Saari

Saari

Tyyppi

Merellinen rajapaikka ja saaristoinen kulkumaasto

Esiintyy runoissa

164347

Keskeiset runot

1643

Saari on Kalevalassa paikka, joka nousee esiin siellä missä kulku muuttuu vaaralliseksi: Tuonelan rajalla, meren takaa-ajossa ja vesien sokkeloissa. Se voi olla näkyvä maamerkki, harhaanjohtava hahmo horisontissa tai Väinämöisen loitsima este Pohjolan purren tielle. Saaren merkitys ei ole yksi kiinteä valtakunta, vaan joukko rajallisia ja merellisiä paikkoja, joissa sankarit joutuvat lukemaan maisemaa oikein.

Kalevalassa

Manalan saari sananhakijan rajalla

Väinämöisen veneenrakennus pysähtyy, kun häneltä puuttuu kolme tarpeellista sanaa. Hän etsii sanoja linnuilta, peuroilta ja oravilta, mutta turhaan; lopulta hän suuntaa Tuonelaan ja Manalaan hakemaan sanoja kuolleiden valtapiiristä.

Matkan edetessä metsäisten taipaleiden jälkeen näkyviin tulee Manalan saari ja Tuonen kumpu. Saari toimii tässä rajamerkkinä: sen jälkeen Väinämöinen huutaa Tuonen joella venettä ja joutuu neuvottelemaan Tuonen tyttären kanssa pääsystä kuolleiden maan puolelle. Tämä jakso kiinnittää Saaren ennen kaikkea Tuonelan ja Manalan vaaralliseen rajamaisemaan.

Kaukainen hahmo Sampo-retkellä

Sampo-retken merivaiheessa Väinämöinen käskee Lemminkäistä nousemaan mastoon tarkkailemaan taivasta ja meren rantoja. Ensin horisontissa nähdään pilveksi luultu hahmo, sitten kaukaa näkyväksi saareksi tulkittu muoto, jonka haavat ja koivut näyttävät olevan täynnä lintuja.

Väinämöinen korjaa tulkinnan: kyse ei ole saaresta eikä linnuista, vaan Pohjolan purren lähestymisestä ja Pohjan väestä. Saari on tässä merellä syntyvä näköharha, joka osoittaa, kuinka vaikeaa Sampo-retken takaa-ajossa on erottaa maisema vihollisesta.

Salasaari Pohjan purren esteenä

Kun Pohjolan vene lähestyy, Väinämöinen turvautuu tietoon ja loitsuun. Hän ottaa piin ja taulan, heittää ne mereen vasemman olkansa yli ja käskee karisen tulla sekä salasaaren kasvaa Pohjan purren juostavaksi esteeksi.

Loitsittu salasaari kasvaa meressä kariksi tai luodoksi, jonka tehtävänä on pysäyttää takaa-ajaja. Tässä Saari ei ole vain havaittu maamerkki, vaan Väinämöisen synnyttämä merellinen ansa: pieni loitsun aine muuttuu vaaralliseksi paikaksi, joka kääntää meren sankarien puolustukseksi.

Saaristoinen vesireitti valkean etsinnässä

Myöhemmässä vesijaksossa saaret ovat osa laajaa kalojen ja nuotanvetäjien kulkumaastoa. Kala ui niemenkärkien ja saarten kainaloiden kautta, ja jokainen niemi ja saari ikään kuin välittää tiedon veden tapahtumista.

Kun Väinämöinen ja Ilmarinen ryhtyvät kalastamaan ja lähettävät naisia nuotalle, kuljetaan niemi niemeä ja saari saarta, lohiluotojen ja siikasaarten sivuitse. Tällöin saari ei erotu yksittäiseksi nimipaikaksi, vaan kuvaa Kalevalan vesien tiheää saaristoa, jonka lomassa tieto, kalat ja ihmiset liikkuvat.

Alkuperä ja tausta

Nimi perustuu yleiskieliseen sanaan ”saari”. Kalevalassa se ei muodosta yhtä pysyvää Saari-nimistä valtakuntaa, vaan esiintyy paikkasanana ja määrittyy tilanteen mukaan: Manalan rajamerkkinä, merellä luultuna näköhahmona, loitsulla synnytettynä salasaarena sekä saaristoisen vesimaiseman osana. Ilmaukset kuten ”Manalan saari” ja ”salasaari” ovat tulkinnan kannalta tärkeämpiä kuin ajatus yhdestä erillisestä paikannimestä.

Muu kansanrunous

Itämerensuomalaisessa kansanrunoudessa saaret, luodot ja niemet esiintyvät usein vesillä liikkumisen, kosinnan, pyyntimatkojen, pakomatkojen ja tuonpuoleisen rajojen maisemina. Ne eivät aina ole yksilöllisiä paikannimiä, vaan runollisia kulku- ja rajapaikkoja: saari voi olla paikka, jonne tullaan vesitse, jossa kohdataan vierasta väkeä tai jonka ohi kuljetaan merellisessä luettelossa. Tuonelaan liittyvissä runoissa rajamaisema rakentuu usein veden, rannantuonpuoleisen ja vaikeasti saavutettavan paikan varaan; Kalevalan Manalan saari sopii tähän perinteeseen. Loitsurunoudessa taas luonnonkohtia, kuten kiviä, kareja ja saaria, voidaan käsitellä syntyvinä tai nostettuina esteinä, mikä auttaa ymmärtämään salasaaren tehtävää meritaikuuden ja tietäjän toiminnan osana.

Vallitseva tulkinta

Vallitsevin tutkimuksellinen tulkinta on, että Kalevalan ”Saari” ei ole yksi yhtenäinen myyttinen maa, vaan useiden eri runojaksojen paikkasana ja motiivi. Sen merkitys syntyy kussakin yhteydessä erikseen. Manalan saari on Tuonelan-matkan rajamerkki, joka osoittaa kuoleman valtapiirin läheisyyttä. Sampo-retken kaukainen ”saari” on havaintovirhe tai runollinen vertaus, joka korostaa merellisen takaa-ajon epävarmuutta. Salasaari puolestaan on loitsun synnyttämä este, jossa Väinämöisen tietäjävoima muuttaa meren maantieteeksi. Vesireittien saaristo kuvaa runollisesti kalojen, sanomien ja soutajien liikkuvaa ympäristöä eikä välttämättä viittaa mihinkään yhteen nimettyyn paikkaan.

Myyttinen merkitys

Saaren myyttinen rooli Kalevalassa liittyy ennen kaikkea rajan ja esteen ajatukseen. Manalan saari merkitsee lähestymistä kuolleiden valtapiiriin: se on maisemallinen merkki siitä, että Väinämöinen on siirtymässä tavallisesta kulkumaastosta Tuonelan rajalle. Sampo-retkellä saari voi taas olla harhaanjohtava kaukohahmo, jossa vihollinen näyttää ensin maisemalta. Salasaari toimii Väinämöisen loitsimana esteenä: merestä nouseva paikka muuttaa avoimen kulkureitin vaaralliseksi kariksi tai luodoksi, johon takaa-ajajan purren on määrä pysähtyä. Näin saari on sekä raja, havaintokoe että tietäjän hallitsema merellinen este.

Vertailevat mytologiat

Vertailevasti saarta voidaan pitää rajapaikan tyyppinä, jota tavataan monissa mytologioissa: vesi erottaa tavallisen maailman tuonpuoleisesta, ja saari voi merkitä vaikeasti saavutettavaa välitilaa tai vaarallista kohtaamispaikkaa. Esimerkiksi kelttiläisissä ja antiikin perinteissä esiintyy tuonpuoleisia saaria, ja pohjoisissa merellisissä kertomuksissa luodot, karit ja saaret voivat olla sekä maamerkkejä että uhkia. Näitä rinnastuksia ei pidä lukea Kalevalan suoriksi lähteiksi. Ne auttavat lähinnä hahmottamaan, miksi saari toimii uskottavasti rajana, harhana ja esteenä myös Kalevalan merellisessä kuvastossa.

Liittyy

Hahmot

• Väinämöinen
• Lemminkäinen
• Ilmarinen

Paikat

• Tuonela
• Manala
• Tuonelan virta
• Pohjola
• Kalevala

Esineet

• Sampo

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
16	Manalan saari tulee näkyviin, kun Väinämöinen kulkee hakemaan sanoja Tuonelasta ja Manalasta.
43	Merellä ensin nähdään kaukainen saareksi luultu hahmo, ja myöhemmin Väinämöinen käskee salasaarta kasvamaan Pohjan purren esteeksi.
47	Saaret esiintyvät kalojen ja nuotanvetäjien kulkureittien ympäristönä: kala ui saarten kainaloitse, jokainen saari saa sanoman, ja naiset soutelevat saari saarelta.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Vaihtoehtoiset tulkinnat

• On mahdollista mutta epävarmaa tulkita Manalan saari eräänlaiseksi vainajien maailman esikartanoksi tai välitilaksi. Kalevalan tekstissä se toimii kuitenkin ennen kaikkea näkyvänä rajamerkkinä ennen Tuonen jokea, eikä siitä muodostu itsenäistä kuolleiden valtakuntaa.
• Salasaarta voidaan varovasti tulkita myyttiseksi kariksi, joka edustaa tietäjän kykyä synnyttää tai paljastaa vaarallinen paikka meressä. Epävarmaa on, tarkoitetaanko sillä varsinaisesti uutta saarta, vedenalaisen karikon nousemista vai runollista nimitystä ansalle.
• Sampo-retken kaukana näkyvä ”saari” voidaan lukea pelkäksi näköharhaksi, mutta myös laajemmaksi varoitusmotiiviksi: merellä vihollinen ja maisema voivat sekoittua. Tämä on tulkinnallinen painotus, ei itsenäinen tieto Saaresta paikkana.
• Runon 47 saaristoiset ilmaukset voidaan ottaa mukaan Saaren kokonaiskuvaan vesimaiseman vuoksi, mutta niiden käyttäminen yksittäisen Saari-paikan todisteena on epävarmaa. Ne kuvaavat todennäköisemmin yleistä saaristoa kuin nimettyä myyttistä kohdetta.

Lähteet

• Elias Lönnrot: Kalevala (1849).
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen Kansan Vanhat Runot -verkkokorpus.
• Väinö Kaukonen: Lönnrot ja Kalevala.
• Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia.
• Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: Finnish Folk Poetry: Epic.
• Kalevalaseuran vuosikirjat: Kalevalan paikannimistöä ja myyttistä maantiedettä käsittelevät artikkelit.
• Kalevala, runot 16, 43 ja 47
• Elias Lönnrotin Kalevala (1849) kriittisen tekstilaitoksen mukaan
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kalevala-aineistot ja runokortistot
• Elias Lönnrot: Kalevala. 1849 laitoksen kriittinen tekstilaitos, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Galleria

• 
  The Departure of Lemminkäinen from Saari, Pekka Halonen
• 
  Lemminkäisen lähtö Saaresta, Pekka Halonen
• 
  Arrival of Väinämöinen, Ilmarinen and Lemminkäinen at Pohjola, Joseph Alanen
• 
  Kullervo, Sigurd Wettenhovi-Aspa
• 
  Ylioppilaskunnan Laulajat (1906-1908), Unknown authorUnknown author