Ero sivun ”Pohjola” versioiden välillä

Versio 4. kesäkuuta 2026 kello 00.34

Pohjola

[|Keskeiset_runot=26, 38, 40 Generoitu kuva]

Tyyppi: Pohjoinen valtapiiri, juhla- ja vaurauden paikka sekä sankarien vastapuoli
Esiintyy runoissa: 78101213141518192021222425262728293038394042434546474849
Keskeiset runot: 71020424349

Pohjola on Kalevalan suuri pohjoinen vastamaailma: vieras ranta, rikas talo, vaarallinen kosintapaikka ja sammon koti. Louhen johtamana se ruokkii ja koettelee sankareita, mutta myös kätkee vaurauden, nostaa sodan ja sulkee lopulta kuun ja päivän kivimäkeensä. Pohjola ei ole pelkkä pimeä vihollismaa, vaan eepoksen neuvottelun, avioliiton, työn, ryöstön ja kostojen keskus.

Kalevalassa

Vieras ranta ja sammon lupaus

Väinämöinen joutuu merihädän jälkeen Pohjolan perille, Sariolaan. Louhi vie hänet Pohjolan tupaan, ruokkii, kuivaa ja parantaa hänet. Kotiin pääsy ei kuitenkaan ole ilmainen: Louhi vaatii sampoa tai seppo Ilmarista sen takojaksi. Väinämöinen lupaa lähettää Ilmarisen ja pääsee pimeästä Pohjolasta takaisin omille mailleen. Tämä runon 7 sopimus tekee Pohjolasta koko sammon tarinan lähtöpisteen.

Paluumatkalla Väinämöinen kohtaa Pohjan neidin, ja Pohjolan kosinta-aihe nousee esiin heti runossa 8. Runo 10 vie lupauksen täytäntöön: Väinämöinen toimittaa Ilmarisen Pohjolaan, Louhi lupaa neidon palkaksi, ja Ilmarinen takoo sammon. Kun sampo alkaa jauhaa syötävää, myytävää ja kotipitoja, Louhi kätkee sen Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Pohjolasta tulee vaurauden varasto.

Kosijat, koetukset ja Tuonelan varjo

Lemminkäinen suuntaa Pohjolaan sotaisena kosijana runoissa 12–15. Hän tulee Pohjolan tupiin, kohtaa Louhen ja noitaväen, pyytää tyttäriä ja saa tehtävikseen Hiien hirven hiihtämisen, Hiien hevosen suistamisen ja Tuonelan joutsenen ampumisen. Pohjola toimii tässä koetusten porttina: sen emäntä lähettää kosijan yhä vaarallisempiin tiloihin, kunnes Pohjolan sokea karjanpaimen surmaa Lemminkäisen Tuonelan joella.

Ilmarisen kosinta jatkuu runoissa 18–19 toisenlaisena kilpailuna. Väinämöinen ja Ilmarinen lähtevät kumpikin tavoittelemaan Pohjan tytärtä, mutta neiti valitsee Ilmarisen, sammon takojan. Louhi ei silti luovuta tytärtään ilman töitä: Ilmarinen kyntää kyisen pellon, tuo Tuonen karhun ja Manalan suden sekä hankkii Tuonelan joesta suuren hauen. Vasta näiden jälkeen Pohjolan emäntä lupaa neidon Ilmariselle.

Häät, pitojen loisto ja verinen välirikko

Runoissa 20–25 Pohjola muuttuu juhlan keskukseksi. Sariolassa valmistellaan suuret Pohjolan pidot: sonni tuodaan, oluen synty kerrotaan, ruoat laitetaan ja kutsut lähetetään Pohjan ja Kalevan kansalle. Lemminkäinen jätetään kutsumatta. Pohjolan emäntä vastaanottaa sulhasjoukon, syöttää ja juottaa vieraita, ja Väinämöinen toimii pitojen laulajana. Häiden jälkeen Ilmarinen vie morsiamensa Pohjolan pihoilta kohti kotiaan.

Kutsumatta jäänyt Lemminkäinen palaa Pohjolan näyttämölle runoissa 26–30. Hän lähtee varoituksista huolimatta Pohjolan pitoihin, läpäisee tien vaarat ja tunkeutuu salajoukon juominkeihin. Riita Pohjolan isännän kanssa päättyy kaksintaisteluun pihalla: Lemminkäinen surmaa isännän ja pakenee. Pohjola nousee sotaan, polttaa Lemminkäisen kodin ja estää myöhemmän kostoretken lähettämällä Pakkasen Pohjolan merelle.

Sampo-retki ja Pohjolan vallan murtuminen

Runoissa 38–43 katse palaa sampoon. Ilmarinen käy Pohjolassa pyytämässä toista Pohjolan tytärtä, mutta palaa ilman morsianta ja kertoo Väinämöiselle, että sampo jauhaa yhä Pohjolassa. Väinämöinen ehdottaa retkeä sammon hakemiseksi, ja mukaan lähtevät Ilmarinen ja Lemminkäinen.

Sankarit saapuvat Pohjolaan ja vaativat sampoa jaolle. Louhi kieltäytyy, jolloin Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen kanteleellaan ja miehet ottavat sammon Pohjolan kivimäestä. Louhi herää, kokoaa Pohjolan sotajoukon ja ajaa takaa. Meritaistelussa sampo särkyy; Louhi saa Pohjolaan vain kannen ja rivan, ja runo 43 lausuu seurauksen suoraan: Pohjolaan jää puute.

Kostot, pimeys ja valon palautus

Sammon murujen vaurastuttama Väinölä herättää Louhen kateuden runoissa 45–46. Pohjola toimii tautien ja vahingon lähettämisen keskuksena: Loviatar synnyttää taudit Pohjolan saunassa, ja Louhi lähettää ne Väinölän väkeä vastaan. Kun Väinölä paranee, Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun.

Lopullinen vastatoimi koskee koko maailmaa. Runo 47 kertoo, kuinka Louhi ottaa kuun ja päivän, vie ne pimeään Pohjolaan, kätkee ne Pohjolan kivimäkeen ja varastaa tulen Väinölästä. Runoissa 48–49 Pohjola hahmottuu kylmyyden ja jään paikaksi, mutta myös vallan menetyksen paikaksi: arpa paljastaa valojen sijainnin, Väinämöinen menee Pohjolaan, surmaa Pohjan poikia ja pakottaa tapahtumat liikkeelle. Kun Ilmarinen takoo välineitä ja Louhi pelästyy kahlitsemista, hän päästää kuun ja päivän irti. Pohjolan kivimäki ei lopulta kykene pitämään valoa vankinaan.

Alkuperä ja tausta

Pohjola on muodostettu sanasta pohja ja paikannimijohtimesta -la. Sanan pohja merkityksiin kuuluu sekä ’pohjoinen’ että ’perä, alin tai kaukainen osa’, mikä sopii Kalevalan kuvaan etäisestä, pimeästä ja vaarallisesta vastapaikasta. Pohja voi tarkoittaa sekä paikkaa että sen väkeä, ja Pohjolan rinnalla esiintyvät runolliset nimet kuten Sariola ja Pimentola. Pimentola korostaa pimeyttä. Sariolan alkuperä on epävarmempi: Kalevalassa se toimii Pohjolan rinnakkaisnimenä, mutta sen suhdetta esimerkiksi saari-sanaan tai erilliseen paikannimiperinteeseen ei voi pitää varmana.

Muu kansanrunous

Kalevalan ulkopuolisessa kalevalamittaisessa runoudessa Pohjola, Pohja, Pimentola, Sariola ja niihin liittyvät nimitykset eivät muodosta aina yhtä yhtenäistä maantieteellistä paikkaa. Ne vaihtelevat runolajeittain ja laulajittain. Sampo-runoissa Pohjola on usein vaurauden tai ihme-esineen säilytyspaikka ja ryöstöretken kohde. Kosinta- ja häälauluissa se voi olla rikas talo, josta tavoitellaan morsianta ja jossa järjestetään suuret pidot. Lemminkäis-aiheissa se esiintyy vihamielisenä tai vaarallisena talona, jossa kutsumaton vieras joutuu riitaan. Loitsuissa ja parannusrunoudessa Pohjola voi toimia kylmyyden, tautien, pimeyden tai vahingollisen väen suunnallisena lähtöpaikkana; tällöin se on enemmän rituaalinen suunta tai myyttinen varasto kuin eepoksen kaltainen valtakunta. Kansanrunoudessa Pohjolan merkitys on siis joustava: sama nimi voi viitata rikkaaseen taloon, pohjoiseen noitamaahan, kosintapaikkaan tai loitsujen pimeään ja kylmään lähteeseen.

Vallitseva tulkinta

Tutkimuksessa Pohjolaa tulkitaan tavallisimmin runolliseksi ja myyttiseksi ’toiseksi paikaksi’, ei suoraksi karttapaikaksi. Se on Kalevalan kokoamassa eepoksessa Väinölän ja Kalevalan vastapooli: paikka, jossa on puuttuva tai tavoiteltu hyvä, mutta jonka saaminen edellyttää koetusta, vaihtoa, petosta tai väkivaltaa. Tulkinta tarkoittaa, että Pohjolan merkitys ei palaudu pelkkään pohjoiseen ilmansuuntaan. Se järjestää kertomuksen suhteita: oma ja vieras, valo ja pimeys, vauraus ja puute, avioliitto ja vihollisuus, vieraanvaraisuus ja vaara. Louhen hallitsemana Pohjola on erityisesti naisen johtama taloudellinen ja maaginen valtakeskus, joka haastaa Kalevalan miespuoliset sankarit. Sammon kohdalla Pohjola on vaurauden suljettu varasto; kuun ja päivän kätkemisessä se muuttuu kosmisen epätasapainon paikaksi. Vallitseva tulkinta pitää näitä tehtäviä tärkeämpinä kuin yritystä paikantaa Pohjola yhteen historialliseen alueeseen.

Myyttinen merkitys

Pohjola on Kalevalassa myyttinen vastakeskus: se on paikka, jossa vieras joutuu neuvottelemaan hengestään, avioliitostaan, työstään tai vauraudestaan. Hahmojen kannalta Pohjola on koetusten talo. Väinämöiselle se on paikka, josta kotiin pääsy edellyttää lupausta sammosta; Ilmariselle se on seppäntyön ja kosinnan näyttämö; Lemminkäiselle se on uhmakkaan väkivallan ja kuoleman rajan paikka; Louhelle se on hallinnan, varastoidun vaurauden ja vastatoimien keskus. Myyttisesti Pohjola kokoaa yhteen vaurauden, morsiamet, taikuuden, kylmyyden, pimeyden ja vihamielisen sotajoukon. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ’paha maa’: siellä myös kestitään, solmitaan avioliitto ja noudatetaan vastalahjan ja ansiotöiden logiikkaa.

Vertailevat mytologiat

Pohjolaa voidaan vertailla muiden mytologioiden pohjoisiin, pimeisiin tai vieraiden voimien hallitsemiin paikkoihin, mutta tällaiset rinnastukset ovat tulkinnan apuvälineitä eivätkä Kalevalan sisäisiä faktoja. Skandinaavisessa mytologiassa Jotunheimr ja Útgarðr ovat jumalten maailman ulkopuolisia jättiläisten ja vaarallisten voimien alueita; niiden tavoin Pohjola on sankareille vieras ja uhkaava, mutta myös voimakas ja resurssirikas. Germaanisessa ja pohjoiseurooppalaisessa perinteessä tunnettu ihmemylly- tai vaurausmyllyaihe, kuten Grotti-mylly, tarjoaa vertailukohdan sammon jauhamiselle, vaikka sampoa ei pidä samaistaa suoraan Grottiin. Laajemmin maailmanmytologioissa esiintyy aiheita, joissa aurinko, kuu, tuli tai hedelmällisyyden lähde varastetaan ja palautetaan; Pohjolan valojen kätkeminen kuuluu vertailukelpoiseen motiivipiiriin. Näissä vertailuissa olennaista on rakenne: sankarit käyvät toisen maailman hallussa olevan elintärkeän voiman luona ja yrittävät saada sen takaisin omaan yhteisöönsä.

Liittyy

Hahmot

Paikat

Esineet

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
7	Väinämöinen joutuu Pohjolaan/Sariolaan, Louhi vie hänet Pohjolan tupaan, ja lopuksi hän lähtee pimeästä Pohjolasta.
8	Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa Pohjan neidin taivon kaarella.
10	Väinämöinen kertoo olleensa Pohjolassa, lähettää Ilmarisen sinne, ja Ilmarinen takoo sammon, jonka Pohjan akka kätkee Pohjolan kivimäkeen.
12	Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä Pohjolan tuville ja Pohjolan sotaan; Pohjolassa hän kohtaa emännän ja laulaa väkeä pois tieltään.
13	Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta tyttäriä, mutta Pohjolan emäntä vaatii häntä ensin hiihtämään Hiien hirven.
14	Kohde mainitaan runossa.
15	Lemminkäisen äiti saapuu Pohjolan tuville ja pakottaa Pohjolan emännän kertomaan, mihin Lemminkäinen lähetettiin.
18	Väinämöinen lähtee kosimaan pimeästä Pohjolasta, Ilmarinen seuraa samaan paikkaan, ja Pohjolassa havaitaan sulhasvieraat.
19	Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle ansiotöitä ja lopulta lupaa neidon Ilmariselle.
20	Pohjolan pitoja valmistellaan Sariolassa; Pohjolan emäntä laittaa oluen ja ruoat sekä lähettää kutsut Pohjan ja Kalevan kansalle.
21	Pohjolan emäntä ottaa sulhasjoukon vastaan, järjestää vävyn ja hevosen tuonnin tupaan sekä syöttää ja juottaa vieraita Pohjolan pidoissa.
22	Pohjolan häiden jälkeen Pohjolan emäntä puhuu Ilmariselle ja lähettää neidon lähtöön.
24	Ilmarinen lähtee Pohjolan pihoilta morsiamensa kanssa ja ajaa Pohjan rannikoita pitkin.
25	Ilmarinen saapuu kotiin Pohjolasta nuoren neitonsa kanssa.
26	Lemminkäinen aikoo Pohjolan pitoihin, vaikka äiti varoittaa Pohjolan tiellä, veräjällä ja tuvassa odottavista vaaroista.
27	Lemminkäinen tulee kutsumatta Pohjolan tupiin ja pitoihin, riitautuu Pohjolan isännän kanssa ja surmaa tämän pihalla.
28	Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta, ja kotona hän kertoo tappaneensa Pohjolan isännän, minkä vuoksi Pohjola nousee sotaan.
29	Lemminkäinen pakenee Pohjan kansaa, ja myöhemmin hänen äitinsä kertoo Pohjolan sotajoukon polttaneen kodin.
30	Lemminkäinen suunnittelee Pohjan kansan kaatamista, ja Pohjolan emäntä lähettää Pakkasen Pohjolan merelle estämään hänen sotaretkensä.
38	Ilmarinen menee Pohjolaan pyytämään toista Pohjolan tytärtä; myöhemmin hän kertoo, että sampo jauhaa Pohjolassa.
39	Väinämöinen ehdottaa lähtöä Pohjolaan hakemaan sampoa, jonka Ilmarinen sanoo olevan lukittuna Pohjolan kivimäkeen.
40	Väinämöinen lähettää kanteleen Pohjolaan, missä Pohjolan väki yrittää soittaa sitä, mutta soitto ei onnistu.
42	Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen saapuvat Pohjolaan, vaativat sampoa ja vievät sen Pohjolan kivimäestä, minkä jälkeen Louhi yrittää estää heidän paluutaan.
43	Louhi kokoaa Pohjolan sotajoukon sammon takaa-ajoon; sammon hajottua hän saa vain kannen ja rivan Pohjolaan, ja Pohjolaan jää puute.
45	Louhi kuulee Pohjolassa Väinölän vaurastumisesta ja järjestää Loviattaren synnyttämään taudit Pohjolan saunassa, minkä jälkeen taudit lähetetään Väinölään.
46	Sanoma Väinölän parantumisesta tulee Pohjolaan, ja Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan päälle.
47	Louhi vie kuun ja päivän pimeään Pohjolaan, kätkee ne Pohjolan kivimäkeen ja varastaa tulen Väinölästä.
48	Tulenvammojen parannusloitsussa Pohjola kuvataan hyytävän kylmän ja jään paikaksi, josta haetaan hyytä sammuttamaan tulen vihoja.
49	Arpa kertoo kuun ja päivän olevan Pohjolan kivimäessä; Väinämöinen menee Pohjolaan, käy Pohjan poikien kanssa miekkasille, ja Louhi päästää kuun ja päivän pois.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Maantieteellinen tulkinta: Pohjolaa on ajoittain pyritty yhdistämään historialliseen Pohjanmaahan, Lappiin, Vienan pohjoisiin alueisiin tai yleisemmin pohjoisiin kauppakumppaneihin ja viholliskuviin. Tämä on mahdollinen taustakerrostuma, koska nimi ja kylmyyden kuvasto viittaavat pohjoiseen, mutta Kalevalan Pohjola ei vastaa johdonmukaisesti mitään yhtä historiallista aluetta.
Saamelais- tai lappalaiskuvastoon liittyvä tulkinta: Joissakin selityksissä Pohjolan noituus, pohjoisuus ja vierauden korostus on liitetty suomalaisten ja saamelaisten välisiin mielikuviin. Tämä voi selittää osaa Lapin ja Pohjan nimistöstä ja noitamaineesta, mutta sitä ei tule lukea suoraksi etnografiseksi kuvaukseksi saamelaisista.
Tuonpuoleis- tai vainajalapaikkatulkinta: Pohjolan pimeys, kylmyys, kivimäki, sairauksien alkuperä ja yhteydet Tuonelan kaltaisiin koetuksiin ovat johtaneet tulkintaan, että Pohjola lähestyy joissakin yhteyksissä kuolleiden tai tuonpuoleisen maailmaa. Tämä sopii osaan aineistoa, mutta Kalevalassa Pohjola on samalla hyvin maallinen talo pihoineen, häineen ja sotajoukkoineen.
Kosmologinen tulkinta: Pohjola on voitu nähdä maailman laidalla tai akselilla sijaitsevana pimeyden ja valon vangitsemisen paikkana. Tulkinta auttaa ymmärtämään kuun, päivän ja sammon kaltaisia aiheita, mutta koko Pohjolan tarinaa se ei yksin selitä.
Historiallis-taloudellinen tulkinta: Pohjolan ja Kalevalan kamppailu on joskus luettu kuvaukseksi vaurauden, avioliittosuhteiden ja vaihtotalouden kilpailusta eri yhteisöjen välillä. Tämä on käyttökelpoinen sosiaalinen tulkinta etenkin kosinta- ja hääjaksoissa, mutta sammon ja valojen kätkemisen myyttiset piirteet ylittävät arkisen taloushistorian.

Lähteet

Elias Lönnrot: Kalevala (1849).
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen Kansan Vanhat Runot -verkkokorpus.
Väinö Kaukonen: Lönnrot ja Kalevala.
Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia.
Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: Finnish Folk Poetry: Epic.
Kalevalaseuran vuosikirjat: Kalevalan paikannimistöä ja myyttistä maantiedettä käsittelevät artikkelit.
Kalevala, runot 7–10: Väinämöisen joutuminen Pohjolaan ja sammon taonta.
Kalevala, runot 12–15 ja 18–19: Lemminkäisen ja Ilmarisen kosintatehtävät Pohjolassa.
Kalevala, runot 20–30: Pohjolan häät, Lemminkäisen kutsumaton käynti ja Pohjolan kosto.
Kalevala, runot 38–43: sammon hakuretki, meritaistelu ja Pohjolan vaurauden menetys.

Galleria

Arrival of Väinämöinen, Ilmarinen and Lemminkäinen at Pohjola, Joseph Alanen
Ilmarinen Arrives as the Groom at Pohjola, Johan Kortman
The Wedding at Pohjola, Johan Kortman
Väinämöinen and Maiden of Pohjola, Joseph Alanen
Väinämöinen and Maiden of North, Robert Wilhelm Ekman
Lemminkäinen tulisella järvellä, Robert Wilhelm Ekman

@@ Rivi 2: / Rivi 2: @@
 |Nimi=Pohjola
 |Tyyppi=Pohjoinen valtapiiri, juhla- ja vaurauden paikka sekä sankarien vastapuoli
-|Lyhyt_kuvaus=Pohjola on Kalevalan pohjoinen, Louhen hallitsema valtapiiri, jossa taotaan ja säilytetään sampoa, vietetään suuret häät ja josta nousee Kalevalan sankareita vastaan tauteja, petoja, pimeyttä ja sotajoukkoja.
+|Lyhyt_kuvaus=Pohjola on Kalevalan pohjoinen valtapiiri, Louhen hallitsema rikas mutta vaarallinen paikka, jossa taotaan ja säilytetään sampoa, järjestetään suuret häät ja josta nousevat Väinölää koettelevat vastavoimat.
-|Intro=Pohjola on Kalevalan pohjoinen voiman keskus: vieras maa, rikas talo, vaarallinen kosintapaikka ja Louhen valtapiiri. Sinne ajautuvat Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, ja sieltä lähtevät sammon vauraus, suuret häät, verikosto, taudit sekä lopulta kuun ja päivän katoaminen. Pohjola ei ole vain pimeä vastamaa, vaan eepoksen suurin neuvottelu- ja koetuskenttä, jossa sankarien mahti mitataan.
+|Intro=Pohjola on Kalevalan suuri pohjoinen vastamaailma: vieras ranta, rikas talo, vaarallinen kosintapaikka ja sammon koti. Louhen johtamana se ruokkii ja koettelee sankareita, mutta myös kätkee vaurauden, nostaa sodan ja sulkee lopulta kuun ja päivän kivimäkeensä. Pohjola ei ole pelkkä pimeä vihollismaa, vaan eepoksen neuvottelun, avioliiton, työn, ryöstön ja kostojen keskus.
-|Kalevala_tarina==== Väinämöinen vieraalla maalla ja sammon lupaus ===
+|Kalevala_tarina==== Vieras ranta ja sammon lupaus ===
-Pohjola tulee Kalevalan juoneen suurena vieraana maana, kun Väinämöinen ajautuu mereltä Pohjan perille ja Louhi, Pohjolan emäntä, soutaa hänen luokseen. Louhi vie Väinämöisen Pohjolaan, ravitsee ja parantaa hänet, mutta kotimatka on ehdollinen: Väinämöinen lupaa lähettää Ilmarisen takomaan sammon, koska ei itse pysty sitä tekemään. Näin Pohjola kytkeytyy heti sekä vieraanvaraisuuteen että kovaan vaihtokauppaan.
+Väinämöinen joutuu merihädän jälkeen Pohjolan perille, Sariolaan. Louhi vie hänet Pohjolan tupaan, ruokkii, kuivaa ja parantaa hänet. Kotiin pääsy ei kuitenkaan ole ilmainen: Louhi vaatii sampoa tai seppo Ilmarista sen takojaksi. Väinämöinen lupaa lähettää Ilmarisen ja pääsee pimeästä Pohjolasta takaisin omille mailleen. Tämä runon 7 sopimus tekee Pohjolasta koko sammon tarinan lähtöpisteen.
-Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa Pohjan neidin, mikä avaa kosintajuonen. Kun Ilmarinen myöhemmin saadaan Pohjolaan, hän takoo sammon, ja Louhi kätkee sen Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Pohjolasta tulee sammon vuoksi vaurauden paikka, mutta vauraus jää Louhen hallintaan.
+Paluumatkalla Väinämöinen kohtaa Pohjan neidin, ja Pohjolan kosinta-aihe nousee esiin heti runossa 8. Runo 10 vie lupauksen täytäntöön: Väinämöinen toimittaa Ilmarisen Pohjolaan, Louhi lupaa neidon palkaksi, ja Ilmarinen takoo sammon. Kun sampo alkaa jauhaa syötävää, myytävää ja kotipitoja, Louhi kätkee sen Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Pohjolasta tulee vaurauden varasto.
-=== Kosijat, vaarat ja Pohjolan häät ===
+=== Kosijat, koetukset ja Tuonelan varjo ===
-Lemminkäinen lähtee Pohjolan tuville ja sotaan, vaikka hänen äitinsä varoittaa Pohjan poikien tulista. Louhi vaatii häneltä mahdottomia tehtäviä: Hiiden hirven hiihtämistä, Hiiden hevosen suistamista ja Tuonelan joutsenen ampumista. Lemminkäinen kaatuu matkallaan Tuonelan vesille, ja hänen äitinsä joutuu tulemaan Pohjolan tuville vaatimaan poikaansa takaisin.
+Lemminkäinen suuntaa Pohjolaan sotaisena kosijana runoissa 12–15. Hän tulee Pohjolan tupiin, kohtaa Louhen ja noitaväen, pyytää tyttäriä ja saa tehtävikseen Hiien hirven hiihtämisen, Hiien hevosen suistamisen ja Tuonelan joutsenen ampumisen. Pohjola toimii tässä koetusten porttina: sen emäntä lähettää kosijan yhä vaarallisempiin tiloihin, kunnes Pohjolan sokea karjanpaimen surmaa Lemminkäisen Tuonelan joella.
-Ilmarisen kosinta onnistuu toisin. Pohjolan emäntä asettaa hänelle koetuksia, ja Pohjan neiti auttaa seppää niiden suorittamisessa. Kun Ilmarinen saa morsiamen, Pohjolassa valmistetaan mittavat häät: olut pannaan, ruokaa tehdään suurelle väelle ja kutsut lähetetään Pohjan ja Kalevan kansalle, mutta Lemminkäinen jätetään kutsumatta. Häät tekevät Pohjolasta hetkeksi eepoksen juhlakeskuksen.
+Ilmarisen kosinta jatkuu runoissa 18–19 toisenlaisena kilpailuna. Väinämöinen ja Ilmarinen lähtevät kumpikin tavoittelemaan Pohjan tytärtä, mutta neiti valitsee Ilmarisen, sammon takojan. Louhi ei silti luovuta tytärtään ilman töitä: Ilmarinen kyntää kyisen pellon, tuo Tuonen karhun ja Manalan suden sekä hankkii Tuonelan joesta suuren hauen. Vasta näiden jälkeen Pohjolan emäntä lupaa neidon Ilmariselle.
-=== Lemminkäisen kutsumaton pito ja verikosto ===
+=== Häät, pitojen loisto ja verinen välirikko ===
-Lemminkäinen ei hyväksy syrjäyttämistään, vaan lähtee Pohjolan pitoihin kutsumatta. Matkalla häntä varoitetaan tulisesta joesta, tulikuopasta, susista, karhuista, käärmeistä ja aseellisista miehistä, mutta hän selvittää vaarat loitsuilla ja uholla. Pohjolan tuvissa hän riitautuu talonväen kanssa ja lopulta Pohjolan isännän kanssa.
+Runoissa 20–25 Pohjola muuttuu juhlan keskukseksi. Sariolassa valmistellaan suuret Pohjolan pidot: sonni tuodaan, oluen synty kerrotaan, ruoat laitetaan ja kutsut lähetetään Pohjan ja Kalevan kansalle. Lemminkäinen jätetään kutsumatta. Pohjolan emäntä vastaanottaa sulhasjoukon, syöttää ja juottaa vieraita, ja Väinämöinen toimii pitojen laulajana. Häiden jälkeen Ilmarinen vie morsiamensa Pohjolan pihoilta kohti kotiaan.
-Miekkailu päättyy siihen, että Lemminkäinen surmaa Pohjolan isännän. Pohjan akka nostattaa miehiä hänen päänsä varalle, ja Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta. Kosto laajenee hänen kotiinsa asti: Pohjolan sotajoukko polttaa Lemminkäisen talon, ja myöhemmin hänen kostoretkensä pysäytetään, kun Louhi lähettää pakkasen Pohjolan merelle jäädyttämään hänen veneensä.
+Kutsumatta jäänyt Lemminkäinen palaa Pohjolan näyttämölle runoissa 26–30. Hän lähtee varoituksista huolimatta Pohjolan pitoihin, läpäisee tien vaarat ja tunkeutuu salajoukon juominkeihin. Riita Pohjolan isännän kanssa päättyy kaksintaisteluun pihalla: Lemminkäinen surmaa isännän ja pakenee. Pohjola nousee sotaan, polttaa Lemminkäisen kodin ja estää myöhemmän kostoretken lähettämällä Pakkasen Pohjolan merelle.
 === Sampo-retki ja Pohjolan vallan murtuminen ===
-Kun Ilmarinen palaa Pohjolasta toisen tyttären kosintayritykseltä, hän kertoo Väinämöiselle, että Pohjola elää sammon ansiosta: siellä on jauhamassa syötävää, myötävää ja kotipitoa. Tämä käynnistää retken, jolla Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen lähtevät hakemaan sampoa Pohjolan kivimäestä. Väinämöisen soitto nukuttaa Pohjolan väen, lukot avataan ja sampo viedään veneeseen.
+Runoissa 38–43 katse palaa sampoon. Ilmarinen käy Pohjolassa pyytämässä toista Pohjolan tytärtä, mutta palaa ilman morsianta ja kertoo Väinämöiselle, että sampo jauhaa yhä Pohjolassa. Väinämöinen ehdottaa retkeä sammon hakemiseksi, ja mukaan lähtevät Ilmarinen ja Lemminkäinen.
-Louhi kokoaa Pohjolan väen ja lähtee sotaveneellä takaa-ajoon. Meritaistelussa hän muuttaa muotoaan, tavoittaa Väinämöisen veneen ja tarttuu sampoon, mutta sampo särkyy mereen. Louhi saa Pohjolaan vain kannen palan ja rivan; eepos sanoo, että siitä tulee polo Pohjolassa. Sammon murusia päätyy sen sijaan Väinämöisen maille kasvua ja onnea antamaan.
+Sankarit saapuvat Pohjolaan ja vaativat sampoa jaolle. Louhi kieltäytyy, jolloin Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen kanteleellaan ja miehet ottavat sammon Pohjolan kivimäestä. Louhi herää, kokoaa Pohjolan sotajoukon ja ajaa takaa. Meritaistelussa sampo särkyy; Louhi saa Pohjolaan vain kannen ja rivan, ja runo 43 lausuu seurauksen suoraan: Pohjolaan jää puute.
-=== Pimeyden, tautien ja lopullisen valon aika ===
+=== Kostot, pimeys ja valon palautus ===
-Sammon menetyksen jälkeen Pohjola muuttuu kostavaksi valtapiiriksi. Louhi lähettää Väinölää vastaan taudit ja nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun. Kun Väinämöisen soitto houkuttelee kuun ja päivän kuuntelemaan, Louhi ottaa ne kiinni, vie pimeään Pohjolaan ja kätkee Pohjolan kivimäkeen; samalla hän varastaa tulen Väinölästä.
+Sammon murujen vaurastuttama Väinölä herättää Louhen kateuden runoissa 45–46. Pohjola toimii tautien ja vahingon lähettämisen keskuksena: Loviatar synnyttää taudit Pohjolan saunassa, ja Louhi lähettää ne Väinölän väkeä vastaan. Kun Väinölä paranee, Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun.
-Pimeys päättyy vasta, kun Väinämöinen saa arvalta tiedon kuun ja päivän olinpaikasta ja lähtee Pohjolaan. Hän ylittää Pohjolan joen, taistelee Pohjan poikia vastaan ja yrittää vapauttaa valot kivestä ja vuoresta. Kun Louhi kuulee Ilmarisen takovan hänelle kytkintä, hän pelästyy, päästää kuun ja päivän vapaiksi ja palauttaa maailmaan valon.
+Lopullinen vastatoimi koskee koko maailmaa. Runo 47 kertoo, kuinka Louhi ottaa kuun ja päivän, vie ne pimeään Pohjolaan, kätkee ne Pohjolan kivimäkeen ja varastaa tulen Väinölästä. Runoissa 48–49 Pohjola hahmottuu kylmyyden ja jään paikaksi, mutta myös vallan menetyksen paikaksi: arpa paljastaa valojen sijainnin, Väinämöinen menee Pohjolaan, surmaa Pohjan poikia ja pakottaa tapahtumat liikkeelle. Kun Ilmarinen takoo välineitä ja Louhi pelästyy kahlitsemista, hän päästää kuun ja päivän irti. Pohjolan kivimäki ei lopulta kykene pitämään valoa vankinaan.
 |Kalevala_rooli=
-|Myyttinen_rooli=Pohjola on Kalevalassa rajan takainen valtapiiri, jossa sankarit joutuvat koetuksiin ja jossa maailman keskeisiä voimia säilytetään tai hallitaan. Se on sammon säilytyspaikka, kosinnan ja avioliiton neuvottelupaikka, häiden näyttämö sekä pimeyden, kylmyyden, tautien ja petojen lähtösuunta. Hahmojen kannalta Pohjola on paikka, jossa tavallinen sankaruus ei riitä: Väinämöinen joutuu tekemään vaihtokaupan, Ilmarinen takoo mahdottoman esineen ja tavoittelee morsianta, Lemminkäinen ajautuu väkivaltaiseen ylilyöntiin. Louhen kannalta Pohjola on poliittisen, taloudellisen ja maagisen vallan perusta. Myyttisesti paikka ei ole pelkkä paha valtakunta, vaan vieras ja vaarallinen rikkauden keskus, jonka kanssa Kalevalan puolen on pakko olla tekemisissä.
+|Myyttinen_rooli=Pohjola on Kalevalassa myyttinen vastakeskus: se on paikka, jossa vieras joutuu neuvottelemaan hengestään, avioliitostaan, työstään tai vauraudestaan. Hahmojen kannalta Pohjola on koetusten talo. Väinämöiselle se on paikka, josta kotiin pääsy edellyttää lupausta sammosta; Ilmariselle se on seppäntyön ja kosinnan näyttämö; Lemminkäiselle se on uhmakkaan väkivallan ja kuoleman rajan paikka; Louhelle se on hallinnan, varastoidun vaurauden ja vastatoimien keskus. Myyttisesti Pohjola kokoaa yhteen vaurauden, morsiamet, taikuuden, kylmyyden, pimeyden ja vihamielisen sotajoukon. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ’paha maa’: siellä myös kestitään, solmitaan avioliitto ja noudatetaan vastalahjan ja ansiotöiden logiikkaa.
-|Muu_kansanrunous=Suullisessa kansanrunoudessa Pohjola ei ole yhtä yhtenäinen valtakunta kuin Kalevalassa. SKVR-aineistossa Pohjola ja Pohja esiintyvät muun muassa kosinta-, sampo-, loitsu-, tauti-, karhu- ja matkakuvastoissa, usein yhdessä pimeyden, kylmyyden, Lapin, Turjan, Sariolan tai Pimentolan kanssa. Monissa runotoisinnoissa vastapuolen talo on ennen kaikkea mahtava vieras talo: sieltä pyydetään morsianta, sinne mennään pitoihin tai sieltä haetaan vaurautta. Loitsuissa Pohjola voi olla kylmän, jään, pakkasen tai vahingollisten voimien lähde, mutta sama suunta voi myös tarjota parantavaa vastavoimaa esimerkiksi tulen vammoihin. Kansanrunouden Pohjola on siis joustava runollinen paikka: se voi merkitä pohjoista, vierasta kansaa, noitien maata, rikasta taloa tai myyttistä vaaravyöhykettä tilanteen ja runolajin mukaan.
+|Muu_kansanrunous=Kalevalan ulkopuolisessa kalevalamittaisessa runoudessa Pohjola, Pohja, Pimentola, Sariola ja niihin liittyvät nimitykset eivät muodosta aina yhtä yhtenäistä maantieteellistä paikkaa. Ne vaihtelevat runolajeittain ja laulajittain. Sampo-runoissa Pohjola on usein vaurauden tai ihme-esineen säilytyspaikka ja ryöstöretken kohde. Kosinta- ja häälauluissa se voi olla rikas talo, josta tavoitellaan morsianta ja jossa järjestetään suuret pidot. Lemminkäis-aiheissa se esiintyy vihamielisenä tai vaarallisena talona, jossa kutsumaton vieras joutuu riitaan. Loitsuissa ja parannusrunoudessa Pohjola voi toimia kylmyyden, tautien, pimeyden tai vahingollisen väen suunnallisena lähtöpaikkana; tällöin se on enemmän rituaalinen suunta tai myyttinen varasto kuin eepoksen kaltainen valtakunta. Kansanrunoudessa Pohjolan merkitys on siis joustava: sama nimi voi viitata rikkaaseen taloon, pohjoiseen noitamaahan, kosintapaikkaan tai loitsujen pimeään ja kylmään lähteeseen.
-|Vertailevat_mytologiat=Vertailevassa mytologiassa Pohjolaa voidaan rinnastaa muihin myyttisiin reunamaihin ja vastavaltakuntiin, mutta nämä rinnastukset eivät ole Kalevalan sisäisiä faktoja. Skandinaavisessa perinteessä Jotunheimr ja Útgarðr toimivat jumalten maailman ulkopuolisina alueina, joista haetaan tietoa, esineitä tai puolisoita ja joissa vastustajat hallitsevat vaarallisia voimia. Irlantilaisessa ja muussa kelttiläisessä tarinaperinteessä meren takaiset tai maanreunaiset tuonpuoleiset voivat olla yhtä aikaa yltäkylläisiä ja hengenvaarallisia, mikä muistuttaa Pohjolan vaurauden ja uhan yhdistelmää. Siperian ja pohjoisen Euraasian šamanistisissa kuvastoissa tietäjän matka vieraaseen, kylmään tai pimeään suuntaan voi merkitä voiman, sielun tai parannuskeinon hakemista, mikä tarjoaa vertailukohdan Pohjola-matkojen rajanylitysluonteelle. Indoeurooppisissa sankarimyyteissä taas tunnetaan aiheita, joissa sankari hakee suljettua aarretta, valoa tai hedelmällisyyttä vartioidusta paikasta; tätä voi verrata sammon ja valojen hakemiseen vain yleisenä motiivirinnastuksena.
+|Vertailevat_mytologiat=Pohjolaa voidaan vertailla muiden mytologioiden pohjoisiin, pimeisiin tai vieraiden voimien hallitsemiin paikkoihin, mutta tällaiset rinnastukset ovat tulkinnan apuvälineitä eivätkä Kalevalan sisäisiä faktoja. Skandinaavisessa mytologiassa Jotunheimr ja Útgarðr ovat jumalten maailman ulkopuolisia jättiläisten ja vaarallisten voimien alueita; niiden tavoin Pohjola on sankareille vieras ja uhkaava, mutta myös voimakas ja resurssirikas. Germaanisessa ja pohjoiseurooppalaisessa perinteessä tunnettu ihmemylly- tai vaurausmyllyaihe, kuten Grotti-mylly, tarjoaa vertailukohdan sammon jauhamiselle, vaikka sampoa ei pidä samaistaa suoraan Grottiin. Laajemmin maailmanmytologioissa esiintyy aiheita, joissa aurinko, kuu, tuli tai hedelmällisyyden lähde varastetaan ja palautetaan; Pohjolan valojen kätkeminen kuuluu vertailukelpoiseen motiivipiiriin. Näissä vertailuissa olennaista on rakenne: sankarit käyvät toisen maailman hallussa olevan elintärkeän voiman luona ja yrittävät saada sen takaisin omaan yhteisöönsä.
-|Vallitseva_tulkinta=Nykyisessä tutkimuksessa Pohjolaa pidetään ensisijaisesti eepoksen ja kansanrunouden myyttis-runollisena vastapaikkana, ei suorana historiallisena tai maantieteellisenä paikannuksena. Lönnrot kokosi ja yhtenäisti eri runoperinteiden Pohja-, Pohjola-, Sariola- ja Pimentola-kuvastoa niin, että siitä tuli Kalevalassa Louhen hallitsema pohjoinen valtapiiri. Tulkinnan ydin on kaksijakoinen: Pohjola on toisaalta uhkaava toinen puoli, josta nousevat pimeys, taudit ja sota, mutta toisaalta se on vaurauden, juhlan, morsiamen ja sammon paikka. Tämä tekee Pohjolasta Kalevalan yhteiskunnallisen ja kosmisen neuvottelukentän: siellä ratkaistaan, kuka saa hallita vaurautta, avioliittositeitä, valoa ja elämän edellytyksiä. Paikan merkitys syntyy vastavuoroisuudesta ja konfliktista Kalevalan/Väinölän kanssa, ei pelkästä hyvän ja pahan vastakkainasettelusta.
+|Vallitseva_tulkinta=Tutkimuksessa Pohjolaa tulkitaan tavallisimmin runolliseksi ja myyttiseksi ’toiseksi paikaksi’, ei suoraksi karttapaikaksi. Se on Kalevalan kokoamassa eepoksessa Väinölän ja Kalevalan vastapooli: paikka, jossa on puuttuva tai tavoiteltu hyvä, mutta jonka saaminen edellyttää koetusta, vaihtoa, petosta tai väkivaltaa. Tulkinta tarkoittaa, että Pohjolan merkitys ei palaudu pelkkään pohjoiseen ilmansuuntaan. Se järjestää kertomuksen suhteita: oma ja vieras, valo ja pimeys, vauraus ja puute, avioliitto ja vihollisuus, vieraanvaraisuus ja vaara. Louhen hallitsemana Pohjola on erityisesti naisen johtama taloudellinen ja maaginen valtakeskus, joka haastaa Kalevalan miespuoliset sankarit. Sammon kohdalla Pohjola on vaurauden suljettu varasto; kuun ja päivän kätkemisessä se muuttuu kosmisen epätasapainon paikaksi. Vallitseva tulkinta pitää näitä tehtäviä tärkeämpinä kuin yritystä paikantaa Pohjola yhteen historialliseen alueeseen.
-|Alkupera=Pohjola on muodostettu sanasta pohja/pohjoinen ja paikannimijohtimesta -la: nimi merkitsee kirjaimellisesti pohjoista paikkaa tai Pohjan maata. Kalevalassa se toimii erisnimenä, mutta taustalla on kansanrunouden laajempi nimikenttä, jossa Pohjola, Pohja, Sariola, Pimentola, Lapin seudut ja kylmät pohjoiset maat voivat limittyä. Pimentola korostaa pimeyttä; Sariolan alkuperä ja tarkka merkitysvivahde ovat epävarmempia. Kalevalan Pohjola on toimitettu eepoksellinen kokonaisuus, ei yksittäisestä perinteestä sellaisenaan saatu karttapaikka.
+|Alkupera=Pohjola on muodostettu sanasta pohja ja paikannimijohtimesta -la. Sanan pohja merkityksiin kuuluu sekä ’pohjoinen’ että ’perä, alin tai kaukainen osa’, mikä sopii Kalevalan kuvaan etäisestä, pimeästä ja vaarallisesta vastapaikasta. Pohja voi tarkoittaa sekä paikkaa että sen väkeä, ja Pohjolan rinnalla esiintyvät runolliset nimet kuten Sariola ja Pimentola. Pimentola korostaa pimeyttä. Sariolan alkuperä on epävarmempi: Kalevalassa se toimii Pohjolan rinnakkaisnimenä, mutta sen suhdetta esimerkiksi saari-sanaan tai erilliseen paikannimiperinteeseen ei voi pitää varmana.
 |Kuva=KalevalaForge-pohjola-20260603201149.png
 |Kuva_url={{!}}Keskeiset_runot=26, 38, 40
-|Keskeiset_runot=7, 10, 20, 42, 43, 47, 49
+|Keskeiset_runot=7, 10, 20, 42, 43, 49
 |Esiintyy_runoissa=7, 8, 10, 12, 13, 14, 15, 18, 19, 20, 21, 22, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 38, 39, 40, 42, 43, 45, 46, 47, 48, 49
 |Liittyy_hahmoihin=Louhi, Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen
-|Liittyy_paikkoihin=Kalevala, Väinölä, Tuonela, Manala, Tuonelan virta, Saari
+|Liittyy_paikkoihin=Kalevala, Väinölä, Tuonela, Manala, Tuonelan virta, Saari, Ahtola
-|Liittyy_esineisiin=Sampo, Kantele
+|Liittyy_esineisiin=Sampo, Kantele, Kultaneito
 |Liittyy_kasitteisiin=
 |SEO_otsikko=Pohjola Kalevalassa – Louhen valtapiiri, sampo ja pimeä pohjoinen
-|SEO_kuvaus=Pohjola on Kalevalan pohjoinen valtapiiri: Louhen hallitsema paikka, jossa taotaan ja kätketään sampo, vietetään häät ja josta nousevat sankareiden suurimmat vastukset.
+|SEO_kuvaus=Pohjola on Kalevalan pohjoinen vastamaailma: Louhen hallitsema rikas ja vaarallinen paikka, jossa sampo taotaan, häät pidetään ja kuu sekä päivä kätketään.
 }}
@@ Rivi 50: / Rivi 50: @@
 ! Runo !! Rooli tai tapahtuma
 |-
-| [[Runo 7|7]] || Väinämöinen ajautuu Pohjolan perille; Louhi, Pohjolan emäntä, soutaa hänen luokseen, vie hänet Pohjolaan, hoitaa terveeksi ja lähettää hänet lopuksi pois pimeästä Pohjolasta ehdolla, että Ilmarinen takoo sammon.
+| [[Runo 7|7]] || Väinämöinen joutuu Pohjolaan/Sariolaan, Louhi vie hänet Pohjolan tupaan, ja lopuksi hän lähtee pimeästä Pohjolasta.
 |-
-| [[Runo 8|8]] || Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa taivaalla kutovan Pohjan neidin.
+| [[Runo 8|8]] || Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa Pohjan neidin taivon kaarella.
 |-
-| [[Runo 10|10]] || Väinämöinen kertoo olleensa pimeässä Pohjolassa ja houkuttelee Ilmarisen sinne; Ilmarinen päätyy Pohjolan pihalle, takoo sammon, joka viedään Pohjolan kivimäkeen, ja palaa sieltä kotiin.
+| [[Runo 10|10]] || Väinämöinen kertoo olleensa Pohjolassa, lähettää Ilmarisen sinne, ja Ilmarinen takoo sammon, jonka Pohjan akka kätkee Pohjolan kivimäkeen.
 |-
-| [[Runo 12|12]] || Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä Pohjolan tuville ja sotaan; hänen äitinsä varoittaa menemästä Pohjolan tuville ja Pohjan poikien tulille.
+| [[Runo 12|12]] || Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä Pohjolan tuville ja Pohjolan sotaan; Pohjolassa hän kohtaa emännän ja laulaa väkeä pois tieltään.
 |-
-| [[Runo 13|13]] || Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta piikoja ja tytärtä; Pohjolan emäntä asettaa ehdoksi Hiiden hirven hiihdännän.
+| [[Runo 13|13]] || Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta tyttäriä, mutta Pohjolan emäntä vaatii häntä ensin hiihtämään Hiien hirven.
 |-
-| [[Runo 14|14]] || Lemminkäinen palaa Pohjolaan suoritettuaan tehtäviä ja pyytää Pohjolan emännältä tytärtä; Pohjolan emäntä antaa uusia ehtoja.
+| [[Runo 14|14]] || Kohde mainitaan runossa.
 |-
-| [[Runo 15|15]] || Lemminkäisen äiti tulee Pohjolan tuville etsimään poikaansa ja kuulustelee Pohjolan emäntää; Louhi kertoo lähettäneensä Lemminkäisen tehtäviin.
+| [[Runo 15|15]] || Lemminkäisen äiti saapuu Pohjolan tuville ja pakottaa Pohjolan emännän kertomaan, mihin Lemminkäinen lähetettiin.
 |-
-| [[Runo 18|18]] || Väinämöinen lähtee kosimaan Pohjolan neittä; Pohjolassa huomataan saapuvat vieraat, ja Pohjolan emäntä neuvoo tytärtään valitsemaan tulijoista.
+| [[Runo 18|18]] || Väinämöinen lähtee kosimaan pimeästä Pohjolasta, Ilmarinen seuraa samaan paikkaan, ja Pohjolassa havaitaan sulhasvieraat.
 |-
-| [[Runo 19|19]] || Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle tehtävät ennen tyttären antamista; Ilmarinen suorittaa ne ja saa lopulta Pohjolan emännän suostumuksen.
+| [[Runo 19|19]] || Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle ansiotöitä ja lopulta lupaa neidon Ilmariselle.
 |-
-| [[Runo 20|20]] || Pohjolassa valmistetaan häitä ja pitoja; Pohjolan emäntä panee oluen ja lähettää kutsut Pohjan ja Kalevan kansalle mutta käskee jättää Lemminkäisen kutsumatta.
+| [[Runo 20|20]] || Pohjolan pitoja valmistellaan Sariolassa; Pohjolan emäntä laittaa oluen ja ruoat sekä lähettää kutsut Pohjan ja Kalevan kansalle.
 |-
-| [[Runo 21|21]] || Pohjolan emäntä vastaanottaa sulhasväen Pohjolan häissä, käskee hoitaa vävyn hevosen, tuoda vävyn tupaan ja kestitsee vieraita Pohjolan pidoissa.
+| [[Runo 21|21]] || Pohjolan emäntä ottaa sulhasjoukon vastaan, järjestää vävyn ja hevosen tuonnin tupaan sekä syöttää ja juottaa vieraita Pohjolan pidoissa.
 |-
-| [[Runo 22|22]] || Pohjolan häissä Pohjolan emäntä puhuttelee Ilmarista ja morsianta sekä valmistaa neidon lähtöä sulhasen mukaan.
+| [[Runo 22|22]] || Pohjolan häiden jälkeen Pohjolan emäntä puhuu Ilmariselle ja lähettää neidon lähtöön.
 |-
-| [[Runo 24|24]] || Ilmarinen lähtee Pohjolan pihoilta morsiamensa kanssa ja ajaa Pohjan rannikoita pitkin kohti kotiaan.
+| [[Runo 24|24]] || Ilmarinen lähtee Pohjolan pihoilta morsiamensa kanssa ja ajaa Pohjan rannikoita pitkin.
 |-
-| [[Runo 25|25]] || Ilmarisen kotiin odotetaan Pohjolasta saapuvaa nuorta neitoa; Ilmarinen tulee kotiin morsiamensa kanssa.
+| [[Runo 25|25]] || Ilmarinen saapuu kotiin Pohjolasta nuoren neitonsa kanssa.
 |-
-| [[Runo 26|26]] || Lemminkäinen aikoo lähteä Pohjolan pitoihin; äiti varoittaa matkalla ja Pohjolassa odottavista vaaroista, mutta Lemminkäinen torjuu varoitukset.
+| [[Runo 26|26]] || Lemminkäinen aikoo Pohjolan pitoihin, vaikka äiti varoittaa Pohjolan tiellä, veräjällä ja tuvassa odottavista vaaroista.
 |-
-| [[Runo 27|27]] || Lemminkäinen saapuu kutsumattomana Pohjolan tupiin ja riitautuu Pohjolan isännän kanssa; miekkailussa hän surmaa isännän, minkä jälkeen Pohjan akka nostattaa aseellisia miehiä häntä vastaan.
+| [[Runo 27|27]] || Lemminkäinen tulee kutsumatta Pohjolan tupiin ja pitoihin, riitautuu Pohjolan isännän kanssa ja surmaa tämän pihalla.
 |-
-| [[Runo 28|28]] || Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta ja kertoo äidilleen tappaneensa Pohjolan isännän; Pohjola nousee sotaan häntä vastaan.
+| [[Runo 28|28]] || Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta, ja kotona hän kertoo tappaneensa Pohjolan isännän, minkä vuoksi Pohjola nousee sotaan.
 |-
-| [[Runo 29|29]] || Lemminkäinen pakenee Pohjan kansaa ja kertoo myöhemmin kantaneensa asetta Pohjolan pihoilla; hänen äitinsä sanoo Pohjolan sotajoukon polttaneen kodin.
+| [[Runo 29|29]] || Lemminkäinen pakenee Pohjan kansaa, ja myöhemmin hänen äitinsä kertoo Pohjolan sotajoukon polttaneen kodin.
 |-
-| [[Runo 30|30]] || Lemminkäinen lähtee kostoretkelle Pohjolan sotaan; Pohjolan emäntä lähettää pakkasen Pohjolan merelle jäädyttämään Lemminkäisen veneen.
+| [[Runo 30|30]] || Lemminkäinen suunnittelee Pohjan kansan kaatamista, ja Pohjolan emäntä lähettää Pakkasen Pohjolan merelle estämään hänen sotaretkensä.
 |-
-| [[Runo 38|38]] || Ilmarinen menee Pohjolaan pyytämään toista Pohjolan tytärtä; Louhi kieltäytyy, ja Ilmarinen kertoo paluumatkalla Pohjolan vauraudesta sammon vuoksi.
+| [[Runo 38|38]] || Ilmarinen menee Pohjolaan pyytämään toista Pohjolan tytärtä; myöhemmin hän kertoo, että sampo jauhaa Pohjolassa.
 |-
-| [[Runo 39|39]] || Väinämöinen ja Ilmarinen suunnittelevat retkeä Pohjolaan hakemaan sammon; Pohjola kuvataan paikaksi, jossa sampo on lukkojen takana kivimäessä.
+| [[Runo 39|39]] || Väinämöinen ehdottaa lähtöä Pohjolaan hakemaan sampoa, jonka Ilmarinen sanoo olevan lukittuna Pohjolan kivimäkeen.
 |-
-| [[Runo 40|40]] || Väinämöinen lähettää kanteleen Pohjolaan koetettavaksi; Pohjolan väki ja emäntä soittavat sitä, mutta soitto ei onnistu.
+| [[Runo 40|40]] || Väinämöinen lähettää kanteleen Pohjolaan, missä Pohjolan väki yrittää soittaa sitä, mutta soitto ei onnistu.
 |-
-| [[Runo 42|42]] || Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat Pohjolaan sammon vuoksi; Pohjolan emäntä kieltäytyy ja kutsuu väen aseisiin, mutta Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen ja vie sammon Pohjolan kivimäestä veneeseen.
+| [[Runo 42|42]] || Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen saapuvat Pohjolaan, vaativat sampoa ja vievät sen Pohjolan kivimäestä, minkä jälkeen Louhi yrittää estää heidän paluutaan.
 |-
-| [[Runo 43|43]] || Louhi kokoaa Pohjolan väen ja lähtee sotaveneellä tavoittamaan sampoa; taistelussa sampo särkyy, ja Louhi palaa Pohjolaan vain kannen palan kanssa.
+| [[Runo 43|43]] || Louhi kokoaa Pohjolan sotajoukon sammon takaa-ajoon; sammon hajottua hän saa vain kannen ja rivan Pohjolaan, ja Pohjolaan jää puute.
 |-
-| [[Runo 45|45]] || Louhi saa tiedon Kalevalan menestyksestä ja järjestää Pohjolassa Loviattaren synnyttämään taudit, jotka hän lähettää Väinölän väkeä vastaan.
+| [[Runo 45|45]] || Louhi kuulee Pohjolassa Väinölän vaurastumisesta ja järjestää Loviattaren synnyttämään taudit Pohjolan saunassa, minkä jälkeen taudit lähetetään Väinölään.
 |-
-| [[Runo 46|46]] || Pohjolaan tulee tieto Väinölän parantumisesta; Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun.
+| [[Runo 46|46]] || Sanoma Väinölän parantumisesta tulee Pohjolaan, ja Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan päälle.
 |-
-| [[Runo 47|47]] || Louhi sieppaa kuun ja päivän sekä vie ne pimeään Pohjolaan, kätkee ne kiveen ja vuoreen ja varastaa valkean Väinölästä.
+| [[Runo 47|47]] || Louhi vie kuun ja päivän pimeään Pohjolaan, kätkee ne Pohjolan kivimäkeen ja varastaa tulen Väinölästä.
 |-
-| [[Runo 48|48]] || Parannusloitsussa Pohjola esiintyy kylmän ja jään lähteenä, josta kutsutaan hyytä tulen vammojen jäähdyttämiseen.
+| [[Runo 48|48]] || Tulenvammojen parannusloitsussa Pohjola kuvataan hyytävän kylmän ja jään paikaksi, josta haetaan hyytä sammuttamaan tulen vihoja.
 |-
-| [[Runo 49|49]] || Väinämöinen saa arvalta tiedon, että kuu ja päivä ovat Pohjolan kivimäessä; hän menee Pohjolaan, taistelee Pohjan poikia vastaan, ja Louhi vapauttaa kuun ja päivän kuultuaan Ilmarisen takovan kytkintä Pohjolan akalle.
+| [[Runo 49|49]] || Arpa kertoo kuun ja päivän olevan Pohjolan kivimäessä; Väinämöinen menee Pohjolaan, käy Pohjan poikien kanssa miekkasille, ja Louhi päästää kuun ja päivän pois.
 |}
@@ Rivi 113: / Rivi 113: @@
 <div class="kw-detail-box__title">Vaihtoehtoiset tulkinnat</div>
 <div class="mw-collapsible-content">
-* Epävarma maantieteellinen tulkinta: Pohjolaa on eri aikoina yhdistetty Lappiin, Pohjanmaahan, Vienan tai Karjalan pohjoisiin seutuihin, Kainuuseen, Bjarmiaan tai yleisemmin pohjoisiin kauppa- ja erämaa-alueisiin. Tällaiset rinnastukset voivat valaista nimien ja mielikuvien taustaa, mutta Kalevalan Pohjolaa ei voi varmistaa yhdeksi historialliseksi paikaksi.
+* Maantieteellinen tulkinta: Pohjolaa on ajoittain pyritty yhdistämään historialliseen Pohjanmaahan, Lappiin, Vienan pohjoisiin alueisiin tai yleisemmin pohjoisiin kauppakumppaneihin ja viholliskuviin. Tämä on mahdollinen taustakerrostuma, koska nimi ja kylmyyden kuvasto viittaavat pohjoiseen, mutta Kalevalan Pohjola ei vastaa johdonmukaisesti mitään yhtä historiallista aluetta.
-* Epävarma historiallis-etninen tulkinta: Pohjola on joskus nähty muistumana suomalaisten, karjalaisten, saamelaisten tai muiden pohjoisten ryhmien välisistä suhteista. Tämä voi selittää joitakin noituuden, pohjoisuuden ja vierauden piirteitä, mutta runoaineisto ei tue yksinkertaista tulkintaa Pohjolasta jonkin yhden kansan kuvauksena.
+* Saamelais- tai lappalaiskuvastoon liittyvä tulkinta: Joissakin selityksissä Pohjolan noituus, pohjoisuus ja vierauden korostus on liitetty suomalaisten ja saamelaisten välisiin mielikuviin. Tämä voi selittää osaa Lapin ja Pohjan nimistöstä ja noitamaineesta, mutta sitä ei tule lukea suoraksi etnografiseksi kuvaukseksi saamelaisista.
-* Epävarma tuonpuoleistulkinta: Pohjolaa on tulkittu paikoin kuoleman- tai alisen maailman kaltaiseksi alueeksi, koska siihen liittyvät pimeys, vaarallinen matka, kivinen suljettu tila, taudit ja valon katoaminen. Kalevalassa Pohjola ei kuitenkaan ole sama asia kuin Tuonela tai Manala, vaan elävien asuttama valtapiiri, jolla on omat talonsa, häät, sotajoukot ja hallitsija.
+* Tuonpuoleis- tai vainajalapaikkatulkinta: Pohjolan pimeys, kylmyys, kivimäki, sairauksien alkuperä ja yhteydet Tuonelan kaltaisiin koetuksiin ovat johtaneet tulkintaan, että Pohjola lähestyy joissakin yhteyksissä kuolleiden tai tuonpuoleisen maailmaa. Tämä sopii osaan aineistoa, mutta Kalevalassa Pohjola on samalla hyvin maallinen talo pihoineen, häineen ja sotajoukkoineen.
-* Epävarma rituaalinen tai šamanistinen tulkinta: sankarien matkat Pohjolaan voidaan lukea tietäjän tai sankarin rajanylityksiksi, joissa haetaan voimaa, parannusta, puolisoa tai kosmista esinettä vaarallisesta suunnasta. Tämä selittää matkan, unen, loitsun ja muodonmuutoksen motiiveja, mutta kaikkia Pohjolan jaksoja ei ole tarpeen palauttaa yhteen rituaalimalliin.
+* Kosmologinen tulkinta: Pohjola on voitu nähdä maailman laidalla tai akselilla sijaitsevana pimeyden ja valon vangitsemisen paikkana. Tulkinta auttaa ymmärtämään kuun, päivän ja sammon kaltaisia aiheita, mutta koko Pohjolan tarinaa se ei yksin selitä.
-* Epävarma luonnonilmiötulkinta: kuun ja päivän kätkeminen Pohjolaan on yhdistetty talven pimeyteen, kaamosmielikuviin tai auringon valon vähenemiseen pohjoisessa. Yhteys on kuvastollisesti mahdollinen, mutta Kalevalan kertomuksessa kyse on ennen kaikkea Louhen maagisesta teosta ja eepoksen konfliktin huipentumasta.
+* Historiallis-taloudellinen tulkinta: Pohjolan ja Kalevalan kamppailu on joskus luettu kuvaukseksi vaurauden, avioliittosuhteiden ja vaihtotalouden kilpailusta eri yhteisöjen välillä. Tämä on käyttökelpoinen sosiaalinen tulkinta etenkin kosinta- ja hääjaksoissa, mutta sammon ja valojen kätkemisen myyttiset piirteet ylittävät arkisen taloushistorian.
 </div>
 </div>
@@ Rivi 128: / Rivi 128: @@
 * Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: ''Finnish Folk Poetry: Epic''.
 * Kalevalaseuran vuosikirjat: Kalevalan paikannimistöä ja myyttistä maantiedettä käsittelevät artikkelit.
-* Kalevala, runot 7, 8, 10, 12–15, 18–22, 24–30, 38–40, 42–43 ja 45–49.
+* Kalevala, runot 7–10: Väinämöisen joutuminen Pohjolaan ja sammon taonta.
-* Kalevalan kriittiset laitokset ja SKVR-aineistot Pohjola-, Sariola- ja Pimentola-nimien rinnakkaiskäytön tarkistamiseen.
+* Kalevala, runot 12–15 ja 18–19: Lemminkäisen ja Ilmarisen kosintatehtävät Pohjolassa.
-* Kalevalaseuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusjulkaisut Kalevalan paikannimistöstä, sammosta ja Louhen roolista.
+* Kalevala, runot 20–30: Pohjolan häät, Lemminkäisen kutsumaton käynti ja Pohjolan kosto.
-* Elias Lönnrot: Kalevala. Taikka vanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinoisista ajoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1849; käytä rinnalla SKS:n kriittisiä ja kommentoituja laitoksia.
+* Kalevala, runot 38–43: sammon hakuretki, meritaistelu ja Pohjolan vaurauden menetys.
 == Galleria ==