Joukahainen

Tyyppi: Nuori lappalainen haastaja, Ainon veli ja Väinämöisen vihamies
Esiintyy runoissa: 13456
Keskeiset runot: 36

Joukahainen astuu Kalevalaan nuorena ja kiivaana vastavoimana vanhalle Väinämöiselle. Hänen tarinansa alkaa kateudesta laulajan maineeseen, muuttuu suossa annettuun hätäiseen lupaukseen ja päättyy väijytykseen, joka suistaa Väinämöisen merelle. Joukahaisen tekojen seuraukset ulottuvat hänen omaa kohtaloaan laajemmalle: Aino joutuu traagiseen kosintatilanteeseen, ja Väinämöisen matka kääntyy kohti Pohjolaa.

Kalevalan aikajana

Perinneviittaus ja kateuden syttyminen

Avausrunossa Joukahainen mainitaan vanhojen virsien ja perinteen piirissä: sanat nousevat myös "Joukahaisen jousen tiestä". Varsinaisena toimijana hän astuu esiin runossa 3, jossa Väinämöisen laulumaine kantautuu kauas Väinölästä ja Kalevalan kankailta aina Pohjolan suunnille.

Nuori Joukahainen kuulee, että Väinämöistä pidetään häntä parempana laulajana. Se loukkaa häntä niin syvästi, että hän päättää lähteä haastamaan vanhaa tietäjää, vaikka isä ja emo varoittavat Väinämöisen laulun vaarasta.

Kilpalaulanta ja suohon laulaminen

Väinölän ahoilla ja Kalevalan kankailla Joukahainen ajaa Väinämöistä vastaan niin, että aisat ja länget takertuvat toisiinsa. Hän vaatii tietoon perustuvaa kilpailua: se, joka on tiedoltaan parempi, saa jäädä tielle, toisen on väistyttävä.

Joukahaisen tieto osoittautuu pinnalliseksi ja lopulta valheelliseksi, kun hän väittää olleensa mukana maailman alkuvaiheissa. Väinämöinen vastaa laulamalla: Joukahaisen varusteet muuttuvat luonnon osiksi, ja itse Joukahainen painuu suohon suonivöistä, niittyyn nivuslihoista ja kankaaseen kainaloista.

Aino lunnaiksi ja kodin suru

Suohon vajotessaan Joukahainen koettaa ostaa vapautensa ensin jousilla, veneillä, hevosilla, kullalla ja pelloilla, mutta Väinämöinen ei niistä huoli. Vasta kun Joukahainen lupaa Aino-sisarensa Väinämöiselle puolisoksi, Väinämöinen peruuttaa sanansa ja päästää hänet.

Kotona Joukahaisen äiti iloitsee Väinämöisestä mahdollisena vävynä, mutta Aino murtuu suruun. Runoissa 4 ja 5 Joukahainen on läsnä ennen kaikkea Ainon sukusiteen kautta: Aino esitellään hänen sisarenaan, ja myöhemmin veden neitona ilmestyvä Aino sanoo itse olevansa "sisar nuoren Joukahaisen". Väinämöinenkin tunnistaa menetyksensä juuri näin: hän on kadottanut Joukahaisen sisaren.

Jousi, viha ja väijytys

Runossa 6 Joukahainen kantaa pitkää vihaa Väinämöistä vastaan. Hän valmistaa tulisen jousen, tekee nuolet, myrkyttää ne käärmeen aineilla ja jää odottamaan Väinämöistä, joka ratsastaa kohti Pohjolaa olkisella oriilla.

Joukahaisen emo yrittää estää surmatyön. Hän muistuttaa, että Väinämöisen kaatuminen veisi ilon ilmalta ja laulun maalta, mutta Joukahainen antaa vihan ja käden pakon voittaa epäröinnin.

Nuoli, mereen suistuminen ja kerskaus

Kaksi ensimmäistä nuolta menevät ohi: toinen taivaan ylitse, toinen maan alitse. Kolmas osuu Väinämöisen hevoseen, ei Väinämöiseen itseensä. Hevonen kaatuu, ja Väinämöinen suistuu mereen, josta tuuli ja aallot kantavat hänet kauas ulapalle.

Joukahainen kerskuu ampuneensa Väinämöisen ja estäneensä häntä enää astumasta Väinölän ahoilla ja Kalevalan kankailla. Emo kuitenkin tuomitsee teon pahaksi: Joukahainen on kaatanut Kalevalan kauneimman miehen ja Suvantolan suuren laulajan, vaikka Väinämöinen ei todellisuudessa kuole.

Alkuperä ja tausta

Kalevalan Joukahainen rakentuu kalevalamittaisen kansanrunouden nuoren haastajan ja lappalaiseksi nimetyn ampujan aineksista. Nimi esiintyy eepoksessa erityisesti muodossa "nuori Joukahainen", ja lisämääre "laiha poika lappalainen" asettaa hänet Väinämöisen vastakohdaksi: nuoreksi, pohjoiseen tai ulkopuoliseen maailmaan liittyväksi kilpailijaksi. Nimen alkuperää ei voi selittää varmasti. Tutkimuksessa on pidetty selvänä lähinnä sitä, että Kalevalan Joukahainen ei ole itsenäinen jumaluus vaan Lönnrotin eepoksessa vahvasti Väinämöiseen ja Ainoon sidottu vastahahmo.

Muu kansanrunous

Kalevalan taustalla on useita kansanrunouden aiheita, joita Lönnrot on yhdistänyt eepokselliseksi juoneksi. Kilpalaulantarunoissa Väinämöisen vastustajana voi esiintyä Joukahainen, Joukamoinen tai lappalaiseksi kuvattu nuori mies, joka haastaa vanhan tietäjän tiedossa ja laulussa. Näissä runoissa olennaista on vastustajan häviäminen Väinämöisen ylivoimaiselle laululle ja joutuminen maan, suon tai muun luonnonelementin vangiksi. Toisessa runoaiheessa lappalainen tai Joukahaisen kaltainen ampuja väijyy Väinämöistä ja ampuu hevosen tai muuten suistaa hänet vesille. Kansanrunoudessa tämä ampumisaihe liittyy usein Väinämöisen merellä ajelehtimiseen ja laajempaan myyttiseen tapahtumaketjuun. Aino-jakson yhteys Joukahaisen lupaukseen on Kalevalassa erittäin keskeinen, mutta kansanrunouden taustalla se on monimutkaisempi: Lönnrot yhdisti sisaren lupaamisen, neidon surun ja vedenneitoon tai hukkuvaan neitoon liittyviä aineksia yhtenäiseksi Aino-tarinaksi.

Vallitseva tulkinta

Vallitsevan tutkimustulkinnan mukaan Joukahainen on ennen kaikkea Väinämöisen vastahahmo ja juonta liikkeelle paneva hahmo. Hän edustaa nuorta uhmaa, kateutta ja riittämätöntä tietoa vastakohtana Väinämöisen iälle, kokemukselle ja myyttiselle syntytiedolle. Kilpalaulannassa hänen tehtävänsä on osoittaa, millaista on epäaito tietäjyys: hän osaa luetella asioita, mutta ei hallitse alkuperätietoa eikä sanan todellista voimaa. Aino-lupauksen kautta hän muuttuu myös perheensä onnettomuuden aiheuttajaksi. Ampumisjaksossa hän on kostaja, jonka teko ei voita Väinämöistä mutta muuttaa tämän matkan suunnan. Näin Joukahainen on Kalevalassa rakenteellisesti tärkeä, vaikka hänen oma tarinansa jää lyhyeksi: hänen virheensä synnyttävät sekä Aino-tragedian että Väinämöisen ajautumisen kohti uusia tapahtumia.

Myyttinen rooli

Joukahaisen myyttinen tehtävä on toimia väärän tai vajaaksi jäävän tietäjyyden kuvana. Hän uskoo hallitsevansa maailman alkuun liittyvää tietoa, mutta hänen tietonsa osoittautuu pinnalliseksi ja valheelliseksi, kun hän kohtaa Väinämöisen. Tämän vuoksi Joukahainen ei ole vain tavallinen riidanhaastaja: hänen tappionsa näyttää, että kalevalaisessa maailmassa laulu, syntytieto ja sanallinen mahti ratkaisevat voiman. Myöhemmin jousella ampuminen siirtää hänet tietokilpailun häviäjästä kostajaksi. Hän ei kuitenkaan kykene surmaamaan Väinämöistä, vaan aiheuttaa epäsuorasti tapahtumien kääntymisen kohti merta ja Pohjolaa.

Vertailevat mytologiat

Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulantaa voidaan verrata laajasti tunnettuihin viisaus- ja sanakilpailuihin, joissa osapuolet koettelevat toistensa tietoa maailman synnystä, jumalista tai kosmisesta järjestyksestä. Esimerkiksi skandinaavisessa perinteessä Óðinnin ja Vafþrúðnirin viisauskilpa tarjoaa vertailukohdan vanhan tietäjän ja vaarallisen tiedollisen kamppailun teemalle. Vertailu ei tarkoita, että Joukahainen olisi lainattu tästä perinteestä, vaan että samankaltainen myyttinen asetelma tunnetaan muuallakin. Ampumisjaksoa voi varovasti verrata kertomuksiin, joissa sankari tai tietäjä haavoittuu, suistuu matkalle tai joutuu veden varaan ja siirtyy näin uuteen myyttiseen vaiheeseen. Tällaiset rinnastukset auttavat hahmottamaan Joukahaisen roolia juonen laukaisijana, mutta ne eivät ole todisteita Kalevalan sisäisistä faktoista.

Liittyy

Hahmot

Paikat

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
1	Joukahainen esiintyy avausrunon perinne- ja virsilähteiden luettelossa, jossa mainitaan hänen jousensa tie.
3	Joukahainen kuulee Väinämöisen laulutaidosta, lähtee vanhempiensa kielloista huolimatta haastamaan tätä, joutuu Väinämöisen laulamana suohon ja lupaa lopulta Aino-sisarensa lunnaiksi.
4	Aino esitellään Joukahaisen sisarena hänen lähtiessään lehdosta vastoja taittamaan ja kohdatessaan Väinämöisen.
5	Veden neidoksi osoittautuva Aino kertoo olevansa Joukahaisen sisar, ja Väinämöinen tunnistaa menettäneensä Joukahaisen sisaren.
6	Joukahainen hautoo vihaa Väinämöistä vastaan, valmistaa jousen ja nuolet, väijyy Väinämöistä, ampuu tämän hevosen mereen ja kerskuu teostaan emolleen.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Epävarma tulkinta: Joukahainen on nähty jäänteenä vanhemmasta myyttisestä vastustajasta, ei vain nuorena ihmishahmona. Tämän näkemyksen mukaan hänen lappalaisuutensa, jousensa ja kykynsä haastaa Väinämöinen voisivat viitata pohjoiseen noita- tai šamaanivastustajaan. Tätä ei kuitenkaan voi todistaa Kalevalan tekstistä yksin, ja kansanrunojen muuntelu tekee hahmon alkuperäisestä asemasta epävarman.
Epävarma tulkinta: Joukahaisen nimi on joskus yhdistetty jouseen, joutsen- tai lintumielikuviin tai muihin äänteellisesti läheisiin sanoihin. Varmaa etymologiaa ei ole, eikä nimen perusteella pidä päätellä suoraan hahmon alkuperäistä luontoa.
Epävarma tulkinta: Joukahainen voidaan lukea sosiaaliseksi varoitushahmoksi, joka rikkoo yhteisön järjestystä lupaamalla sisarensa ilman tämän suostumusta ja tavoittelemalla mainetta yli kykyjensä. Tämä tulkinta sopii Kalevalan juoneen, mutta se kuvaa ennen kaikkea Lönnrotin eepoksessa syntyvää merkitystä, ei välttämättä kaikkien kansanrunomuunnelmien alkuperäistä tarkoitusta.
Epävarma tulkinta: Joukahaisen ja Väinämöisen vastakkainasettelu on tulkittu myös sukupolvien väliseksi konfliktiksi, jossa nuori haastaa vanhan auktoriteetin. Tämä on tekstin kannalta perusteltu lukutapa, mutta se ei yksin selitä ampumisaiheen vanhempia myyttisiä yhteyksiä.

Lähteet

Elias Lönnrot: Kalevala (1849).
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen Kansan Vanhat Runot -verkkokorpus.
Väinö Kaukonen: Lönnrot ja Kalevala.
Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia.
Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: Finnish Folk Poetry: Epic.
Kalevala, runot 1, 3, 4, 5 ja 6
Kalevalan runo 3: Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulanta
Kalevalan runo 6: Joukahaisen väijytys ja Väinämöisen mereen suistuminen
Elias Lönnrot: Kalevala taikka vanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinoisista ajoista, 1849; erityisesti Joukahaisen kilpalaulanta-, Aino- ja ampumisjaksot.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen Kansan Vanhat Runot -julkaisusarja ja SKVR-verkkopalvelu; hakukohteiksi Joukahainen, Joukamoinen, kilpalaulanta ja Väinämöisen ampuminen.

Galleria

Joukahainen's revenge, Akseli Gallen-Kallela
The Clash of Väinämöinen and Joukahainen, Joseph Alanen
Väinämöinen Sings Joukahainen into a Mire, Joseph Alanen
Revenge of Joukahainen, Joseph Alanen
The Great Kalevala, Poem III, Akseli Gallen-Kallela
The Great Kalevala, Poem III, sketch., Akseli Gallen-Kallela