Sampo

Tyyppi: Ihme-esine ja vaurauden lähde
Alkuperä: Sampo perustuu Kalevalaan koottuun kansanrunousaineistoon, mutta Lönnrotin toimitustyö on vaikuttanut siihen, miten Sammon taonta, hallinta ja ryöstö muodostavat yhtenäisen juonellisen kokonaisuuden.

Sampo on Kalevalassa Ilmarisen takoma ihme-esine, jonka hallinta kytkeytyy Pohjolan vaurauteen ja Kalevalan sankarien retkeen. Sen tarkka olemus jää runoelmassa epäselväksi.

Yhteenveto

Kalevalan juonessa Sampo taotaan Pohjolaan vastineeksi Pohjolan neidosta. Ilmarinen takoo Sammon Louhen vaatimuksesta. Myöhemmin Väinämöinen ja Ilmarinen lähtevät hakemaan tai ryöstämään Sampoa Pohjolasta. Sammosta käydyn kamppailun aikana se rikkoutuu ja sen osia päätyy mereen ja rannoille, minkä seuraukset yhdistetään vaurauden ja onnen leviämiseen.

Vallitseva tulkinta

Tutkimuksessa Sampoa on usein tulkittu ennen kaikkea arvoituksellisena myyttisenä vaurausesineenä. Kalevalan tekstissä se esitetään tuottavana ihme-esineenä, mutta sen fyysistä muotoa ei kuvata yksiselitteisesti.

Myyttinen merkitys

Sampo toimii myyttisenä vaurauden, onnen ja kosmisen järjestyksen esineenä. Se on Kalevalassa aarre, jonka omistus määrittää yhteisöjen menestystä ja jonka menettäminen tai rikkoutuminen muuttaa maailman tilaa.

Keskeiset runot

Sammon taontaSammon ryöstö

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Mylly tai jauhava laite, koska Sampoon liitetään tuottamisen ja jauhamisen mielikuvia.
Maailmanpylväs tai kosminen akseli, jos Sampo ymmärretään osaksi vanhempaa kosmologista kuvastoa.
Taivaankappaleeseen tai taivaalliseen rakenteeseen liittyvä symboli.
Yleinen vaurauden, vallan tai onnen vertauskuva.
Shamanistiseen maailmankuvaan liittyvä kosminen kone tai järjestystä ylläpitävä väline.

Lähteet

Kalevala: Sammon taontaa ja Sammon ryöstöä käsittelevät runot.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousaineistot Sammon runoaihelmista.
Kalevalaa ja sampotulkintoja käsittelevä tutkimuskirjallisuus.