Marjatta

Tyyppi: Kainon neitsyen ja uuden vallan äidin hahmo
Esiintyy runoissa: 50
Keskeiset runot: 50

Marjatta astuu Kalevalaan eepoksen lopussa hiljaisena mutta ratkaisevana vastavoimana vanhalle tietäjämaailmalle. Hän on kaino, pyhyyttä vaaliva neito, jonka puolukasta alkanut raskaus johtaa pojan syntymään, kasteeseen ja Väinämöisen lähtöön. Marjatan tarina muuttaa koko eepoksen suunnan: sankarien voimasta siirrytään uuden vallan ja uuden ajan merkkiin.

Kalevalan aikajana

Kaino kuopus ja paimentie

Runossa 50 Marjatta kuvataan kotona kasvaneeksi koreaksi kuopukseksi, joka elää neitona, pitää pyhyyttä ja kainoutta sekä karttaa kaikkea sukupuoliseen kosketukseen viittaavaa. Hän ei lähde lypsämään lehmää, joka on ollut härillä, eikä istu hevosen rekeen, jos hevonen on ollut orin kanssa.

Marjatta päätyy kuitenkin karjanpaimeneksi. Ahoilla ja lehtomailla hän kuuntelee käkeä ja kysyy, kuinka kauan hänen paimenaikansa kestää. Paimenjakso vie hänet pois kodin suojasta ja avaa tien tapahtumalle, joka ei mahdu tavallisen kyläyhteisön selityksiin.

Puolukka ja ihmeellinen raskaus

Paimenessa Marjatta kuulee marjasen kutsun mäeltä ja lähtee katsomaan punapuolaa. Marja on outo ja vaikeasti tavoitettava: liian korkealla maasta syötäväksi ja liian matalalla puuhun noustavaksi. Kun Marjatta koettaa saada sen alas, marja nousee hänen helmoilleen, polvilleen, rinnoilleen, huulilleen ja suuhunsa.

Marja valahtaa hänen vatsaansa, ja Marjatta tulee raskaaksi. Raskaus etenee kuukausien mukaan, ja äiti alkaa epäillä, miksi tytär kulkee ilman vyötä ja käy salaa saunassa. Marjatta selittää myöhemmin, ettei ole ollut miehen kanssa, vaan raskaus on tullut mäen marjasta.

Torjuttu synnyttäjä

Kun synnytyksen aika lähestyy, Marjatta pyytää emoltaan lämmintä paikkaa ja suojaa synnyttämistä varten. Emo torjuu hänet ankarin sanoin ja epäilee häntä miehen makaamaksi. Marjatta vastaa, ettei ole naimattoman eikä naineen miehen kanssa ollut, vaan on saanut kohtunsa marjasta.

Myös isä kieltäytyy auttamasta ja käskee Marjattaa pois. Marjatta puolustaa itseään ja sanoo synnyttävänsä suuren miehen, jolla on valtaa vielä Väinämöistäkin vastaan. Hän lähettää Piltin kysymään kylpyä Ruotuksen luota, mutta apu ei synny suvun eikä kylän tavanomaisesta turvasta.

Kadonnut poika ja löytyminen

Marjatta synnyttää pojan, mutta lapsi katoaa. Hän etsii poikaansa ja kysyy neuvoa luonnon ja taivaan voimilta. Päivyt vastaa tuntevansa lapsen paikan ja osoittaa, että poika on suossa.

Marjatta löytää lapsensa suolta, ja poika tuodaan kotiin. Lapselle kasvaa merkittävä asema jo ennen nimeämistä: äiti kutsuu häntä kukkaseksi, mutta vieraat eivät vielä tunnusta hänen arvoaan. Siksi tarvitaan kaste ja tuomio, jotka tekevät lapsen asemasta julkisen.

Kaste ja Väinämöisen väistyminen

Virokannas tulee kastamaan lasta, mutta vaatii ensin tutkimista ja tuomiota. Tuomariksi kutsutaan Väinämöinen, joka tuomitsee suolta saadun ja marjasta siinnyt pojan surmattavaksi tai suolle vietäväksi. Puolikuinen lapsi vastaa itse ja nuhtelee Väinämöistä tämän omista entisistä teoista.

Lapsen sanat murtavat vanhan tietäjän tuomion. Ukko kastaa pojan Karjalan kuninkaaksi ja kaiken vallan vartijaksi. Väinämöinen häpeää, lähtee merelle vaskisella veneellä ja jättää lähtiessään kantelon ja laulut Suomelle; Marjatan pojan kautta eepoksen viimeinen valta vaihtuu.

Alkuperä ja tausta

Marjatan nimi motivoituu Kalevalassa marjasta, erityisesti puolukasta, jonka kautta raskaus alkaa. Tutkimuksessa nimi on usein luettu myös Maria-assosiaationa: Marjatta ei ole suora raamatullinen Maria, mutta hahmo on kansanrunoudessa ja Kalevalan päätöksessä selvästi kytköksissä kristilliseen neitseellisen äitiyden kuvastoon. Hahmo näyttää kuuluvan Lönnrotin eepoksessa sellaiseen aineistoon, jossa vanha kalevalamittainen runokieli on muokannut kristillistä legendaperinnettä paikalliseksi, marjaan, metsään, paimenuuteen ja suohon sijoittuvaksi kertomukseksi.

Muu kansanrunous

Kansanrunoudessa Marjatan aineksia tunnetaan erityisesti kristillissävyisistä neitseellisen sikiämisen ja pyhän lapsen syntymän runoista. Niissä Maria-, Marjatta- tai Marjattainen-tyyppinen neito voi tulla raskaaksi marjasta tai muusta luonnonmerkistä, joutua selittämään raskauttaan, etsiä synnytyspaikkaa ja kohdata epäuskoa. Kalevalassa esiintyvät piirteet, kuten Ruotuksen luota pyydetty apu, lapsen poikkeuksellinen viisaus ja kasteen kautta vahvistuva asema, liittyvät laajempaan kristilliseen legendaperinteeseen, mutta ovat kansanrunon kuvastossa paikallistuneet karjalaiseen ja itämerensuomalaiseen ympäristöön. Suullisissa toisinnoissa painotukset vaihtelevat: joissakin korostuu pyhä lapsi ja kristillinen ihme, toisissa Marjatan häpeä, synnytyspaikan puute tai vanhan tietäjän tuomion kumoutuminen.

Vallitseva tulkinta

Vallitsevan tutkimustulkinnan mukaan Marjatan kertomus on kristillisperäisen legendan ja kalevalamittaisen kansanrunouden yhdistelmä, jonka Lönnrot asetti eepoksen loppuun kuvaamaan vanhan myyttis-sankarillisen maailman väistymistä. Marjatta tulkitaan usein kansanrunon Maria-hahmoksi: hän muistuttaa Neitsyt Mariaa, mutta toimii Kalevalassa omalla nimellään ja omassa maisemassaan. Hänen poikansa taas on kristillisen uuden vallan merkki, vaikka Kalevalan kerronta ei tee hänestä yksinkertaisesti kirkollisen opin mukaista Jeesus-hahmoa. Marjatan kannalta tulkinta merkitsee, että hän ei ole vain sivuhenkilö Väinämöisen lähdölle, vaan eepoksen ratkaiseva välittäjä: hänen kauttaan vanha lauluvalta joutuu tunnustamaan toisenlaisen, kasteen ja pyhän lapsen vahvistaman auktoriteetin.

Myyttinen rooli

Marjatan myyttinen rooli on olla rajahahmo vanhan tietäjämaailman ja uuden pyhän järjestyksen välissä. Hän ei voita voimalla, loitsuilla tai sankariteoilla, vaan hänen merkityksensä syntyy ihmeellisestä raskaudesta, synnytyksen torjunnasta ja lapsesta, jonka asema osoittautuu Väinämöistä suuremmaksi. Marjatta on samalla yhteisön hylkäämä synnyttäjä ja uuden vallan kantaja: hänen ruumiinsa kautta eepokseen tulee valta, jota vanha tuomari ei enää pysty hallitsemaan. Hahmon kannalta tämä tarkoittaa, että hänen kainoutensa ja syrjään joutumisensa eivät ole vain luonteenpiirteitä, vaan kertomuksen tapa osoittaa uuden pyhyyden syntyvän vanhan järjestyksen ulkopuolelta.

Vertailevat mytologiat

Vertailevasti Marjattaa voidaan rinnastaa ennen kaikkea kristilliseen Neitsyt Mariaan ja Jeesuksen syntymäkertomuksen kansanomaisiin muunnelmiin: neitseellinen äiti, epäilyksenalainen raskaus, pyhä lapsi ja vanhan vallan horjuminen ovat selviä vertailukohtia. Ruotuksen nimi ja kielteinen vastaanotto voivat muistuttaa Herodes-perinteen kansanomaisia muotoja, mutta Kalevalassa nämä ovat runollisesti paikallistettuja eivätkä suoria raamatunkertomuksen kopioita. Laajemmin Marjatan tarina kuuluu myös ihmesyntymien kansainväliseen motiiviperheeseen, jossa lapsi syntyy epätavallisesta hedelmöityksestä ja syrjäyttää aiemman vallan. Tällaiset vertailut auttavat hahmottamaan motiiveja, mutta niitä ei tule esittää todisteena siitä, että Kalevalan Marjatta olisi sama hahmo kuin jonkin muun mytologian jumalatar tai sankarin äiti.

Liittyy

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
50	Marjatta kuvataan kotona kasvaneeksi kainoksi neidoksi, joka kieltäytyy lypsämästä ja ajamasta hevosella, lähtee karjanpaimeneksi ja puhuttelee käkeä paimenajan kestosta.
50	Marjatta menee marjan luo, ottaa punapuolan, marja nousee hänen syliinsä ja suuhunsa, minkä jälkeen hän tulee raskaaksi.
50	Synnytyksen lähestyessä Marjatta pyytää emoltaan ja isältään lämmintä paikkaa, selittää raskauden tulleen marjasta ja lähettää Piltin kysymään kylpyä Ruotuksen luota.
50	Marjatta etsii kadonnutta poikaansa, kysyy neuvoa Päivyeltä, löytää pojan suolta ja saa hänet kotiin; myöhemmin poika kastetaan Karjalan kuninkaaksi ja kaiken vallan vartijaksi.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Epävarma hedelmällisyys- tai kasvillisuusmyyttinen tulkinta: marjasta alkava raskaus voidaan nähdä luonnon hedelmällisyyden vertauskuvana, jossa Marjatta on metsän ja marjasadon synnyttämä äitihahmo. Tämä selittää marjan keskeisyyttä, mutta ei yksin riitä selittämään kertomuksen vahvaa kristillistä rakennetta.
Epävarma synkretistinen tulkinta: Marjatta voidaan nähdä hahmona, jossa esikristillinen luonnonpyhyys ja kristillinen Maria-legenda ovat sulautuneet. Tällöin puolukka, paimenmaisema ja suo olisivat paikallisia muotoja kertoa kristillisestä ihmeestä. Tulkinta on käyttökelpoinen, mutta yksittäisten piirteiden alkuperää ei voi aina erottaa varmasti.
Moderni kirjallinen tulkinta: Marjatan kertomus voidaan lukea myös yhteisön ulossulkemisen ja naisen kunnian kontrollin kuvauksena. Äidin ja isän torjunta näyttää, miten selittämätön raskaus tulkitaan häpeäksi, vaikka Marjatta itse vakuuttaa syyttömyyttään. Tämä on tulkintana perusteltu, mutta se ei välttämättä kuvaa kansanrunon alkuperäistä päätarkoitusta.
Epävarma kansallinen tai poliittinen allegoria: Marjatan pojan nimittäminen uuden vallan haltijaksi on joskus luettavissa Lönnrotin rakentamana tulevaisuudenkuvana Karjalalle tai Suomelle. Tämä kertoo enemmän eepoksen toimituksellisesta loppuratkaisusta kuin välttämättä suullisen runoperinteen alkuperäisestä merkityksestä.

Lähteet

Elias Lönnrot: Kalevala (1849).
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen Kansan Vanhat Runot -verkkokorpus.
Väinö Kaukonen: Lönnrot ja Kalevala.
Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia.
Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: Finnish Folk Poetry: Epic.
Kalevala, runo 50
SKVR-aineiston Marjatta- ja neitseellinen syntymä -aiheiset runotoisinnot
Elias Lönnrot: Kalevala, toinen laitos 1849, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Suomen Kansan Vanhat Runot -verkkojulkaisu, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Marjatta- ja Maria-aiheiset legendatoisinnot.
Kaarle Krohn: Kalevalan runojen historia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Galleria

Akseli Gallen-Kallela - Marjatta rannalla
Akseli Gallen Kallela Marjatta and the Christ Child, Akseli Gallen-Kallela
Akseli Gallen Kallela Marjatta and the Christ Child (cropped), Akseli Gallen-Kallela
Marjatta and Child (Marjatta ja lapsi), oil on canvas sketch by the Finnish painter Akseli Gallen-Kallela (1897)
Marjatta-Metsovaara-1963, Kuvasiskot
Marjatta-Weckstrom-1965, AnonymousUnknown author