pahemman pahempi puoli:<br />
mato maljassa venyvi, toukka tuopin pohjukassa.&quot;<br />
Vielä neuvoi poikoansa, varsin lastansa vakusti<br />
perimäisen pellon päästä, veräjältä viimeiseltä:<br />
&quot;Jos sa jou&#039;ut juominkihin, tapahut mihin tahansa,<br />
istu puolella sijoa, astu puoliaskelella,<br />
anna toisen toinen puoli, pahemman pahempi puoli,<br />
niin sinusta mies tulevi, uros selvä selkiävi<br />
läpi käymähän keräjät, jutut julki polkemahan<br />
urohoisessa väessä, miehisessä joukkiossa.&quot;<br />
Siitä läksi Lemminkäinen istuen oron re&#039;essä;<br />
iski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella.<br />
Läksi virkku vieremähän, hevonen helettämähän.<br />
Ajoi aikoa vähäisen, hyvän hetken hetkutteli:<br />
näki tiellä teirikarjan. Teiret lentohon lehahti,<br />
lintukarja kapsahutti eestä juoksevan hevosen.<br />
Jäi hitusen höyheniä, tielle teiren sulkasia.<br />
Ne kokosi Lemminkäinen, tapaeli taskuhunsa:<br />
ei tieä, mikä tulisi, tapahtuisi taipalella;<br />
kaikki on tarpehen talossa, hyväksi hätävarana.<br />
Ajoi eellehen vähäisen, kulki tietä pikkuruisen;<br />
jo hepo hörösteleikse, luppakorva luonteleikse.<br />
Se on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli,<br />
kuorustihe korjastansa, kaarastihe katsomahan:<br />
niin on, kuin sanoi emonsa, oma vanhempi vakasi!<br />
Aivin on joki tulinen poikitse hevon e&#039;essä.<br />
Joess&#039; on tulinen koski, koskessa tulinen luoto,<br />
luo&#039;olla tulinen korko, korolla tulinen kokko:<br />
sillä kulkku tulta kuohui, suu valeli valkeata,<br />
höyhenet tulena tuiski, säkeninä säihkäeli.<br />
Kaukon kaukoa näkevi, loitompata Lemminkäisen:<br />
&quot;Minnepä menevi Kauko, kunne läksit, Lemmin poika?&quot;<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Läksin Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin.<br />
Välty syrjähän vähäisen, poikellaite tieltä poies,<br />
laske eelle matkamiestä, Lemminkäistä liiatenki,<br />
sivutsesi siirtymähän, vieretse vaeltamahan!&quot;<br />
Kokko saatteli sanoa, tulikulkku kuiskahella:<br />
&quot;Lasken eelle matkamiehen, Lemminkäisen liiatenki<br />
suun kautta samoamahan, kautta kulkun kulkemahan:<br />
siitä sulle tie menevi mennä tuosta tuon hyväksi<br />
noihin pitkihin pitoihin, iän kaiken istumihin.&quot;<br />
Mitä huoli Lemminkäinen! Ei tuossa kovin hätäillyt.<br />
Tapasip&#039; on taskuhunsa, löihe kukkaroisehensa,<br />
otti teiren sulkasia; hieroa hitustelevi<br />
kahen kämmenen välissä, sormen kymmenen sovussa:<br />
siitä syntyi teirikarja, koko parvi koppeloita.<br />
Syöksi ne kokolle suuhun, antoi appajan kitahan,<br />
kulkkuhun kokon tulisen, ikenihin iskulinnun.<br />
Sillä siitä selvittihe, pääsi päivän ensimäisen.<br />
Iski virkkua vitsalla, helähytti helmisellä.<br />
Läks&#039; oronen oikomahan, hepo helkehyttämähän.<br />
Ajoi matkoa palasen, piirrätteli pikkuruisen;<br />
jo oronen ouostuvi, hevonen hörähtelevi.<br />
Kohottihe korjastansa, kaahistihe katsomahan:<br />
niin on, kuin sanoi emonsa, oma vanhempi vakitti!<br />
On eessä tulinen kuoppa, se on poikkipuolin tietä,<br />
itähän iäti pitkä, luotehesen loppumatoin,<br />
täynnä kuumoa kiveä, palavata paateroa.<br />
Mitä huoli Lemminkäinen! Ukkoa rukoelevi:<br />
&quot;Oi Ukko, ylijumala, tahi taatto taivahinen!<br />
Nosta lonka luotehelta, toinen lännestä lähetä,<br />
kolmas istuta iästä, kohottele koillisesta,<br />
syrjin yhtehen syseä, lomatusten loukahuta!<br />
Sa&#039;a lunta sauvan varsi, kiehittele keihäsvarsi<br />
noille kuumille kiville, palaville paateroille!&quot;<br />
Tuo Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen,<br />
nosti longan luotehelta, toisen lännestä lähetti,<br />
iätti iästä pilven, kohotteli koilta ilman,<br />
nepä yhtehen yhytti, lomakkohon loukahutti.<br />
Satoi lunta sauvan varren, kiehitteli keihäsvarren<br />
noille kuumille kiville, palaville paateroille:<br />
tulipa luminen lampi, hyinen järvi muo&#039;ostihe.<br />
Siitä lieto Lemminkäinen lauloi tuohon jäisen sillan<br />
poikitse lumisen lammin, äyrähästä äyrähäsen.<br />
Sillä sen rovin vaelti, pääsi toisen päiväyksen.<br />
Laski virkkua vitsalla, helähytti helmisvyöllä.<br />
Sai virkku vilettämähän, hepo hötkelyttämähän.<br />
Virkku juoksi virstan, toisen, maan paras palan pakeni;<br />
siitä seisahtui äkisti, ei pakene paikaltansa.<br />
Itse lieto Lemminkäinen kavahtihe katsomahan:<br />
on susi veräjän suulla, karhu vastassa kujalla,<br />
suulla Pohjolan veräjän, päässä pitkien kujien.<br />
Silloin lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli,<br />
tavoitteli taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa;<br />
otti uuhen villasia, hieroa utustelevi<br />
kahen kämmenen kesessä, sormen kymmenen sovussa.<br />
Puhui kerran kämmenelle: uuhet juoksuhun uhahti,<br />
koko lauma lampahia, karitsoita aika karja.<br />
Suet sinne ryömäisihe, karhut kanssa kaimasihe.<br />
Itse lieto Lemminkäinen ajoi eelle matkoansa.<br />
Kulki tietä pikkaraisen, tuli Pohjolan pihalle.<br />
Aita oli rautainen rakettu, teräksinen tarha tehty,<br />
sata syltä maaemähän, tuhat syltä taivosehen,<br />
keihä&#039;illä seivästetty, maan maoilla aiastettu,<br />
käärmehillä kiinnitetty, sisiliskoilla si&#039;elty:<br />
heitty hännät häilymähän, pääkurikat kuilumahan,<br />
päät vankat vapajamahan, päät ulos, sisähän hännät.<br />
Se on lieto Lemminkäinen jo tuossa ajattelevi:<br />
&quot;Niin on, kuin sanoi emoni, kantajani kaikeroitti:<br />
on tuossa mokoma aita pantu maasta taivosehen!<br />
Alahatse kyy matavi, alemmaksi aita pantu,<br />
ylähätse lintu lenti, ylemmäksi aita pantu.&quot;<br />
Tok&#039; ei tuossa Lemminkäinen huolinut kovin hätäillä.<br />
Veti veitsen huotrastansa, tupestansa tuiman rauan,<br />
sillä aitoa sivalti, katkoi aiakset kaheksi;<br />
aian rautaisen avasi, käänti tarhan käärmehisen<br />
viieltä vitsasväliltä, seitsemältä seipähältä.<br />
Itse eellehen ajavi portin Pohjolan etehen.<br />
Käärme tiellä käänteleikse eessä portin poikkipuolin,<br />
pitelämpi pirtin hirttä, paksumpi patsasta portin.<br />
Sata silmeä maolla, tuhat kieltä käärmehellä,<br />
silmät seulan suuruhiset, kielet pitkät keihovartta,<br />
hampahat haravan varren, selkä seitsemän venettä.<br />
Siinä lieto Lemminkäinen ei tohi käsiksi käyä<br />
satasilmälle maolle, tuhatkieli-käärmehelle.<br />
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen,<br />
kulkija kulon-alainen, lehen lemmon juurehinen,<br />
läpi mättähän menijä, puun juuren pujottelija!<br />
Kuka sun kulosta nosti, heinän juuresta herätti<br />
maan päälle matelemahan, tielle teukkalehtamahan?<br />
Kuka nosti nokkoasi, kuka käski, ken kehoitti<br />
päätä pystössä piteä, kaulan vartta kankeata?<br />
Isosiko vai emosi vaiko vanhin veljiäsi<br />
vai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri?<br />
&quot;Sule nyt suusi, peitä pääsi, kätke kielesi käpeä,<br />
sykerräite sykkyrähän, käperräite käppyrähän,<br />
anna tietä, puolen tietä, sivu mennä matkamiehen!<br />
Tahi siirry tieltä poies, kule, kurja, kursikkohon,<br />
kaaloa kanervikkohon, sala&#039;aite sammalehden,<br />
veäite villakuontalona, haavan halkona kuleksi,<br />
tunge pääsi turpehesen, mätä mättähän sisähän<br />
turpehessa sun tupasi, alla mättähän majasi:<br />
jospa tuolta pääsi nostat, Ukko pääsi särkenevi<br />
neuloilla teräsnenillä, rakehilla rautaisilla.&quot;<br />
Senpä lausui Lemminkäinen. Ei sitä mato totellut;<br />
ain&#039; yhä kähäelevi, ylös kielin kiehahtavi,<br />
suin ylös suhahtelevi pään varalle Lemminkäisen.<br />
Siitä lieto Lemminkäinen muisti vanhoja sanoja,<br />
ennen eukon neuvomia, äitinsä opettamia.<br />
Sanoi lieto Lemminkäinen, virkki kaunis Kaukomieli:<br />
&quot;Kun et tuostana totelle etkä vääjänne vähällä,<br />
vielä turvut tuskihisi, paisut pakkopäivihisi,<br />
halkeat, paha, kaheksi, konna, kolmeksi muruksi,<br />
kun ma etsinen emosi, haen valtavanhempasi.<br />
Tieän, sykkä, synnyntäsi, maan kamala, kasvantasi:<br />
Syöjätär sinun emosi, Vetehinen vanhempasi.<br />
&quot;Sylki Syöjätär vesille, laski kuolan lainehille.<br />
Tuota tuuli tuuitteli, ve&#039;en henki heilutteli,<br />
tuuitteli vuotta kuusi, senki seitsemän keseä<br />
selvällä meren selällä, lapovilla lainehilla.<br />
Vesi sen pitkäksi venytti, päivä paistoi pehmeäksi,<br />
ve&#039;en tyrsky maalle työnti, aalto rannallen ajeli.<br />
&quot;Kulki kolme luonnotarta rannalla meren rapean,<br />
meren pauhun partahalla. Ne tuon rannalla näkivät;<br />
sanoivat sanalla tuolla: &#039;Mipä tuostaki tulisi,<br />
kunpa Luoja hengen loisi, tuolle silmät siunoaisi?&#039;<br />
&quot;Päätyi Luoja kuulemassa; sanan virkkoi, noin nimesi:<br />
&#039;Pahasta paha tulisi, konna konnan oksennosta,<br />
jos ma tuolle hengen loisin, silmät päähän siunoaisin.&#039;<br />
&quot;Saipa Hiisi kuulemahan, mies häijy tähyämähän.<br />
Itse luojaksi rupesi; antoi Hiisi hengen tuolle<br />
konnan ilkeän kinalle, Syöjättären sylkemälle:<br />
siitä kääntyi käärmeheksi, muuttui mustaksi maoksi.<br />
&quot;Mist&#039; on tuolle henki saatu? Henki Hiien hiiloksesta.<br />
Mist&#039; on syyetty syäntä? Syöjättäreltä syäntä.<br />
Mist&#039; on aivot ankeloisen? Virran vankan vaaluvista.<br />
Mistä tunto turmiolla? Kuohusta tulisen kosken.<br />
Mist&#039; on pää pahalle pantu? Pää pahan pavun jyvästä.<br />
&quot;Mist&#039; on siihen silmät luotu? Lemmon liinan<br />
siemenistä.<br />
Mist&#039; on korvat konnan päässä? Lemmon koivun<br />
lehtosista.<br />
Mist&#039; on suuta suunnitettu? Suu solesta Syöjättären.<br />
Mist&#039; on kieli kehnon suussa? Keitolaisen keihä&#039;ästä.<br />
Mist&#039; on hampahat häjyllä? Okahista Tuonen ohran.<br />
Mist&#039; on ilkeän ikenet? Ikenistä Kalman immen.<br />
&quot;Mist&#039; on selkä seisotettu? Hiien hiiliseipähästä.<br />
Mistä häntä häälättynä? Pahalaisen palmikosta.<br />
Mistä suolet solmittuna? Suolet surman vyöllisestä.<br />
&quot;Siin&#039; oli sinun sukusi, siinä kuulu kunniasi!<br />
&quot;Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen,<br />
maan karva, kaiken ilmankaaren karva!<br />
Lähe nyt tieltä matkamiehen, eestä kulkijan urohon!<br />
Anna mennä matkamiehen, Lemminkäisen leyhytellä<br />
noihin Pohjolan pitoihin, hyvän synnyn syöminkihin!&quot;<br />
Jo mato kuvattelihe, satasilmä siirtelihe,<br />
kääntelihe käärme paksu, muuttelihe tien mukahan;<br />
antoi mennä matkamiehen, Lemminkäisen leyhytellä<br />
noihin Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin.<br />
</div>