Ero sivun ”Pohjola” versioiden välillä

Nykyinen versio 9. kesäkuuta 2026 kello 22.48

Pohjola

[|Keskeiset_runot=26, 38, 40 Generoitu kuva]

Tyyppi: Pohjoinen valtapiiri, juhla- ja vaurauden paikka sekä sankarien vastapuoli
Esiintyy runoissa: 78101213141518192021222425262728293038394042434546474849
Keskeiset runot: 71020424349

Pohjola on Kalevalan suuri pohjoinen vastamaailma: vieras ranta, rikas talo, vaarallinen kosintapaikka ja sammon koti. Louhen johtamana se ruokkii ja koettelee sankareita, mutta myös kätkee vaurauden, nostaa sodan ja sulkee lopulta kuun ja päivän kivimäkeensä. Pohjola ei ole pelkkä pimeä vihollismaa, vaan eepoksen neuvottelun, avioliiton, työn, ryöstön ja kostojen keskus.

Kalevalassa

Vieras ranta ja sammon lupaus

Väinämöinen joutuu merihädän jälkeen Pohjolan perille, Sariolaan. Louhi vie hänet Pohjolan tupaan, ruokkii, kuivaa ja parantaa hänet. Kotiin pääsy ei kuitenkaan ole ilmainen: Louhi vaatii sampoa tai seppo Ilmarista sen takojaksi. Väinämöinen lupaa lähettää Ilmarisen ja pääsee pimeästä Pohjolasta takaisin omille mailleen. Tämä runon 7 sopimus tekee Pohjolasta koko sammon tarinan lähtöpisteen.

Paluumatkalla Väinämöinen kohtaa Pohjan neidin, ja Pohjolan kosinta-aihe nousee esiin heti runossa 8. Runo 10 vie lupauksen täytäntöön: Väinämöinen toimittaa Ilmarisen Pohjolaan, Louhi lupaa neidon palkaksi, ja Ilmarinen takoo sammon. Kun sampo alkaa jauhaa syötävää, myytävää ja kotipitoja, Louhi kätkee sen Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Pohjolasta tulee vaurauden varasto.

Kosijat, koetukset ja Tuonelan varjo

Lemminkäinen suuntaa Pohjolaan sotaisena kosijana runoissa 12–15. Hän tulee Pohjolan tupiin, kohtaa Louhen ja noitaväen, pyytää tyttäriä ja saa tehtävikseen Hiien hirven hiihtämisen, Hiien hevosen suistamisen ja Tuonelan joutsenen ampumisen. Pohjola toimii tässä koetusten porttina: sen emäntä lähettää kosijan yhä vaarallisempiin tiloihin, kunnes Pohjolan sokea karjanpaimen surmaa Lemminkäisen Tuonelan joella.

Ilmarisen kosinta jatkuu runoissa 18–19 toisenlaisena kilpailuna. Väinämöinen ja Ilmarinen lähtevät kumpikin tavoittelemaan Pohjan tytärtä, mutta neiti valitsee Ilmarisen, sammon takojan. Louhi ei silti luovuta tytärtään ilman töitä: Ilmarinen kyntää kyisen pellon, tuo Tuonen karhun ja Manalan suden sekä hankkii Tuonelan joesta suuren hauen. Vasta näiden jälkeen Pohjolan emäntä lupaa neidon Ilmariselle.

Häät, pitojen loisto ja verinen välirikko

Runoissa 20–25 Pohjola muuttuu juhlan keskukseksi. Sariolassa valmistellaan suuret Pohjolan pidot: sonni tuodaan, oluen synty kerrotaan, ruoat laitetaan ja kutsut lähetetään Pohjan ja Kalevan kansalle. Lemminkäinen jätetään kutsumatta. Pohjolan emäntä vastaanottaa sulhasjoukon, syöttää ja juottaa vieraita, ja Väinämöinen toimii pitojen laulajana. Häiden jälkeen Ilmarinen vie morsiamensa Pohjolan pihoilta kohti kotiaan.

Kutsumatta jäänyt Lemminkäinen palaa Pohjolan näyttämölle runoissa 26–30. Hän lähtee varoituksista huolimatta Pohjolan pitoihin, läpäisee tien vaarat ja tunkeutuu salajoukon juominkeihin. Riita Pohjolan isännän kanssa päättyy kaksintaisteluun pihalla: Lemminkäinen surmaa isännän ja pakenee. Pohjola nousee sotaan, polttaa Lemminkäisen kodin ja estää myöhemmän kostoretken lähettämällä Pakkasen Pohjolan merelle.

Sampo-retki ja Pohjolan vallan murtuminen

Runoissa 38–43 katse palaa sampoon. Ilmarinen käy Pohjolassa pyytämässä toista Pohjolan tytärtä, mutta palaa ilman morsianta ja kertoo Väinämöiselle, että sampo jauhaa yhä Pohjolassa. Väinämöinen ehdottaa retkeä sammon hakemiseksi, ja mukaan lähtevät Ilmarinen ja Lemminkäinen.

Sankarit saapuvat Pohjolaan ja vaativat sampoa jaolle. Louhi kieltäytyy, jolloin Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen kanteleellaan ja miehet ottavat sammon Pohjolan kivimäestä. Louhi herää, kokoaa Pohjolan sotajoukon ja ajaa takaa. Meritaistelussa sampo särkyy; Louhi saa Pohjolaan vain kannen ja rivan, ja runo 43 lausuu seurauksen suoraan: Pohjolaan jää puute.

Kostot, pimeys ja valon palautus

Sammon murujen vaurastuttama Väinölä herättää Louhen kateuden runoissa 45–46. Pohjola toimii tautien ja vahingon lähettämisen keskuksena: Loviatar synnyttää taudit Pohjolan saunassa, ja Louhi lähettää ne Väinölän väkeä vastaan. Kun Väinölä paranee, Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun.

Lopullinen vastatoimi koskee koko maailmaa. Runo 47 kertoo, kuinka Louhi ottaa kuun ja päivän, vie ne pimeään Pohjolaan, kätkee ne Pohjolan kivimäkeen ja varastaa tulen Väinölästä. Runoissa 48–49 Pohjola hahmottuu kylmyyden ja jään paikaksi, mutta myös vallan menetyksen paikaksi: arpa paljastaa valojen sijainnin, Väinämöinen menee Pohjolaan, surmaa Pohjan poikia ja pakottaa tapahtumat liikkeelle. Kun Ilmarinen takoo välineitä ja Louhi pelästyy kahlitsemista, hän päästää kuun ja päivän irti. Pohjolan kivimäki ei lopulta kykene pitämään valoa vankinaan.

Alkuperä ja tausta

Pohjola on muodostettu sanasta pohja ja paikannimijohtimesta -la. Sanan pohja merkityksiin kuuluu sekä ’pohjoinen’ että ’perä, alin tai kaukainen osa’, mikä sopii Kalevalan kuvaan etäisestä, pimeästä ja vaarallisesta vastapaikasta. Pohja voi tarkoittaa sekä paikkaa että sen väkeä, ja Pohjolan rinnalla esiintyvät runolliset nimet kuten Sariola ja Pimentola. Pimentola korostaa pimeyttä. Sariolan alkuperä on epävarmempi: Kalevalassa se toimii Pohjolan rinnakkaisnimenä, mutta sen suhdetta esimerkiksi saari-sanaan tai erilliseen paikannimiperinteeseen ei voi pitää varmana.

Muu kansanrunous

Kalevalan ulkopuolisessa kalevalamittaisessa runoudessa Pohjola, Pohja, Pimentola, Sariola ja niihin liittyvät nimitykset eivät muodosta aina yhtä yhtenäistä maantieteellistä paikkaa. Ne vaihtelevat runolajeittain ja laulajittain. Sampo-runoissa Pohjola on usein vaurauden tai ihme-esineen säilytyspaikka ja ryöstöretken kohde. Kosinta- ja häälauluissa se voi olla rikas talo, josta tavoitellaan morsianta ja jossa järjestetään suuret pidot. Lemminkäis-aiheissa se esiintyy vihamielisenä tai vaarallisena talona, jossa kutsumaton vieras joutuu riitaan. Loitsuissa ja parannusrunoudessa Pohjola voi toimia kylmyyden, tautien, pimeyden tai vahingollisen väen suunnallisena lähtöpaikkana; tällöin se on enemmän rituaalinen suunta tai myyttinen varasto kuin eepoksen kaltainen valtakunta. Kansanrunoudessa Pohjolan merkitys on siis joustava: sama nimi voi viitata rikkaaseen taloon, pohjoiseen noitamaahan, kosintapaikkaan tai loitsujen pimeään ja kylmään lähteeseen.

Vallitseva tulkinta

Tutkimuksessa Pohjolaa tulkitaan tavallisimmin runolliseksi ja myyttiseksi ’toiseksi paikaksi’, ei suoraksi karttapaikaksi. Se on Kalevalan kokoamassa eepoksessa Väinölän ja Kalevalan vastapooli: paikka, jossa on puuttuva tai tavoiteltu hyvä, mutta jonka saaminen edellyttää koetusta, vaihtoa, petosta tai väkivaltaa. Tulkinta tarkoittaa, että Pohjolan merkitys ei palaudu pelkkään pohjoiseen ilmansuuntaan. Se järjestää kertomuksen suhteita: oma ja vieras, valo ja pimeys, vauraus ja puute, avioliitto ja vihollisuus, vieraanvaraisuus ja vaara. Louhen hallitsemana Pohjola on erityisesti naisen johtama taloudellinen ja maaginen valtakeskus, joka haastaa Kalevalan miespuoliset sankarit. Sammon kohdalla Pohjola on vaurauden suljettu varasto; kuun ja päivän kätkemisessä se muuttuu kosmisen epätasapainon paikaksi. Vallitseva tulkinta pitää näitä tehtäviä tärkeämpinä kuin yritystä paikantaa Pohjola yhteen historialliseen alueeseen.

Myyttinen merkitys

Pohjola on Kalevalassa myyttinen vastakeskus: se on paikka, jossa vieras joutuu neuvottelemaan hengestään, avioliitostaan, työstään tai vauraudestaan. Hahmojen kannalta Pohjola on koetusten talo. Väinämöiselle se on paikka, josta kotiin pääsy edellyttää lupausta sammosta; Ilmariselle se on seppäntyön ja kosinnan näyttämö; Lemminkäiselle se on uhmakkaan väkivallan ja kuoleman rajan paikka; Louhelle se on hallinnan, varastoidun vaurauden ja vastatoimien keskus. Myyttisesti Pohjola kokoaa yhteen vaurauden, morsiamet, taikuuden, kylmyyden, pimeyden ja vihamielisen sotajoukon. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ’paha maa’: siellä myös kestitään, solmitaan avioliitto ja noudatetaan vastalahjan ja ansiotöiden logiikkaa.

Vertailevat mytologiat

Pohjolaa voidaan vertailla muiden mytologioiden pohjoisiin, pimeisiin tai vieraiden voimien hallitsemiin paikkoihin, mutta tällaiset rinnastukset ovat tulkinnan apuvälineitä eivätkä Kalevalan sisäisiä faktoja. Skandinaavisessa mytologiassa Jotunheimr ja Útgarðr ovat jumalten maailman ulkopuolisia jättiläisten ja vaarallisten voimien alueita; niiden tavoin Pohjola on sankareille vieras ja uhkaava, mutta myös voimakas ja resurssirikas. Germaanisessa ja pohjoiseurooppalaisessa perinteessä tunnettu ihmemylly- tai vaurausmyllyaihe, kuten Grotti-mylly, tarjoaa vertailukohdan sammon jauhamiselle, vaikka sampoa ei pidä samaistaa suoraan Grottiin. Laajemmin maailmanmytologioissa esiintyy aiheita, joissa aurinko, kuu, tuli tai hedelmällisyyden lähde varastetaan ja palautetaan; Pohjolan valojen kätkeminen kuuluu vertailukelpoiseen motiivipiiriin. Näissä vertailuissa olennaista on rakenne: sankarit käyvät toisen maailman hallussa olevan elintärkeän voiman luona ja yrittävät saada sen takaisin omaan yhteisöönsä.

Liittyy

Hahmot

Paikat

Esineet

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
7	Väinämöinen joutuu Pohjolaan/Sariolaan, Louhi vie hänet Pohjolan tupaan, ja lopuksi hän lähtee pimeästä Pohjolasta.
8	Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa Pohjan neidin taivon kaarella.
10	Väinämöinen kertoo olleensa Pohjolassa, lähettää Ilmarisen sinne, ja Ilmarinen takoo sammon, jonka Pohjan akka kätkee Pohjolan kivimäkeen.
12	Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä Pohjolan tuville ja Pohjolan sotaan; Pohjolassa hän kohtaa emännän ja laulaa väkeä pois tieltään.
13	Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta tyttäriä, mutta Pohjolan emäntä vaatii häntä ensin hiihtämään Hiien hirven.
14	Kohde mainitaan runossa.
15	Lemminkäisen äiti saapuu Pohjolan tuville ja pakottaa Pohjolan emännän kertomaan, mihin Lemminkäinen lähetettiin.
18	Väinämöinen lähtee kosimaan pimeästä Pohjolasta, Ilmarinen seuraa samaan paikkaan, ja Pohjolassa havaitaan sulhasvieraat.
19	Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle ansiotöitä ja lopulta lupaa neidon Ilmariselle.
20	Pohjolan pitoja valmistellaan Sariolassa; Pohjolan emäntä laittaa oluen ja ruoat sekä lähettää kutsut Pohjan ja Kalevan kansalle.
21	Pohjolan emäntä ottaa sulhasjoukon vastaan, järjestää vävyn ja hevosen tuonnin tupaan sekä syöttää ja juottaa vieraita Pohjolan pidoissa.
22	Pohjolan häiden jälkeen Pohjolan emäntä puhuu Ilmariselle ja lähettää neidon lähtöön.
24	Ilmarinen lähtee Pohjolan pihoilta morsiamensa kanssa ja ajaa Pohjan rannikoita pitkin.
25	Ilmarinen saapuu kotiin Pohjolasta nuoren neitonsa kanssa.
26	Lemminkäinen aikoo Pohjolan pitoihin, vaikka äiti varoittaa Pohjolan tiellä, veräjällä ja tuvassa odottavista vaaroista.
27	Lemminkäinen tulee kutsumatta Pohjolan tupiin ja pitoihin, riitautuu Pohjolan isännän kanssa ja surmaa tämän pihalla.
28	Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta, ja kotona hän kertoo tappaneensa Pohjolan isännän, minkä vuoksi Pohjola nousee sotaan.
29	Lemminkäinen pakenee Pohjan kansaa, ja myöhemmin hänen äitinsä kertoo Pohjolan sotajoukon polttaneen kodin.
30	Lemminkäinen suunnittelee Pohjan kansan kaatamista, ja Pohjolan emäntä lähettää Pakkasen Pohjolan merelle estämään hänen sotaretkensä.
38	Ilmarinen menee Pohjolaan pyytämään toista Pohjolan tytärtä; myöhemmin hän kertoo, että sampo jauhaa Pohjolassa.
39	Väinämöinen ehdottaa lähtöä Pohjolaan hakemaan sampoa, jonka Ilmarinen sanoo olevan lukittuna Pohjolan kivimäkeen.
40	Väinämöinen lähettää kanteleen Pohjolaan, missä Pohjolan väki yrittää soittaa sitä, mutta soitto ei onnistu.
42	Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen saapuvat Pohjolaan, vaativat sampoa ja vievät sen Pohjolan kivimäestä, minkä jälkeen Louhi yrittää estää heidän paluutaan.
43	Louhi kokoaa Pohjolan sotajoukon sammon takaa-ajoon; sammon hajottua hän saa vain kannen ja rivan Pohjolaan, ja Pohjolaan jää puute.
45	Louhi kuulee Pohjolassa Väinölän vaurastumisesta ja järjestää Loviattaren synnyttämään taudit Pohjolan saunassa, minkä jälkeen taudit lähetetään Väinölään.
46	Sanoma Väinölän parantumisesta tulee Pohjolaan, ja Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan päälle.
47	Louhi vie kuun ja päivän pimeään Pohjolaan, kätkee ne Pohjolan kivimäkeen ja varastaa tulen Väinölästä.
48	Tulenvammojen parannusloitsussa Pohjola kuvataan hyytävän kylmän ja jään paikaksi, josta haetaan hyytä sammuttamaan tulen vihoja.
49	Arpa kertoo kuun ja päivän olevan Pohjolan kivimäessä; Väinämöinen menee Pohjolaan, käy Pohjan poikien kanssa miekkasille, ja Louhi päästää kuun ja päivän pois.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Maantieteellinen tulkinta: Pohjolaa on ajoittain pyritty yhdistämään historialliseen Pohjanmaahan, Lappiin, Vienan pohjoisiin alueisiin tai yleisemmin pohjoisiin kauppakumppaneihin ja viholliskuviin. Tämä on mahdollinen taustakerrostuma, koska nimi ja kylmyyden kuvasto viittaavat pohjoiseen, mutta Kalevalan Pohjola ei vastaa johdonmukaisesti mitään yhtä historiallista aluetta.
Saamelais- tai lappalaiskuvastoon liittyvä tulkinta: Joissakin selityksissä Pohjolan noituus, pohjoisuus ja vierauden korostus on liitetty suomalaisten ja saamelaisten välisiin mielikuviin. Tämä voi selittää osaa Lapin ja Pohjan nimistöstä ja noitamaineesta, mutta sitä ei tule lukea suoraksi etnografiseksi kuvaukseksi saamelaisista.
Tuonpuoleis- tai vainajalapaikkatulkinta: Pohjolan pimeys, kylmyys, kivimäki, sairauksien alkuperä ja yhteydet Tuonelan kaltaisiin koetuksiin ovat johtaneet tulkintaan, että Pohjola lähestyy joissakin yhteyksissä kuolleiden tai tuonpuoleisen maailmaa. Tämä sopii osaan aineistoa, mutta Kalevalassa Pohjola on samalla hyvin maallinen talo pihoineen, häineen ja sotajoukkoineen.
Kosmologinen tulkinta: Pohjola on voitu nähdä maailman laidalla tai akselilla sijaitsevana pimeyden ja valon vangitsemisen paikkana. Tulkinta auttaa ymmärtämään kuun, päivän ja sammon kaltaisia aiheita, mutta koko Pohjolan tarinaa se ei yksin selitä.
Historiallis-taloudellinen tulkinta: Pohjolan ja Kalevalan kamppailu on joskus luettu kuvaukseksi vaurauden, avioliittosuhteiden ja vaihtotalouden kilpailusta eri yhteisöjen välillä. Tämä on käyttökelpoinen sosiaalinen tulkinta etenkin kosinta- ja hääjaksoissa, mutta sammon ja valojen kätkemisen myyttiset piirteet ylittävät arkisen taloushistorian.

Lähteet

Elias Lönnrot: Kalevala (1849).
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen Kansan Vanhat Runot -verkkokorpus.
Väinö Kaukonen: Lönnrot ja Kalevala.
Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia.
Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: Finnish Folk Poetry: Epic.
Kalevalaseuran vuosikirjat: Kalevalan paikannimistöä ja myyttistä maantiedettä käsittelevät artikkelit.
Kalevala, runot 7–10: Väinämöisen joutuminen Pohjolaan ja sammon taonta.
Kalevala, runot 12–15 ja 18–19: Lemminkäisen ja Ilmarisen kosintatehtävät Pohjolassa.
Kalevala, runot 20–30: Pohjolan häät, Lemminkäisen kutsumaton käynti ja Pohjolan kosto.
Kalevala, runot 38–43: sammon hakuretki, meritaistelu ja Pohjolan vaurauden menetys.

Galleria

Arrival of Väinämöinen, Ilmarinen and Lemminkäinen at Pohjola, Joseph Alanen
Ilmarinen Arrives as the Groom at Pohjola, Johan Kortman
The Wedding at Pohjola, Johan Kortman
Väinämöinen and Maiden of Pohjola, Joseph Alanen
Väinämöinen and Maiden of North, Robert Wilhelm Ekman
Lemminkäinen tulisella järvellä, Robert Wilhelm Ekman

@@ Rivi 2: / Rivi 2: @@
 |Nimi=Pohjola
 |Tyyppi=Pohjoinen valtapiiri, juhla- ja vaurauden paikka sekä sankarien vastapuoli
-|Lyhyt_kuvaus=Pohjola on Kalevalassa pohjoinen paikka ja valtapiiri, jossa pidetään häitä, josta nousee sotajoukko ja jonka vauraus rakentuu Sammon ympärille.
+|Lyhyt_kuvaus=Pohjola on Kalevalan pohjoinen valtapiiri, Louhen hallitsema rikas mutta vaarallinen paikka, jossa taotaan ja säilytetään sampoa, järjestetään suuret häät ja josta nousevat Väinölää koettelevat vastavoimat.
-|Intro=Pohjola on Kalevalan pohjoinen maailma: kaukainen piha, pitojen talo, sotaan nouseva väki ja Sammon varassa elävä vaurauden keskus. Se vetää sankareita puoleensa, mutta ei päästä heitä helpolla: Lemminkäinen saa siellä verivelan, Ilmarinen palaa sieltä pahoilla mielin ja Väinämöisen kantelekin joutuu siellä koetukselle. Pohjola on siksi enemmän kuin maantieteellinen suunta — se on Kalevalan kertomuksissa vastavoima, houkutus ja koettelemusten näyttämö.
+|Intro=Pohjola on Kalevalan suuri pohjoinen vastamaailma: vieras ranta, rikas talo, vaarallinen kosintapaikka ja sammon koti. Louhen johtamana se ruokkii ja koettelee sankareita, mutta myös kätkee vaurauden, nostaa sodan ja sulkee lopulta kuun ja päivän kivimäkeensä. Pohjola ei ole pelkkä pimeä vihollismaa, vaan eepoksen neuvottelun, avioliiton, työn, ryöstön ja kostojen keskus.
-|Kalevala_tarina==== Pohjoinen vertailukohta ===
+|Kalevala_tarina==== Vieras ranta ja sammon lupaus ===
-Pohjola vilahtaa ensin Joukahaisen tietojen luettelossa, jossa se asetetaan etelän ja Takalapin rinnalle. Hän sanoo, että “pohjola porolla kynti”, kun etelä kynti emähevosella ja Takalappi tarvahalla. Tässä kohdassa Pohjola hahmottuu ennen kaikkea pohjoisena alueena ja maailmansuuntana, ei vielä varsinaisena juonen keskuksena.
+Väinämöinen joutuu merihädän jälkeen Pohjolan perille, Sariolaan. Louhi vie hänet Pohjolan tupaan, ruokkii, kuivaa ja parantaa hänet. Kotiin pääsy ei kuitenkaan ole ilmainen: Louhi vaatii sampoa tai seppo Ilmarista sen takojaksi. Väinämöinen lupaa lähettää Ilmarisen ja pääsee pimeästä Pohjolasta takaisin omille mailleen. Tämä runon 7 sopimus tekee Pohjolasta koko sammon tarinan lähtöpisteen.
-=== Häät ja kutsumaton lähtijä ===
+Paluumatkalla Väinämöinen kohtaa Pohjan neidin, ja Pohjolan kosinta-aihe nousee esiin heti runossa 8. Runo 10 vie lupauksen täytäntöön: Väinämöinen toimittaa Ilmarisen Pohjolaan, Louhi lupaa neidon palkaksi, ja Ilmarinen takoo sammon. Kun sampo alkaa jauhaa syötävää, myytävää ja kotipitoja, Louhi kätkee sen Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Pohjolasta tulee vaurauden varasto.
-Pohjola muuttuu toimivaksi näyttämöksi, kun siellä pidetään häitä ja salaisia juominkeja. Lemminkäinen kuulee pidot kaukaa ja päättää lähteä Pohjolan pitoihin, vaikka hänen äitinsä varoittaa matkan vaaroista ja kieltää menemästä paikkaan, johon häntä ei ole kutsuttu.
-Pohjola näyttäytyy tässä ylhäisenä ja vaarallisena juhlayhteisönä. Sen pidot lupaavat mainetta ja nautintoa, mutta samalla ne merkitsevät rajaa, jonka ylittäminen vie Lemminkäisen kohti väkivaltaa.
+=== Kosijat, koetukset ja Tuonelan varjo ===
+Lemminkäinen suuntaa Pohjolaan sotaisena kosijana runoissa 12–15. Hän tulee Pohjolan tupiin, kohtaa Louhen ja noitaväen, pyytää tyttäriä ja saa tehtävikseen Hiien hirven hiihtämisen, Hiien hevosen suistamisen ja Tuonelan joutsenen ampumisen. Pohjola toimii tässä koetusten porttina: sen emäntä lähettää kosijan yhä vaarallisempiin tiloihin, kunnes Pohjolan sokea karjanpaimen surmaa Lemminkäisen Tuonelan joella.
-=== Veriteko ja Pohjolan sota ===
+Ilmarisen kosinta jatkuu runoissa 18–19 toisenlaisena kilpailuna. Väinämöinen ja Ilmarinen lähtevät kumpikin tavoittelemaan Pohjan tytärtä, mutta neiti valitsee Ilmarisen, sammon takojan. Louhi ei silti luovuta tytärtään ilman töitä: Ilmarinen kyntää kyisen pellon, tuo Tuonen karhun ja Manalan suden sekä hankkii Tuonelan joesta suuren hauen. Vasta näiden jälkeen Pohjolan emäntä lupaa neidon Ilmariselle.
-Lemminkäisen matka päättyy tekoon Pohjolan pihoilla: hän kertoo tappaneensa pohjolaisen pojan, itse Pohjolan isännän. Tämän jälkeen Pohjola nousee sotaan häntä vastaan, ja Lemminkäisen on paettava äitinsä neuvojen varassa.
-Seuraavassa vaiheessa Pohjolan kosto ulottuu Lemminkäisen kotiin asti. Äiti kertoo, että Pohjola on sotinut häntä vastaan, polttanut huoneet poroksi ja kaatanut kartanon. Lemminkäinen ei kuitenkaan alistu, vaan uhkaa vielä sotittaa ja kaataa Pohjolan.
+=== Häät, pitojen loisto ja verinen välirikko ===
+Runoissa 20–25 Pohjola muuttuu juhlan keskukseksi. Sariolassa valmistellaan suuret Pohjolan pidot: sonni tuodaan, oluen synty kerrotaan, ruoat laitetaan ja kutsut lähetetään Pohjan ja Kalevan kansalle. Lemminkäinen jätetään kutsumatta. Pohjolan emäntä vastaanottaa sulhasjoukon, syöttää ja juottaa vieraita, ja Väinämöinen toimii pitojen laulajana. Häiden jälkeen Ilmarinen vie morsiamensa Pohjolan pihoilta kohti kotiaan.
-=== Sammon varassa elävä maa ===
+Kutsumatta jäänyt Lemminkäinen palaa Pohjolan näyttämölle runoissa 26–30. Hän lähtee varoituksista huolimatta Pohjolan pitoihin, läpäisee tien vaarat ja tunkeutuu salajoukon juominkeihin. Riita Pohjolan isännän kanssa päättyy kaksintaisteluun pihalla: Lemminkäinen surmaa isännän ja pakenee. Pohjola nousee sotaan, polttaa Lemminkäisen kodin ja estää myöhemmän kostoretken lähettämällä Pakkasen Pohjolan merelle.
-Ilmarisen paluu Pohjolasta avaa toisen näkymän paikkaan. Väinämöinen kysyy, miten Pohjola elää, ja Ilmarinen vastaa suoraan: Pohjolan elämä perustuu Sampoon. Sampo jauhaa siellä syötäviä, myötäviä ja kotipitoja, ja sen vuoksi Pohjolassa on kyntö, kylvö, kasvu ja “ikuinen onni”.
-Tässä Pohjola ei ole vain vihollisen piha, vaan taloudellisen ja myyttisen yltäkylläisyyden keskus. Sammon hallinta tekee siitä vauraan, omavaraisen ja muille tavoiteltavan paikan.
+=== Sampo-retki ja Pohjolan vallan murtuminen ===
+Runoissa 38–43 katse palaa sampoon. Ilmarinen käy Pohjolassa pyytämässä toista Pohjolan tytärtä, mutta palaa ilman morsianta ja kertoo Väinämöiselle, että sampo jauhaa yhä Pohjolassa. Väinämöinen ehdottaa retkeä sammon hakemiseksi, ja mukaan lähtevät Ilmarinen ja Lemminkäinen.
-=== Kanteleen koetus Pohjolassa ===
+Sankarit saapuvat Pohjolaan ja vaativat sampoa jaolle. Louhi kieltäytyy, jolloin Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen kanteleellaan ja miehet ottavat sammon Pohjolan kivimäestä. Louhi herää, kokoaa Pohjolan sotajoukon ja ajaa takaa. Meritaistelussa sampo särkyy; Louhi saa Pohjolaan vain kannen ja rivan, ja runo 43 lausuu seurauksen suoraan: Pohjolaan jää puute.
-Kun Väinämöisen kanteleelle ei löydy oikeaa soittajaa omasta joukosta, soitin lähetetään Pohjolaan ja Sariolaan. Pohjolan pojat, piiat, miehet, naiset ja emäntä yrittävät soittaa sitä, mutta soitto ei synnytä iloa: kielet käyvät kieroon, jouhet parkuvat ja ääni kaikuu karkeasti.
-Kanteleen epäonnistunut soitto vahvistaa Pohjolan asemaa vastakuvana Väinämöisen taidolle. Paikassa on väkeä, valtaa ja Sampo-vaurautta, mutta oikea laulun ja soiton mahti ei siellä avaudu.
+=== Kostot, pimeys ja valon palautus ===
+Sammon murujen vaurastuttama Väinölä herättää Louhen kateuden runoissa 45–46. Pohjola toimii tautien ja vahingon lähettämisen keskuksena: Loviatar synnyttää taudit Pohjolan saunassa, ja Louhi lähettää ne Väinölän väkeä vastaan. Kun Väinölä paranee, Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun.
+Lopullinen vastatoimi koskee koko maailmaa. Runo 47 kertoo, kuinka Louhi ottaa kuun ja päivän, vie ne pimeään Pohjolaan, kätkee ne Pohjolan kivimäkeen ja varastaa tulen Väinölästä. Runoissa 48–49 Pohjola hahmottuu kylmyyden ja jään paikaksi, mutta myös vallan menetyksen paikaksi: arpa paljastaa valojen sijainnin, Väinämöinen menee Pohjolaan, surmaa Pohjan poikia ja pakottaa tapahtumat liikkeelle. Kun Ilmarinen takoo välineitä ja Louhi pelästyy kahlitsemista, hän päästää kuun ja päivän irti. Pohjolan kivimäki ei lopulta kykene pitämään valoa vankinaan.
 |Kalevala_rooli=
-|Myyttinen_rooli=Pohjola on Kalevalan myyttisessä rakenteessa ulkopuolinen, pohjoinen vastakeskus. Se ei ole pelkkä paha paikka, vaan vauras ja järjestäytynyt yhteisö, jolla on omat häät, sotajoukko, emäntä- ja isäntähahmot sekä Sammon kautta selittyvä yltäkylläisyys. Hahmojen kannalta Pohjola merkitsee rajaa, jonka ylittäminen muuttaa tilanteen vaaralliseksi: Lemminkäiselle se on kunnian, pitojen ja väkivallan paikka; Ilmariselle se on tavoitellun vaurauden ja pettymyksen paikka; Väinämöiselle se toimii vastakuvana omalle laulun ja soiton mahdille. Myyttisesti Pohjola kokoaa yhteen vieraan maan, vaarallisen emännän/isännän, morsiamen- ja aarteenhankinnan sekä kostosodan teemoja.
+|Myyttinen_rooli=Pohjola on Kalevalassa myyttinen vastakeskus: se on paikka, jossa vieras joutuu neuvottelemaan hengestään, avioliitostaan, työstään tai vauraudestaan. Hahmojen kannalta Pohjola on koetusten talo. Väinämöiselle se on paikka, josta kotiin pääsy edellyttää lupausta sammosta; Ilmariselle se on seppäntyön ja kosinnan näyttämö; Lemminkäiselle se on uhmakkaan väkivallan ja kuoleman rajan paikka; Louhelle se on hallinnan, varastoidun vaurauden ja vastatoimien keskus. Myyttisesti Pohjola kokoaa yhteen vaurauden, morsiamet, taikuuden, kylmyyden, pimeyden ja vihamielisen sotajoukon. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ’paha maa’: siellä myös kestitään, solmitaan avioliitto ja noudatetaan vastalahjan ja ansiotöiden logiikkaa.
-|Muu_kansanrunous=Kansanrunoudessa Pohjola ei esiinny aina yhtenä kartalle sijoitettavana valtakuntana, vaan runokielisenä pohjoisen, vierauden, vaurauden ja vaaran paikkana. Sampo-runoissa ja kosintarunoissa se voi olla paikka, josta tavoitellaan rikkautta, morsianta tai arvokasta esinettä. Lemminkäis-aihelmissa se liittyy usein pitoihin, kutsumattomaan tulijaan, loukkaukseen ja väkivaltaiseen seuraukseen. Loitsuissa ja myyttisissä alkuperärunoissa pohjoisen paikat, pimeät paikat ja Lapin/Pohjan suunnat voivat toimia kylmän, tautien tai vahingollisten voimien lähtöpaikkoina. Nimet Pohja, Pohjola, Sariola ja Pimentola voivat kansanrunoudessa lähestyä toisiaan rinnakkaisina runoniminä, mutta niitä ei pidä automaattisesti samastaa jokaisessa säkeessä samaksi paikaksi.
+|Muu_kansanrunous=Kalevalan ulkopuolisessa kalevalamittaisessa runoudessa Pohjola, Pohja, Pimentola, Sariola ja niihin liittyvät nimitykset eivät muodosta aina yhtä yhtenäistä maantieteellistä paikkaa. Ne vaihtelevat runolajeittain ja laulajittain. Sampo-runoissa Pohjola on usein vaurauden tai ihme-esineen säilytyspaikka ja ryöstöretken kohde. Kosinta- ja häälauluissa se voi olla rikas talo, josta tavoitellaan morsianta ja jossa järjestetään suuret pidot. Lemminkäis-aiheissa se esiintyy vihamielisenä tai vaarallisena talona, jossa kutsumaton vieras joutuu riitaan. Loitsuissa ja parannusrunoudessa Pohjola voi toimia kylmyyden, tautien, pimeyden tai vahingollisen väen suunnallisena lähtöpaikkana; tällöin se on enemmän rituaalinen suunta tai myyttinen varasto kuin eepoksen kaltainen valtakunta. Kansanrunoudessa Pohjolan merkitys on siis joustava: sama nimi voi viitata rikkaaseen taloon, pohjoiseen noitamaahan, kosintapaikkaan tai loitsujen pimeään ja kylmään lähteeseen.
-|Vertailevat_mytologiat=Vertailevassa mytologiassa Pohjolaa voidaan rinnastaa varovasti pohjoisiin tai syrjäisiin toismaailmoihin, joissa asuu vaarallinen mutta voimakas väki. Esimerkiksi skandinaavisen mytologian Jötunheimr on jumalten vastapuolena toimiva ulkopuolinen maa, josta haetaan tietoa, puolisoita tai aarteita ja jossa sankarit joutuvat koetuksiin. Tällainen vertailu auttaa hahmottamaan Pohjolan roolia vastamaailmana, mutta se ei tarkoita, että Pohjola olisi Jötunheimrin suomalainen vastine. Laajemmin Euraasian ja pohjoisten kansojen perinteissä kylmä, pimeä tai kaukainen pohjoinen voi toimia taudin, kuoleman, aarteen tai vaarallisen tiedon suunnan kuvana. Kalevalan Pohjola käyttää samoja yleisiä mielikuvia, mutta sen tarkka merkitys on sidottu itämerensuomalaiseen runokieleen ja Lönnrotin eeposrakenteeseen.
+|Vertailevat_mytologiat=Pohjolaa voidaan vertailla muiden mytologioiden pohjoisiin, pimeisiin tai vieraiden voimien hallitsemiin paikkoihin, mutta tällaiset rinnastukset ovat tulkinnan apuvälineitä eivätkä Kalevalan sisäisiä faktoja. Skandinaavisessa mytologiassa Jotunheimr ja Útgarðr ovat jumalten maailman ulkopuolisia jättiläisten ja vaarallisten voimien alueita; niiden tavoin Pohjola on sankareille vieras ja uhkaava, mutta myös voimakas ja resurssirikas. Germaanisessa ja pohjoiseurooppalaisessa perinteessä tunnettu ihmemylly- tai vaurausmyllyaihe, kuten Grotti-mylly, tarjoaa vertailukohdan sammon jauhamiselle, vaikka sampoa ei pidä samaistaa suoraan Grottiin. Laajemmin maailmanmytologioissa esiintyy aiheita, joissa aurinko, kuu, tuli tai hedelmällisyyden lähde varastetaan ja palautetaan; Pohjolan valojen kätkeminen kuuluu vertailukelpoiseen motiivipiiriin. Näissä vertailuissa olennaista on rakenne: sankarit käyvät toisen maailman hallussa olevan elintärkeän voiman luona ja yrittävät saada sen takaisin omaan yhteisöönsä.
-|Vallitseva_tulkinta=Vallitsevassa tutkimustulkinnassa Pohjolaa pidetään ennen kaikkea runollis-myyttisenä pohjoisen toiseuden paikkana, ei historiallisena valtiona tai yksiselitteisenä maantieteellisenä alueena. Se on Kalevalassa Lönnrotin kokoama ja järjestämä vastapiiri, jonka aineksia on suullisessa runoudessa useista eri aihelmista: kosinnasta, Sammosta, pidosta, kostosta ja vaarallisesta matkasta. Tulkinnan kannalta olennaista on, että Pohjola on samalla vihollinen ja välttämätön vaihtokumppani. Sieltä saadaan tai yritetään saada morsian, vauraus ja maine, mutta ne eivät irtoa ilman koettelemuksia. Siksi Pohjola ei ole vain “paha pohjoinen”, vaan Kalevalan sankarien toimintaa käynnistävä ja heidän rajojaan paljastava vastamaailma.
+|Vallitseva_tulkinta=Tutkimuksessa Pohjolaa tulkitaan tavallisimmin runolliseksi ja myyttiseksi ’toiseksi paikaksi’, ei suoraksi karttapaikaksi. Se on Kalevalan kokoamassa eepoksessa Väinölän ja Kalevalan vastapooli: paikka, jossa on puuttuva tai tavoiteltu hyvä, mutta jonka saaminen edellyttää koetusta, vaihtoa, petosta tai väkivaltaa. Tulkinta tarkoittaa, että Pohjolan merkitys ei palaudu pelkkään pohjoiseen ilmansuuntaan. Se järjestää kertomuksen suhteita: oma ja vieras, valo ja pimeys, vauraus ja puute, avioliitto ja vihollisuus, vieraanvaraisuus ja vaara. Louhen hallitsemana Pohjola on erityisesti naisen johtama taloudellinen ja maaginen valtakeskus, joka haastaa Kalevalan miespuoliset sankarit. Sammon kohdalla Pohjola on vaurauden suljettu varasto; kuun ja päivän kätkemisessä se muuttuu kosmisen epätasapainon paikaksi. Vallitseva tulkinta pitää näitä tehtäviä tärkeämpinä kuin yritystä paikantaa Pohjola yhteen historialliseen alueeseen.
-|Alkupera=Nimi Pohjola rakentuu sanasta pohja, jolla on itämerensuomalaisissa kielissä sekä konkreettinen merkitys ’pohja, alaosa’ että ilmansuuntamerkitys ’pohjoinen’. Paikannimijohtimena -la tekee siitä ’pohjan/pohjoisen paikan’ tai ’pohjoisen väen maan’. Kalevalassa nimi toimii sekä paikannimenä että laajempana pohjoisen suunnan merkitsijänä. Tästä syystä yksittäinen pienellä kirjoitettu “pohjola” voi olla tulkinnallisesti yleisempi aluenimitys, kun taas selvät muodot Pohjola, Pohjolassa ja Pohjolasta viittaavat kertomuksen nimettyyn valtapiiriin.
+|Alkupera=Pohjola on muodostettu sanasta pohja ja paikannimijohtimesta -la. Sanan pohja merkityksiin kuuluu sekä ’pohjoinen’ että ’perä, alin tai kaukainen osa’, mikä sopii Kalevalan kuvaan etäisestä, pimeästä ja vaarallisesta vastapaikasta. Pohja voi tarkoittaa sekä paikkaa että sen väkeä, ja Pohjolan rinnalla esiintyvät runolliset nimet kuten Sariola ja Pimentola. Pimentola korostaa pimeyttä. Sariolan alkuperä on epävarmempi: Kalevalassa se toimii Pohjolan rinnakkaisnimenä, mutta sen suhdetta esimerkiksi saari-sanaan tai erilliseen paikannimiperinteeseen ei voi pitää varmana.
 |Kuva=KalevalaForge-pohjola-20260603201149.png
-|Kuva_url=
+|Kuva_url={{!}}Keskeiset_runot=26, 38, 40
-|Keskeiset_runot=26, 38, 40
+|Keskeiset_runot=7, 10, 20, 42, 43, 49
-|Esiintyy_runoissa=3, 26, 28, 29, 38, 40
+|Esiintyy_runoissa=7, 8, 10, 12, 13, 14, 15, 18, 19, 20, 21, 22, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 38, 39, 40, 42, 43, 45, 46, 47, 48, 49
-|Liittyy_hahmoihin=Louhi, Lemminkäinen, Ilmarinen, Väinämöinen
+|Liittyy_hahmoihin=Louhi, Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Lemminkäisen äiti
-|Liittyy_paikkoihin=Väinölä, Kalevala
+|Liittyy_paikkoihin=Kalevala, Väinölä, Tuonela, Manala, Tuonelan virta, Saari, Ahtola
-|Liittyy_esineisiin=Sampo, Kantele
+|Liittyy_esineisiin=Sampo, Kantele, Kultaneito
-|Liittyy_kasitteisiin=häät, sota, vauraus, kanteleen soitto
+|Liittyy_kasitteisiin=
-|SEO_otsikko=Pohjola Kalevalassa – Sammon vauras pohjoinen valtapiiri
+|SEO_otsikko=Pohjola Kalevalassa – Louhen valtapiiri, sampo ja pimeä pohjoinen
-|SEO_kuvaus=Pohjola on Kalevalan pohjoinen paikka, jossa pidetään vaarallisia pitoja, josta nousee sota Lemminkäistä vastaan ja jossa Sampo tuo vaurauden.
+|SEO_kuvaus=Pohjola on Kalevalan pohjoinen vastamaailma: Louhen hallitsema rikas ja vaarallinen paikka, jossa sampo taotaan, häät pidetään ja kuu sekä päivä kätketään.
 }}
@@ Rivi 48: / Rivi 50: @@
 ! Runo !! Rooli tai tapahtuma
 |-
-| [[Runo 3|3]] || Joukahainen luettelee tietojaan ja sanoo Pohjolan kyntäneen porolla, rinnastaen sen etelään ja Takalappiin.
+| [[Runo 7|7]] || Väinämöinen joutuu Pohjolaan/Sariolaan, Louhi vie hänet Pohjolan tupaan, ja lopuksi hän lähtee pimeästä Pohjolasta.
+|-
+| [[Runo 8|8]] || Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa Pohjan neidin taivon kaarella.
+|-
+| [[Runo 10|10]] || Väinämöinen kertoo olleensa Pohjolassa, lähettää Ilmarisen sinne, ja Ilmarinen takoo sammon, jonka Pohjan akka kätkee Pohjolan kivimäkeen.
+|-
+| [[Runo 12|12]] || Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä Pohjolan tuville ja Pohjolan sotaan; Pohjolassa hän kohtaa emännän ja laulaa väkeä pois tieltään.
+|-
+| [[Runo 13|13]] || Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta tyttäriä, mutta Pohjolan emäntä vaatii häntä ensin hiihtämään Hiien hirven.
+|-
+| [[Runo 14|14]] || Kohde mainitaan runossa.
+|-
+| [[Runo 15|15]] || Lemminkäisen äiti saapuu Pohjolan tuville ja pakottaa Pohjolan emännän kertomaan, mihin Lemminkäinen lähetettiin.
+|-
+| [[Runo 18|18]] || Väinämöinen lähtee kosimaan pimeästä Pohjolasta, Ilmarinen seuraa samaan paikkaan, ja Pohjolassa havaitaan sulhasvieraat.
+|-
+| [[Runo 19|19]] || Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle ansiotöitä ja lopulta lupaa neidon Ilmariselle.
+|-
+| [[Runo 20|20]] || Pohjolan pitoja valmistellaan Sariolassa; Pohjolan emäntä laittaa oluen ja ruoat sekä lähettää kutsut Pohjan ja Kalevan kansalle.
+|-
+| [[Runo 21|21]] || Pohjolan emäntä ottaa sulhasjoukon vastaan, järjestää vävyn ja hevosen tuonnin tupaan sekä syöttää ja juottaa vieraita Pohjolan pidoissa.
+|-
+| [[Runo 22|22]] || Pohjolan häiden jälkeen Pohjolan emäntä puhuu Ilmariselle ja lähettää neidon lähtöön.
+|-
+| [[Runo 24|24]] || Ilmarinen lähtee Pohjolan pihoilta morsiamensa kanssa ja ajaa Pohjan rannikoita pitkin.
+|-
+| [[Runo 25|25]] || Ilmarinen saapuu kotiin Pohjolasta nuoren neitonsa kanssa.
+|-
+| [[Runo 26|26]] || Lemminkäinen aikoo Pohjolan pitoihin, vaikka äiti varoittaa Pohjolan tiellä, veräjällä ja tuvassa odottavista vaaroista.
+|-
+| [[Runo 27|27]] || Lemminkäinen tulee kutsumatta Pohjolan tupiin ja pitoihin, riitautuu Pohjolan isännän kanssa ja surmaa tämän pihalla.
+|-
+| [[Runo 28|28]] || Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta, ja kotona hän kertoo tappaneensa Pohjolan isännän, minkä vuoksi Pohjola nousee sotaan.
+|-
+| [[Runo 29|29]] || Lemminkäinen pakenee Pohjan kansaa, ja myöhemmin hänen äitinsä kertoo Pohjolan sotajoukon polttaneen kodin.
+|-
+| [[Runo 30|30]] || Lemminkäinen suunnittelee Pohjan kansan kaatamista, ja Pohjolan emäntä lähettää Pakkasen Pohjolan merelle estämään hänen sotaretkensä.
+|-
+| [[Runo 38|38]] || Ilmarinen menee Pohjolaan pyytämään toista Pohjolan tytärtä; myöhemmin hän kertoo, että sampo jauhaa Pohjolassa.
+|-
+| [[Runo 39|39]] || Väinämöinen ehdottaa lähtöä Pohjolaan hakemaan sampoa, jonka Ilmarinen sanoo olevan lukittuna Pohjolan kivimäkeen.
+|-
+| [[Runo 40|40]] || Väinämöinen lähettää kanteleen Pohjolaan, missä Pohjolan väki yrittää soittaa sitä, mutta soitto ei onnistu.
+|-
+| [[Runo 42|42]] || Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen saapuvat Pohjolaan, vaativat sampoa ja vievät sen Pohjolan kivimäestä, minkä jälkeen Louhi yrittää estää heidän paluutaan.
+|-
+| [[Runo 43|43]] || Louhi kokoaa Pohjolan sotajoukon sammon takaa-ajoon; sammon hajottua hän saa vain kannen ja rivan Pohjolaan, ja Pohjolaan jää puute.
 |-
-| [[Runo 26|26]] || Pohjola pitää häitä ja pitoja; Lemminkäinen kuulee niistä ja sanoo lähtevänsä Pohjolan pitoihin, vaikka äiti kieltää häntä menemästä.
+| [[Runo 45|45]] || Louhi kuulee Pohjolassa Väinölän vaurastumisesta ja järjestää Loviattaren synnyttämään taudit Pohjolan saunassa, minkä jälkeen taudit lähetetään Väinölään.
 |-
-| [[Runo 28|28]] || Lemminkäinen kertoo, että Pohjolan pihoilla tapahtui teko, jonka jälkeen Pohjola nousi sotaan häntä vastaan; äiti muistuttaa varoittaneensa lähtemästä Pohjolaan.
+| [[Runo 46|46]] || Sanoma Väinölän parantumisesta tulee Pohjolaan, ja Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan päälle.
 |-
-| [[Runo 29|29]] || Lemminkäisen äiti kertoo Pohjolan sotineen Lemminkäistä vastaan, polttaneen huoneet ja kaataneen kartanon; Lemminkäinen vastaa, että Pohjola vielä sotitetaan ja kaadetaan.
+| [[Runo 47|47]] || Louhi vie kuun ja päivän pimeään Pohjolaan, kätkee ne Pohjolan kivimäkeen ja varastaa tulen Väinölästä.
 |-
-| [[Runo 38|38]] || Ilmarinen tulee Pohjolasta; Väinämöinen kysyy Pohjolan elämää, ja Ilmarinen kuvaa Pohjolan vaurauden perustuvan siellä olevaan sampoon.
+| [[Runo 48|48]] || Tulenvammojen parannusloitsussa Pohjola kuvataan hyytävän kylmän ja jään paikaksi, josta haetaan hyytä sammuttamaan tulen vihoja.
 |-
-| [[Runo 40|40]] || Kantele lähetetään Pohjolaan, missä pojat, piiat, miehet, naiset ja emäntä soittavat sitä, mutta soitto ei onnistu iloksi.
+| [[Runo 49|49]] || Arpa kertoo kuun ja päivän olevan Pohjolan kivimäessä; Väinämöinen menee Pohjolaan, käy Pohjan poikien kanssa miekkasille, ja Louhi päästää kuun ja päivän pois.
 |}
@@ Rivi 65: / Rivi 113: @@
 <div class="kw-detail-box__title">Vaihtoehtoiset tulkinnat</div>
 <div class="mw-collapsible-content">
-* Maantieteellinen tulkinta sijoittaa Pohjolan Lappiin, kaukaiseen pohjoiseen, Vienan Karjalan pohjoispuolelle tai yleisemmin arktiseen suuntaan. Tämä on mahdollinen taustamielikuva, mutta epävarma, koska runoissa Pohjola toimii joustavana myyttisenä paikkana eikä pysyvänä karttakohteena.
+* Maantieteellinen tulkinta: Pohjolaa on ajoittain pyritty yhdistämään historialliseen Pohjanmaahan, Lappiin, Vienan pohjoisiin alueisiin tai yleisemmin pohjoisiin kauppakumppaneihin ja viholliskuviin. Tämä on mahdollinen taustakerrostuma, koska nimi ja kylmyyden kuvasto viittaavat pohjoiseen, mutta Kalevalan Pohjola ei vastaa johdonmukaisesti mitään yhtä historiallista aluetta.
-* Historiallis-poliittinen tulkinta näkee Pohjolan muistumana vieraasta heimosta, kauppakumppanista tai vihollisyhteisöstä. Tällainen lukutapa voi selittää vastakkainasettelua ja ryöstöretken kaltaisia piirteitä, mutta yksittäistä historiallista kansaa tai valtakuntaa ei voi varmistaa runoaineiston perusteella.
+* Saamelais- tai lappalaiskuvastoon liittyvä tulkinta: Joissakin selityksissä Pohjolan noituus, pohjoisuus ja vierauden korostus on liitetty suomalaisten ja saamelaisten välisiin mielikuviin. Tämä voi selittää osaa Lapin ja Pohjan nimistöstä ja noitamaineesta, mutta sitä ei tule lukea suoraksi etnografiseksi kuvaukseksi saamelaisista.
-* Tuonelallinen tai alamaailmallinen tulkinta korostaa Pohjolan pimeyttä, kylmyyttä ja vaarallisuutta. Se on osin ymmärrettävä rinnastus, mutta Kalevalassa Pohjola ei ole sama asia kuin kuolleiden valtakunta: siellä eletään, vietetään häitä, käydään sotaa ja hallitaan vaurautta.
+* Tuonpuoleis- tai vainajalapaikkatulkinta: Pohjolan pimeys, kylmyys, kivimäki, sairauksien alkuperä ja yhteydet Tuonelan kaltaisiin koetuksiin ovat johtaneet tulkintaan, että Pohjola lähestyy joissakin yhteyksissä kuolleiden tai tuonpuoleisen maailmaa. Tämä sopii osaan aineistoa, mutta Kalevalassa Pohjola on samalla hyvin maallinen talo pihoineen, häineen ja sotajoukkoineen.
-* Šamanistinen tulkinta pitää matkaa Pohjolaan sankarin tai tietäjän matkana vaaralliseen tuonpuoleiseen voimakeskukseen. Tämä voi valaista matkan, koettelemuksen ja tietäjänvoiman piirteitä, mutta kaikkia Pohjola-jaksoja ei ole syytä selittää pelkästään šamanistisena matkana.
+* Kosmologinen tulkinta: Pohjola on voitu nähdä maailman laidalla tai akselilla sijaitsevana pimeyden ja valon vangitsemisen paikkana. Tulkinta auttaa ymmärtämään kuun, päivän ja sammon kaltaisia aiheita, mutta koko Pohjolan tarinaa se ei yksin selitä.
-* Sosiaalihistoriallinen tulkinta painottaa Pohjolaa morsiamen talona ja avioliittovaihdon toisena osapuolena. Tulkinta sopii häiden, kosinnan ja vastavuoroisuuden teemoihin, mutta Sammon myyttinen vauraus ja kanteleen koetus laajentavat Pohjolan roolin pelkkää avioliittotaloa suuremmaksi.
+* Historiallis-taloudellinen tulkinta: Pohjolan ja Kalevalan kamppailu on joskus luettu kuvaukseksi vaurauden, avioliittosuhteiden ja vaihtotalouden kilpailusta eri yhteisöjen välillä. Tämä on käyttökelpoinen sosiaalinen tulkinta etenkin kosinta- ja hääjaksoissa, mutta sammon ja valojen kätkemisen myyttiset piirteet ylittävät arkisen taloushistorian.
 </div>
 </div>
@@ Rivi 80: / Rivi 128: @@
 * Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: ''Finnish Folk Poetry: Epic''.
 * Kalevalaseuran vuosikirjat: Kalevalan paikannimistöä ja myyttistä maantiedettä käsittelevät artikkelit.
-* Kalevala: runot 3, 26, 28, 29, 38 ja 40
+* Kalevala, runot 7–10: Väinämöisen joutuminen Pohjolaan ja sammon taonta.
-* Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kalevala- ja kansanrunousaineistot
+* Kalevala, runot 12–15 ja 18–19: Lemminkäisen ja Ilmarisen kosintatehtävät Pohjolassa.
-* Kalevalan kriittiset ja selityksin varustetut laitokset Pohjola- ja Sampo-jaksojen taustaksi
+* Kalevala, runot 20–30: Pohjolan häät, Lemminkäisen kutsumaton käynti ja Pohjolan kosto.
-* Elias Lönnrot: Kalevala, toinen painos 1849; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran digitaaliset Kalevala-aineistot.
+* Kalevala, runot 38–43: sammon hakuretki, meritaistelu ja Pohjolan vaurauden menetys.
 == Galleria ==