Kullervo

Tyyppi: Traaginen kostaja ja Kalervon poika
Esiintyy runoissa: 313233343536
Keskeiset runot: 3233343536

Kullervo on Kalevalan synkimpiä hahmoja: Kalervon poika, joka kasvaa väkivallan, orjuuden ja väärän kasvatuksen jäljiltä tuhoisaksi kostajaksi. Hänen tarinansa etenee runoissa 31–36 Untamon suvun vainosta Ilmarisen taloon, perheen luo palaamiseen, sisaren kohtaamiseen ja viimeiseen sotaretkeen. Kullervon kohtalo ei liity Sampo-retkeen, vaan muodostaa Kalevalassa oman tiiviin murhenäytelmänsä.

Kalevalan aikajana

Kullervon tarina alkaa runossa 31 Kalervon ja Untamon suvun vihasta. Untamo tuhoaa Kalervon väen, mutta Kalervon poika Kullervo jää eloon. Lasta yritetään surmata, mutta hän ei kuole: hirsipuuhun viety poika kaivertaa puuhun kuvia miehistä, miekoista ja keihäistä. Kun Untamo ei saa häntä hengiltä eikä hyödylliseksi, Kullervo päätyy orjaksi seppo Ilmarisen taloon.

Ilmarisen talossa runossa 32 Kullervo pyytää työtä, ja Ilmarisen emäntä panee hänet karjan paimeneksi. Emäntä leipoo hänelle evääksi leivän, jonka sisään on kätketty kivi. Paimeneksi lähetetty Kullervo joutuu alistetun orjan asemaan, mutta samalla hänellä on jo vaarallinen voima ja kostonhalu.

Runossa 33 Kullervo paimentaa karjaa ja valittaa kohtaloaan. Kun hän ryhtyy syömään eväitään, kiveen kätketty leipä rikkoo hänen veitsensä, joka on hänelle tärkeä perintöesine ja muisto isästä. Tämän jälkeen Kullervo kostaa: hän surmaa karjan tai muuttaa pedot karjan hahmoon niin, että Ilmarisen emäntä joutuu petojen raadeltavaksi lypsylle mennessään.

Runossa 34 Kullervo lähtee pois Ilmarisen luota ennen kuin Ilmarinen saa tiedon vaimonsa kuolemasta. Hän kulkee yksin, soittelee ja vaeltaa synkissä maisemissa, mutta hänen ilonsa kääntyy kurjuuden pohtimiseksi. Matkalla hän saa tietää, ettei hänen koko sukunsa olekaan kuollut, vaan hänen vanhempansa ovat elossa.

Runossa 35 Kullervo elää jälleen vanhempiensa luona, mutta hän ei sovi arkisiin töihin. Hänet pannaan muun muassa soutamaan, mutta hän rikkoo veneen osia ja osoittautuu kelvottomaksi tavalliseen palvelukseen. Myöhemmin hän kohtaa matkallaan nuoren naisen, viettelee hänet rikkauksilla ja saa tietää naisen olevan hänen kadonnut sisarensa. Sisar surmaa itsensä, ja Kullervo palaa kotiin häpeän ja tuhon painamana.

Runossa 36 Kullervo valmistautuu sotaan Untamoa vastaan. Äiti varoittaa häntä lähtemästä, mutta Kullervo pitää sotakuolemaa kauniina kohtalona. Hän lähtee, hävittää Untamon väen ja palaa kotiin, mutta löytää perheensä kuolleena tai kadonneena. Lopulta Kullervo kysyy miekaltaan, suostuuko se juomaan syyllistä verta; miekka vastaa ottavansa myös pahan veren, ja Kullervo surmaa itsensä.

Alkuperä ja tausta

Kullervo on Kalevalassa Kalervon poika, jonka tarina lähtee Kalervon ja Untamon sukujen väkivallasta. Kansanrunouden taustassa Kullervo-aihelma ei näytä olleen yksi täysin yhtenäinen kertomus, vaan Lönnrotin eepokseen kokoama murhenäytelmä, jossa yhdistyvät orpopojan, orjan, kostajan, karjanpaimenen, sisaren tunnistamisen ja itsemurhan motiivit.

Muu kansanrunous

Kullervoon liittyviä aiheita tunnetaan kansanrunoudessa useina muunnelmina. Niissä korostuvat Kalervon pojan orpous, Untamon tai vihollissuvun vaino, lapsen poikkeuksellinen eloonjääminen, kelvottomuus arkisiin töihin, myyminen tai joutuminen sepän taloon, paimenen eväsleipään kätketty kivi, isältä saadun veitsen rikkoutuminen, emännän surma petojen avulla, kadonneen sisaren kohtaaminen sekä syyllisyyteen päättyvä itsemurha. Kaikki nämä jaksot eivät välttämättä esiinny samoissa runomuodoissa, vaan Kalevalan Kullervo on toimituksellisesti yhtenäistetty hahmo kansanrunouden hajanaisemmista aineksista.

Vallitseva tulkinta

Vallitsevassa tutkimustulkinnassa Kullervoa pidetään Kalevalan traagisena antisankarina ja Lönnrotin voimakkaasti kokoamana kertomushahmona. Hänen tarinansa ei ensisijaisesti selitä luonnonilmiötä tai vanhaa jumaluutta, vaan käsittelee sukutuhon, orjuuden, kaltoinkohtelun, väärän kasvatuksen ja koston seurauksia. Kullervo on hahmona kyvykäs ja voimakas, mutta hänen voimansa on sosiaalisesti väärässä paikassa: hän ei kykene paimeneksi, soutajaksi, pojaksi, veljeksi eikä sankariksi yhteisön hyväksi. Siksi hänen kostonsa osuu myös viattomiin ja lopulta häneen itseensä.

Myyttinen rooli

Kullervo ei ole Kalevalassa jumaluus eikä maailmanjärjestyksen luoja, vaan myyttis-traaginen rajahahmo: hän on suvusta irti revitty orpo, jonka voima jää yhteisön ulkopuolelle. Hänen hahmonsa näyttää, mitä tapahtuu, kun sukuyhteys, kasvatus ja oikea paikka yhteisössä rikkoutuvat. Kullervon yliluonnollinen tai runollisesti liioiteltu kestävyys ja hänen kykynsä kääntää metsän pedot kostonsa välineiksi tekevät hänestä enemmän kuin tavallisen ihmisen, mutta hänen roolinsa on ennen kaikkea tuhon ja väärin kohdellun voiman kuvaaja.

Vertailevat mytologiat

Vertailevassa mytologiassa Kullervoa voidaan rinnastaa muihin traagisiin sankareihin, mutta nämä rinnastukset eivät ole todisteita suorasta alkuperästä. Oidipus-tarustoon häntä yhdistää tietämättömyydessä tapahtuva sukusuhteen rikkominen ja sen jälkeen seuraava tunnistus ja tuho. Laajemmin hän kuuluu kansainvälisiin kertomusmotiiveihin, joissa vainottu lapsi jää henkiin, kasvaa vaaralliseksi kostajaksi ja tuhoutuu oman kohtalonsa mukana. Tolkienin Túrin Turambar on tunnettu kirjallinen vertailukohta, koska Tolkien sai Kullervo-tarinasta vaikutteita, mutta Túrin ei ole Kullervon kansanrunollinen lähde vaan myöhempi kirjallinen muunnelma ja rinnakkaistapaus.

Liittyy

Hahmot

Paikat

Esineet

Käsitteet

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
31	Kullervo mainitaan Untamon surmayrityksen yhteydessä: hän ei ole kuollut hirsipuuhun, vaan kaivertaa puuhun kuvia miehistä, miekoista ja keihäistä.
32	Kullervo, Kalervon poika, on seppo Ilmarisen talossa uutena orjana ja pyytää itselleen työtä; Ilmarisen emäntä määrää hänet karjan paimeneksi.
33	Kullervo paimentaa karjaa, valittaa kohtaloaan ja ryhtyy syömään eväitään päivän kuluttua.
34	Kullervo lähtee pois seppo Ilmarisen luota ennen kuin Ilmarinen saa kuulla vaimonsa kuolemasta; hän kulkee ja jää yksin pohtimaan kurjaa osaansa.
35	Kullervo elää vanhempiensa luona, mutta ei osaa toimia järkevästi; hänet pannaan muun muassa soutamaan, jolloin hän rikkoo veneen osia ja venon.
36	Kullervo valmistautuu sotaan hiomalla miekkansa ja teroittamalla keihäänsä. Äiti varoittaa häntä lähtemästä, mutta Kullervo vastaa pitävänsä sotaan kuolemista kauniina.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Epävarma tulkinta: Kullervo on nähty mahdollisena jäänteenä vanhemmasta Kalevanpoika- tai jättiläissankariperinteestä. Tämän mukaan hänen ylivoimansa, väkivaltaisuutensa ja sopimattomuutensa tavallisiin töihin voisivat heijastaa arkaaista jättiläis- tai sankarityyppiä. Tätä ei kuitenkaan voi pitää varmana selityksenä Kalevalan Kullervolle.
Epävarma tulkinta: Kullervon kyky käyttää petoja kostonsa välineinä on tulkittu joskus shamanistiseksi tai metsänvoimiin liittyväksi piirteeksi. Varovaisempi tulkinta on, että kyse on loitsullisesta ja kertovasta kostomotiivista, ei todisteesta siitä, että Kullervo olisi varsinainen tietäjä- tai šamaanihahmo.
Epävarma tulkinta: Kullervoa on luettu yhteiskunnallisena kapinahahmona, orjan ja sorretun kostajana. Tämä sopii moniin tarinan piirteisiin, mutta ei yksin selitä kertomuksen sukutragiaa, insestiä ja itsetuhoa.
Epävarma tulkinta: Kullervon kohtaloa on tulkittu psykologisesti traumakertomuksena, jossa lapsuuden väkivalta ja hylkääminen johtavat kyvyttömyyteen elää yhteisössä. Tämä on moderni tulkintakehys eikä sellaisenaan kansanrunouden oma selitysmalli.

Lahteet

Kalevala, runot 31–36
SKVR-aineisto Kullervo-runoista
Elias Lönnrotin Kalevala, vuoden 1849 laitos
Kalevala, erityisesti Kullervo-jakso
Suomen Kansan Vanhat Runot -aineisto: Kullervo- ja Kalervon poika -aihelmat
Elias Lönnrotin vuoden 1849 Kalevala ja sen toimitushistoriaa käsittelevä tutkimus
Anna-Leena Siikala: suomalais-karjalaisen mytologian ja kalevalamittaisen runouden tutkimus
Martti Haavio: suomalaisen mytologian ja Kalevalan henkilöhahmojen tutkimus
Lauri Honko: eepoksen, perinteen ja toimituksellisen kokoamisen tutkimus