Ero sivun ”Pohjola” versioiden välillä

Versio 4. kesäkuuta 2026 kello 00.05

Pohjola

[|Keskeiset_runot=26, 38, 40 Generoitu kuva]

Tyyppi: Pohjoinen valtapiiri, juhla- ja vaurauden paikka sekä sankarien vastapuoli
Esiintyy runoissa: 78101213141518192021222425262728293038394042434546474849
Keskeiset runot: 7102042434749

Pohjola on Kalevalan pohjoinen voiman keskus: vieras maa, rikas talo, vaarallinen kosintapaikka ja Louhen valtapiiri. Sinne ajautuvat Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, ja sieltä lähtevät sammon vauraus, suuret häät, verikosto, taudit sekä lopulta kuun ja päivän katoaminen. Pohjola ei ole vain pimeä vastamaa, vaan eepoksen suurin neuvottelu- ja koetuskenttä, jossa sankarien mahti mitataan.

Kalevalassa

Väinämöinen vieraalla maalla ja sammon lupaus

Pohjola tulee Kalevalan juoneen suurena vieraana maana, kun Väinämöinen ajautuu mereltä Pohjan perille ja Louhi, Pohjolan emäntä, soutaa hänen luokseen. Louhi vie Väinämöisen Pohjolaan, ravitsee ja parantaa hänet, mutta kotimatka on ehdollinen: Väinämöinen lupaa lähettää Ilmarisen takomaan sammon, koska ei itse pysty sitä tekemään. Näin Pohjola kytkeytyy heti sekä vieraanvaraisuuteen että kovaan vaihtokauppaan.

Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa Pohjan neidin, mikä avaa kosintajuonen. Kun Ilmarinen myöhemmin saadaan Pohjolaan, hän takoo sammon, ja Louhi kätkee sen Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Pohjolasta tulee sammon vuoksi vaurauden paikka, mutta vauraus jää Louhen hallintaan.

Kosijat, vaarat ja Pohjolan häät

Lemminkäinen lähtee Pohjolan tuville ja sotaan, vaikka hänen äitinsä varoittaa Pohjan poikien tulista. Louhi vaatii häneltä mahdottomia tehtäviä: Hiiden hirven hiihtämistä, Hiiden hevosen suistamista ja Tuonelan joutsenen ampumista. Lemminkäinen kaatuu matkallaan Tuonelan vesille, ja hänen äitinsä joutuu tulemaan Pohjolan tuville vaatimaan poikaansa takaisin.

Ilmarisen kosinta onnistuu toisin. Pohjolan emäntä asettaa hänelle koetuksia, ja Pohjan neiti auttaa seppää niiden suorittamisessa. Kun Ilmarinen saa morsiamen, Pohjolassa valmistetaan mittavat häät: olut pannaan, ruokaa tehdään suurelle väelle ja kutsut lähetetään Pohjan ja Kalevan kansalle, mutta Lemminkäinen jätetään kutsumatta. Häät tekevät Pohjolasta hetkeksi eepoksen juhlakeskuksen.

Lemminkäisen kutsumaton pito ja verikosto

Lemminkäinen ei hyväksy syrjäyttämistään, vaan lähtee Pohjolan pitoihin kutsumatta. Matkalla häntä varoitetaan tulisesta joesta, tulikuopasta, susista, karhuista, käärmeistä ja aseellisista miehistä, mutta hän selvittää vaarat loitsuilla ja uholla. Pohjolan tuvissa hän riitautuu talonväen kanssa ja lopulta Pohjolan isännän kanssa.

Miekkailu päättyy siihen, että Lemminkäinen surmaa Pohjolan isännän. Pohjan akka nostattaa miehiä hänen päänsä varalle, ja Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta. Kosto laajenee hänen kotiinsa asti: Pohjolan sotajoukko polttaa Lemminkäisen talon, ja myöhemmin hänen kostoretkensä pysäytetään, kun Louhi lähettää pakkasen Pohjolan merelle jäädyttämään hänen veneensä.

Sampo-retki ja Pohjolan vallan murtuminen

Kun Ilmarinen palaa Pohjolasta toisen tyttären kosintayritykseltä, hän kertoo Väinämöiselle, että Pohjola elää sammon ansiosta: siellä on jauhamassa syötävää, myötävää ja kotipitoa. Tämä käynnistää retken, jolla Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen lähtevät hakemaan sampoa Pohjolan kivimäestä. Väinämöisen soitto nukuttaa Pohjolan väen, lukot avataan ja sampo viedään veneeseen.

Louhi kokoaa Pohjolan väen ja lähtee sotaveneellä takaa-ajoon. Meritaistelussa hän muuttaa muotoaan, tavoittaa Väinämöisen veneen ja tarttuu sampoon, mutta sampo särkyy mereen. Louhi saa Pohjolaan vain kannen palan ja rivan; eepos sanoo, että siitä tulee polo Pohjolassa. Sammon murusia päätyy sen sijaan Väinämöisen maille kasvua ja onnea antamaan.

Pimeyden, tautien ja lopullisen valon aika

Sammon menetyksen jälkeen Pohjola muuttuu kostavaksi valtapiiriksi. Louhi lähettää Väinölää vastaan taudit ja nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun. Kun Väinämöisen soitto houkuttelee kuun ja päivän kuuntelemaan, Louhi ottaa ne kiinni, vie pimeään Pohjolaan ja kätkee Pohjolan kivimäkeen; samalla hän varastaa tulen Väinölästä.

Pimeys päättyy vasta, kun Väinämöinen saa arvalta tiedon kuun ja päivän olinpaikasta ja lähtee Pohjolaan. Hän ylittää Pohjolan joen, taistelee Pohjan poikia vastaan ja yrittää vapauttaa valot kivestä ja vuoresta. Kun Louhi kuulee Ilmarisen takovan hänelle kytkintä, hän pelästyy, päästää kuun ja päivän vapaiksi ja palauttaa maailmaan valon.

Alkuperä ja tausta

Pohjola on muodostettu sanasta pohja/pohjoinen ja paikannimijohtimesta -la: nimi merkitsee kirjaimellisesti pohjoista paikkaa tai Pohjan maata. Kalevalassa se toimii erisnimenä, mutta taustalla on kansanrunouden laajempi nimikenttä, jossa Pohjola, Pohja, Sariola, Pimentola, Lapin seudut ja kylmät pohjoiset maat voivat limittyä. Pimentola korostaa pimeyttä; Sariolan alkuperä ja tarkka merkitysvivahde ovat epävarmempia. Kalevalan Pohjola on toimitettu eepoksellinen kokonaisuus, ei yksittäisestä perinteestä sellaisenaan saatu karttapaikka.

Muu kansanrunous

Suullisessa kansanrunoudessa Pohjola ei ole yhtä yhtenäinen valtakunta kuin Kalevalassa. SKVR-aineistossa Pohjola ja Pohja esiintyvät muun muassa kosinta-, sampo-, loitsu-, tauti-, karhu- ja matkakuvastoissa, usein yhdessä pimeyden, kylmyyden, Lapin, Turjan, Sariolan tai Pimentolan kanssa. Monissa runotoisinnoissa vastapuolen talo on ennen kaikkea mahtava vieras talo: sieltä pyydetään morsianta, sinne mennään pitoihin tai sieltä haetaan vaurautta. Loitsuissa Pohjola voi olla kylmän, jään, pakkasen tai vahingollisten voimien lähde, mutta sama suunta voi myös tarjota parantavaa vastavoimaa esimerkiksi tulen vammoihin. Kansanrunouden Pohjola on siis joustava runollinen paikka: se voi merkitä pohjoista, vierasta kansaa, noitien maata, rikasta taloa tai myyttistä vaaravyöhykettä tilanteen ja runolajin mukaan.

Vallitseva tulkinta

Nykyisessä tutkimuksessa Pohjolaa pidetään ensisijaisesti eepoksen ja kansanrunouden myyttis-runollisena vastapaikkana, ei suorana historiallisena tai maantieteellisenä paikannuksena. Lönnrot kokosi ja yhtenäisti eri runoperinteiden Pohja-, Pohjola-, Sariola- ja Pimentola-kuvastoa niin, että siitä tuli Kalevalassa Louhen hallitsema pohjoinen valtapiiri. Tulkinnan ydin on kaksijakoinen: Pohjola on toisaalta uhkaava toinen puoli, josta nousevat pimeys, taudit ja sota, mutta toisaalta se on vaurauden, juhlan, morsiamen ja sammon paikka. Tämä tekee Pohjolasta Kalevalan yhteiskunnallisen ja kosmisen neuvottelukentän: siellä ratkaistaan, kuka saa hallita vaurautta, avioliittositeitä, valoa ja elämän edellytyksiä. Paikan merkitys syntyy vastavuoroisuudesta ja konfliktista Kalevalan/Väinölän kanssa, ei pelkästä hyvän ja pahan vastakkainasettelusta.

Myyttinen merkitys

Pohjola on Kalevalassa rajan takainen valtapiiri, jossa sankarit joutuvat koetuksiin ja jossa maailman keskeisiä voimia säilytetään tai hallitaan. Se on sammon säilytyspaikka, kosinnan ja avioliiton neuvottelupaikka, häiden näyttämö sekä pimeyden, kylmyyden, tautien ja petojen lähtösuunta. Hahmojen kannalta Pohjola on paikka, jossa tavallinen sankaruus ei riitä: Väinämöinen joutuu tekemään vaihtokaupan, Ilmarinen takoo mahdottoman esineen ja tavoittelee morsianta, Lemminkäinen ajautuu väkivaltaiseen ylilyöntiin. Louhen kannalta Pohjola on poliittisen, taloudellisen ja maagisen vallan perusta. Myyttisesti paikka ei ole pelkkä paha valtakunta, vaan vieras ja vaarallinen rikkauden keskus, jonka kanssa Kalevalan puolen on pakko olla tekemisissä.

Vertailevat mytologiat

Vertailevassa mytologiassa Pohjolaa voidaan rinnastaa muihin myyttisiin reunamaihin ja vastavaltakuntiin, mutta nämä rinnastukset eivät ole Kalevalan sisäisiä faktoja. Skandinaavisessa perinteessä Jotunheimr ja Útgarðr toimivat jumalten maailman ulkopuolisina alueina, joista haetaan tietoa, esineitä tai puolisoita ja joissa vastustajat hallitsevat vaarallisia voimia. Irlantilaisessa ja muussa kelttiläisessä tarinaperinteessä meren takaiset tai maanreunaiset tuonpuoleiset voivat olla yhtä aikaa yltäkylläisiä ja hengenvaarallisia, mikä muistuttaa Pohjolan vaurauden ja uhan yhdistelmää. Siperian ja pohjoisen Euraasian šamanistisissa kuvastoissa tietäjän matka vieraaseen, kylmään tai pimeään suuntaan voi merkitä voiman, sielun tai parannuskeinon hakemista, mikä tarjoaa vertailukohdan Pohjola-matkojen rajanylitysluonteelle. Indoeurooppisissa sankarimyyteissä taas tunnetaan aiheita, joissa sankari hakee suljettua aarretta, valoa tai hedelmällisyyttä vartioidusta paikasta; tätä voi verrata sammon ja valojen hakemiseen vain yleisenä motiivirinnastuksena.

Liittyy

Hahmot

Paikat

Esineet

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
7	Väinämöinen ajautuu Pohjolan perille; Louhi, Pohjolan emäntä, soutaa hänen luokseen, vie hänet Pohjolaan, hoitaa terveeksi ja lähettää hänet lopuksi pois pimeästä Pohjolasta ehdolla, että Ilmarinen takoo sammon.
8	Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa taivaalla kutovan Pohjan neidin.
10	Väinämöinen kertoo olleensa pimeässä Pohjolassa ja houkuttelee Ilmarisen sinne; Ilmarinen päätyy Pohjolan pihalle, takoo sammon, joka viedään Pohjolan kivimäkeen, ja palaa sieltä kotiin.
12	Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä Pohjolan tuville ja sotaan; hänen äitinsä varoittaa menemästä Pohjolan tuville ja Pohjan poikien tulille.
13	Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta piikoja ja tytärtä; Pohjolan emäntä asettaa ehdoksi Hiiden hirven hiihdännän.
14	Lemminkäinen palaa Pohjolaan suoritettuaan tehtäviä ja pyytää Pohjolan emännältä tytärtä; Pohjolan emäntä antaa uusia ehtoja.
15	Lemminkäisen äiti tulee Pohjolan tuville etsimään poikaansa ja kuulustelee Pohjolan emäntää; Louhi kertoo lähettäneensä Lemminkäisen tehtäviin.
18	Väinämöinen lähtee kosimaan Pohjolan neittä; Pohjolassa huomataan saapuvat vieraat, ja Pohjolan emäntä neuvoo tytärtään valitsemaan tulijoista.
19	Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle tehtävät ennen tyttären antamista; Ilmarinen suorittaa ne ja saa lopulta Pohjolan emännän suostumuksen.
20	Pohjolassa valmistetaan häitä ja pitoja; Pohjolan emäntä panee oluen ja lähettää kutsut Pohjan ja Kalevan kansalle mutta käskee jättää Lemminkäisen kutsumatta.
21	Pohjolan emäntä vastaanottaa sulhasväen Pohjolan häissä, käskee hoitaa vävyn hevosen, tuoda vävyn tupaan ja kestitsee vieraita Pohjolan pidoissa.
22	Pohjolan häissä Pohjolan emäntä puhuttelee Ilmarista ja morsianta sekä valmistaa neidon lähtöä sulhasen mukaan.
24	Ilmarinen lähtee Pohjolan pihoilta morsiamensa kanssa ja ajaa Pohjan rannikoita pitkin kohti kotiaan.
25	Ilmarisen kotiin odotetaan Pohjolasta saapuvaa nuorta neitoa; Ilmarinen tulee kotiin morsiamensa kanssa.
26	Lemminkäinen aikoo lähteä Pohjolan pitoihin; äiti varoittaa matkalla ja Pohjolassa odottavista vaaroista, mutta Lemminkäinen torjuu varoitukset.
27	Lemminkäinen saapuu kutsumattomana Pohjolan tupiin ja riitautuu Pohjolan isännän kanssa; miekkailussa hän surmaa isännän, minkä jälkeen Pohjan akka nostattaa aseellisia miehiä häntä vastaan.
28	Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta ja kertoo äidilleen tappaneensa Pohjolan isännän; Pohjola nousee sotaan häntä vastaan.
29	Lemminkäinen pakenee Pohjan kansaa ja kertoo myöhemmin kantaneensa asetta Pohjolan pihoilla; hänen äitinsä sanoo Pohjolan sotajoukon polttaneen kodin.
30	Lemminkäinen lähtee kostoretkelle Pohjolan sotaan; Pohjolan emäntä lähettää pakkasen Pohjolan merelle jäädyttämään Lemminkäisen veneen.
38	Ilmarinen menee Pohjolaan pyytämään toista Pohjolan tytärtä; Louhi kieltäytyy, ja Ilmarinen kertoo paluumatkalla Pohjolan vauraudesta sammon vuoksi.
39	Väinämöinen ja Ilmarinen suunnittelevat retkeä Pohjolaan hakemaan sammon; Pohjola kuvataan paikaksi, jossa sampo on lukkojen takana kivimäessä.
40	Väinämöinen lähettää kanteleen Pohjolaan koetettavaksi; Pohjolan väki ja emäntä soittavat sitä, mutta soitto ei onnistu.
42	Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat Pohjolaan sammon vuoksi; Pohjolan emäntä kieltäytyy ja kutsuu väen aseisiin, mutta Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen ja vie sammon Pohjolan kivimäestä veneeseen.
43	Louhi kokoaa Pohjolan väen ja lähtee sotaveneellä tavoittamaan sampoa; taistelussa sampo särkyy, ja Louhi palaa Pohjolaan vain kannen palan kanssa.
45	Louhi saa tiedon Kalevalan menestyksestä ja järjestää Pohjolassa Loviattaren synnyttämään taudit, jotka hän lähettää Väinölän väkeä vastaan.
46	Pohjolaan tulee tieto Väinölän parantumisesta; Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun.
47	Louhi sieppaa kuun ja päivän sekä vie ne pimeään Pohjolaan, kätkee ne kiveen ja vuoreen ja varastaa valkean Väinölästä.
48	Parannusloitsussa Pohjola esiintyy kylmän ja jään lähteenä, josta kutsutaan hyytä tulen vammojen jäähdyttämiseen.
49	Väinämöinen saa arvalta tiedon, että kuu ja päivä ovat Pohjolan kivimäessä; hän menee Pohjolaan, taistelee Pohjan poikia vastaan, ja Louhi vapauttaa kuun ja päivän kuultuaan Ilmarisen takovan kytkintä Pohjolan akalle.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Epävarma maantieteellinen tulkinta: Pohjolaa on eri aikoina yhdistetty Lappiin, Pohjanmaahan, Vienan tai Karjalan pohjoisiin seutuihin, Kainuuseen, Bjarmiaan tai yleisemmin pohjoisiin kauppa- ja erämaa-alueisiin. Tällaiset rinnastukset voivat valaista nimien ja mielikuvien taustaa, mutta Kalevalan Pohjolaa ei voi varmistaa yhdeksi historialliseksi paikaksi.
Epävarma historiallis-etninen tulkinta: Pohjola on joskus nähty muistumana suomalaisten, karjalaisten, saamelaisten tai muiden pohjoisten ryhmien välisistä suhteista. Tämä voi selittää joitakin noituuden, pohjoisuuden ja vierauden piirteitä, mutta runoaineisto ei tue yksinkertaista tulkintaa Pohjolasta jonkin yhden kansan kuvauksena.
Epävarma tuonpuoleistulkinta: Pohjolaa on tulkittu paikoin kuoleman- tai alisen maailman kaltaiseksi alueeksi, koska siihen liittyvät pimeys, vaarallinen matka, kivinen suljettu tila, taudit ja valon katoaminen. Kalevalassa Pohjola ei kuitenkaan ole sama asia kuin Tuonela tai Manala, vaan elävien asuttama valtapiiri, jolla on omat talonsa, häät, sotajoukot ja hallitsija.
Epävarma rituaalinen tai šamanistinen tulkinta: sankarien matkat Pohjolaan voidaan lukea tietäjän tai sankarin rajanylityksiksi, joissa haetaan voimaa, parannusta, puolisoa tai kosmista esinettä vaarallisesta suunnasta. Tämä selittää matkan, unen, loitsun ja muodonmuutoksen motiiveja, mutta kaikkia Pohjolan jaksoja ei ole tarpeen palauttaa yhteen rituaalimalliin.
Epävarma luonnonilmiötulkinta: kuun ja päivän kätkeminen Pohjolaan on yhdistetty talven pimeyteen, kaamosmielikuviin tai auringon valon vähenemiseen pohjoisessa. Yhteys on kuvastollisesti mahdollinen, mutta Kalevalan kertomuksessa kyse on ennen kaikkea Louhen maagisesta teosta ja eepoksen konfliktin huipentumasta.

Lähteet

Elias Lönnrot: Kalevala (1849).
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen Kansan Vanhat Runot -verkkokorpus.
Väinö Kaukonen: Lönnrot ja Kalevala.
Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia.
Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: Finnish Folk Poetry: Epic.
Kalevalaseuran vuosikirjat: Kalevalan paikannimistöä ja myyttistä maantiedettä käsittelevät artikkelit.
Kalevala, runot 7, 8, 10, 12–15, 18–22, 24–30, 38–40, 42–43 ja 45–49.
Kalevalan kriittiset laitokset ja SKVR-aineistot Pohjola-, Sariola- ja Pimentola-nimien rinnakkaiskäytön tarkistamiseen.
Kalevalaseuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusjulkaisut Kalevalan paikannimistöstä, sammosta ja Louhen roolista.
Elias Lönnrot: Kalevala. Taikka vanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinoisista ajoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1849; käytä rinnalla SKS:n kriittisiä ja kommentoituja laitoksia.

Galleria

Arrival of Väinämöinen, Ilmarinen and Lemminkäinen at Pohjola, Joseph Alanen
Ilmarinen Arrives as the Groom at Pohjola, Johan Kortman
The Wedding at Pohjola, Johan Kortman
Väinämöinen and Maiden of Pohjola, Joseph Alanen
Väinämöinen and Maiden of North, Robert Wilhelm Ekman
Lemminkäinen tulisella järvellä, Robert Wilhelm Ekman

@@ Rivi 2: / Rivi 2: @@
 |Nimi=Pohjola
 |Tyyppi=Pohjoinen valtapiiri, juhla- ja vaurauden paikka sekä sankarien vastapuoli
-|Lyhyt_kuvaus=Pohjola on Kalevalassa pohjoinen paikka ja valtapiiri, jossa pidetään häitä, josta nousee sotajoukko ja jonka vauraus rakentuu Sammon ympärille.
+|Lyhyt_kuvaus=Pohjola on Kalevalan pohjoinen, Louhen hallitsema valtapiiri, jossa taotaan ja säilytetään sampoa, vietetään suuret häät ja josta nousee Kalevalan sankareita vastaan tauteja, petoja, pimeyttä ja sotajoukkoja.
-|Intro=Pohjola on Kalevalan pohjoinen maailma: kaukainen piha, pitojen talo, sotaan nouseva väki ja Sammon varassa elävä vaurauden keskus. Se vetää sankareita puoleensa, mutta ei päästä heitä helpolla: Lemminkäinen saa siellä verivelan, Ilmarinen palaa sieltä pahoilla mielin ja Väinämöisen kantelekin joutuu siellä koetukselle. Pohjola on siksi enemmän kuin maantieteellinen suunta — se on Kalevalan kertomuksissa vastavoima, houkutus ja koettelemusten näyttämö.
+|Intro=Pohjola on Kalevalan pohjoinen voiman keskus: vieras maa, rikas talo, vaarallinen kosintapaikka ja Louhen valtapiiri. Sinne ajautuvat Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, ja sieltä lähtevät sammon vauraus, suuret häät, verikosto, taudit sekä lopulta kuun ja päivän katoaminen. Pohjola ei ole vain pimeä vastamaa, vaan eepoksen suurin neuvottelu- ja koetuskenttä, jossa sankarien mahti mitataan.
-|Kalevala_tarina==== Pohjoinen vertailukohta ===
+|Kalevala_tarina==== Väinämöinen vieraalla maalla ja sammon lupaus ===
-Pohjola vilahtaa ensin Joukahaisen tietojen luettelossa, jossa se asetetaan etelän ja Takalapin rinnalle. Hän sanoo, että “pohjola porolla kynti”, kun etelä kynti emähevosella ja Takalappi tarvahalla. Tässä kohdassa Pohjola hahmottuu ennen kaikkea pohjoisena alueena ja maailmansuuntana, ei vielä varsinaisena juonen keskuksena.
+Pohjola tulee Kalevalan juoneen suurena vieraana maana, kun Väinämöinen ajautuu mereltä Pohjan perille ja Louhi, Pohjolan emäntä, soutaa hänen luokseen. Louhi vie Väinämöisen Pohjolaan, ravitsee ja parantaa hänet, mutta kotimatka on ehdollinen: Väinämöinen lupaa lähettää Ilmarisen takomaan sammon, koska ei itse pysty sitä tekemään. Näin Pohjola kytkeytyy heti sekä vieraanvaraisuuteen että kovaan vaihtokauppaan.
-=== Häät ja kutsumaton lähtijä ===
+Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa Pohjan neidin, mikä avaa kosintajuonen. Kun Ilmarinen myöhemmin saadaan Pohjolaan, hän takoo sammon, ja Louhi kätkee sen Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Pohjolasta tulee sammon vuoksi vaurauden paikka, mutta vauraus jää Louhen hallintaan.
-Pohjola muuttuu toimivaksi näyttämöksi, kun siellä pidetään häitä ja salaisia juominkeja. Lemminkäinen kuulee pidot kaukaa ja päättää lähteä Pohjolan pitoihin, vaikka hänen äitinsä varoittaa matkan vaaroista ja kieltää menemästä paikkaan, johon häntä ei ole kutsuttu.
-Pohjola näyttäytyy tässä ylhäisenä ja vaarallisena juhlayhteisönä. Sen pidot lupaavat mainetta ja nautintoa, mutta samalla ne merkitsevät rajaa, jonka ylittäminen vie Lemminkäisen kohti väkivaltaa.
+=== Kosijat, vaarat ja Pohjolan häät ===
+Lemminkäinen lähtee Pohjolan tuville ja sotaan, vaikka hänen äitinsä varoittaa Pohjan poikien tulista. Louhi vaatii häneltä mahdottomia tehtäviä: Hiiden hirven hiihtämistä, Hiiden hevosen suistamista ja Tuonelan joutsenen ampumista. Lemminkäinen kaatuu matkallaan Tuonelan vesille, ja hänen äitinsä joutuu tulemaan Pohjolan tuville vaatimaan poikaansa takaisin.
-=== Veriteko ja Pohjolan sota ===
+Ilmarisen kosinta onnistuu toisin. Pohjolan emäntä asettaa hänelle koetuksia, ja Pohjan neiti auttaa seppää niiden suorittamisessa. Kun Ilmarinen saa morsiamen, Pohjolassa valmistetaan mittavat häät: olut pannaan, ruokaa tehdään suurelle väelle ja kutsut lähetetään Pohjan ja Kalevan kansalle, mutta Lemminkäinen jätetään kutsumatta. Häät tekevät Pohjolasta hetkeksi eepoksen juhlakeskuksen.
-Lemminkäisen matka päättyy tekoon Pohjolan pihoilla: hän kertoo tappaneensa pohjolaisen pojan, itse Pohjolan isännän. Tämän jälkeen Pohjola nousee sotaan häntä vastaan, ja Lemminkäisen on paettava äitinsä neuvojen varassa.
-Seuraavassa vaiheessa Pohjolan kosto ulottuu Lemminkäisen kotiin asti. Äiti kertoo, että Pohjola on sotinut häntä vastaan, polttanut huoneet poroksi ja kaatanut kartanon. Lemminkäinen ei kuitenkaan alistu, vaan uhkaa vielä sotittaa ja kaataa Pohjolan.
+=== Lemminkäisen kutsumaton pito ja verikosto ===
+Lemminkäinen ei hyväksy syrjäyttämistään, vaan lähtee Pohjolan pitoihin kutsumatta. Matkalla häntä varoitetaan tulisesta joesta, tulikuopasta, susista, karhuista, käärmeistä ja aseellisista miehistä, mutta hän selvittää vaarat loitsuilla ja uholla. Pohjolan tuvissa hän riitautuu talonväen kanssa ja lopulta Pohjolan isännän kanssa.
-=== Sammon varassa elävä maa ===
+Miekkailu päättyy siihen, että Lemminkäinen surmaa Pohjolan isännän. Pohjan akka nostattaa miehiä hänen päänsä varalle, ja Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta. Kosto laajenee hänen kotiinsa asti: Pohjolan sotajoukko polttaa Lemminkäisen talon, ja myöhemmin hänen kostoretkensä pysäytetään, kun Louhi lähettää pakkasen Pohjolan merelle jäädyttämään hänen veneensä.
-Ilmarisen paluu Pohjolasta avaa toisen näkymän paikkaan. Väinämöinen kysyy, miten Pohjola elää, ja Ilmarinen vastaa suoraan: Pohjolan elämä perustuu Sampoon. Sampo jauhaa siellä syötäviä, myötäviä ja kotipitoja, ja sen vuoksi Pohjolassa on kyntö, kylvö, kasvu ja “ikuinen onni”.
-Tässä Pohjola ei ole vain vihollisen piha, vaan taloudellisen ja myyttisen yltäkylläisyyden keskus. Sammon hallinta tekee siitä vauraan, omavaraisen ja muille tavoiteltavan paikan.
+=== Sampo-retki ja Pohjolan vallan murtuminen ===
+Kun Ilmarinen palaa Pohjolasta toisen tyttären kosintayritykseltä, hän kertoo Väinämöiselle, että Pohjola elää sammon ansiosta: siellä on jauhamassa syötävää, myötävää ja kotipitoa. Tämä käynnistää retken, jolla Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen lähtevät hakemaan sampoa Pohjolan kivimäestä. Väinämöisen soitto nukuttaa Pohjolan väen, lukot avataan ja sampo viedään veneeseen.
-=== Kanteleen koetus Pohjolassa ===
+Louhi kokoaa Pohjolan väen ja lähtee sotaveneellä takaa-ajoon. Meritaistelussa hän muuttaa muotoaan, tavoittaa Väinämöisen veneen ja tarttuu sampoon, mutta sampo särkyy mereen. Louhi saa Pohjolaan vain kannen palan ja rivan; eepos sanoo, että siitä tulee polo Pohjolassa. Sammon murusia päätyy sen sijaan Väinämöisen maille kasvua ja onnea antamaan.
-Kun Väinämöisen kanteleelle ei löydy oikeaa soittajaa omasta joukosta, soitin lähetetään Pohjolaan ja Sariolaan. Pohjolan pojat, piiat, miehet, naiset ja emäntä yrittävät soittaa sitä, mutta soitto ei synnytä iloa: kielet käyvät kieroon, jouhet parkuvat ja ääni kaikuu karkeasti.
-Kanteleen epäonnistunut soitto vahvistaa Pohjolan asemaa vastakuvana Väinämöisen taidolle. Paikassa on väkeä, valtaa ja Sampo-vaurautta, mutta oikea laulun ja soiton mahti ei siellä avaudu.
+=== Pimeyden, tautien ja lopullisen valon aika ===
+Sammon menetyksen jälkeen Pohjola muuttuu kostavaksi valtapiiriksi. Louhi lähettää Väinölää vastaan taudit ja nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun. Kun Väinämöisen soitto houkuttelee kuun ja päivän kuuntelemaan, Louhi ottaa ne kiinni, vie pimeään Pohjolaan ja kätkee Pohjolan kivimäkeen; samalla hän varastaa tulen Väinölästä.
+Pimeys päättyy vasta, kun Väinämöinen saa arvalta tiedon kuun ja päivän olinpaikasta ja lähtee Pohjolaan. Hän ylittää Pohjolan joen, taistelee Pohjan poikia vastaan ja yrittää vapauttaa valot kivestä ja vuoresta. Kun Louhi kuulee Ilmarisen takovan hänelle kytkintä, hän pelästyy, päästää kuun ja päivän vapaiksi ja palauttaa maailmaan valon.
 |Kalevala_rooli=
-|Myyttinen_rooli=Pohjola on Kalevalan myyttisessä rakenteessa ulkopuolinen, pohjoinen vastakeskus. Se ei ole pelkkä paha paikka, vaan vauras ja järjestäytynyt yhteisö, jolla on omat häät, sotajoukko, emäntä- ja isäntähahmot sekä Sammon kautta selittyvä yltäkylläisyys. Hahmojen kannalta Pohjola merkitsee rajaa, jonka ylittäminen muuttaa tilanteen vaaralliseksi: Lemminkäiselle se on kunnian, pitojen ja väkivallan paikka; Ilmariselle se on tavoitellun vaurauden ja pettymyksen paikka; Väinämöiselle se toimii vastakuvana omalle laulun ja soiton mahdille. Myyttisesti Pohjola kokoaa yhteen vieraan maan, vaarallisen emännän/isännän, morsiamen- ja aarteenhankinnan sekä kostosodan teemoja.
+|Myyttinen_rooli=Pohjola on Kalevalassa rajan takainen valtapiiri, jossa sankarit joutuvat koetuksiin ja jossa maailman keskeisiä voimia säilytetään tai hallitaan. Se on sammon säilytyspaikka, kosinnan ja avioliiton neuvottelupaikka, häiden näyttämö sekä pimeyden, kylmyyden, tautien ja petojen lähtösuunta. Hahmojen kannalta Pohjola on paikka, jossa tavallinen sankaruus ei riitä: Väinämöinen joutuu tekemään vaihtokaupan, Ilmarinen takoo mahdottoman esineen ja tavoittelee morsianta, Lemminkäinen ajautuu väkivaltaiseen ylilyöntiin. Louhen kannalta Pohjola on poliittisen, taloudellisen ja maagisen vallan perusta. Myyttisesti paikka ei ole pelkkä paha valtakunta, vaan vieras ja vaarallinen rikkauden keskus, jonka kanssa Kalevalan puolen on pakko olla tekemisissä.
-|Muu_kansanrunous=Kansanrunoudessa Pohjola ei esiinny aina yhtenä kartalle sijoitettavana valtakuntana, vaan runokielisenä pohjoisen, vierauden, vaurauden ja vaaran paikkana. Sampo-runoissa ja kosintarunoissa se voi olla paikka, josta tavoitellaan rikkautta, morsianta tai arvokasta esinettä. Lemminkäis-aihelmissa se liittyy usein pitoihin, kutsumattomaan tulijaan, loukkaukseen ja väkivaltaiseen seuraukseen. Loitsuissa ja myyttisissä alkuperärunoissa pohjoisen paikat, pimeät paikat ja Lapin/Pohjan suunnat voivat toimia kylmän, tautien tai vahingollisten voimien lähtöpaikkoina. Nimet Pohja, Pohjola, Sariola ja Pimentola voivat kansanrunoudessa lähestyä toisiaan rinnakkaisina runoniminä, mutta niitä ei pidä automaattisesti samastaa jokaisessa säkeessä samaksi paikaksi.
+|Muu_kansanrunous=Suullisessa kansanrunoudessa Pohjola ei ole yhtä yhtenäinen valtakunta kuin Kalevalassa. SKVR-aineistossa Pohjola ja Pohja esiintyvät muun muassa kosinta-, sampo-, loitsu-, tauti-, karhu- ja matkakuvastoissa, usein yhdessä pimeyden, kylmyyden, Lapin, Turjan, Sariolan tai Pimentolan kanssa. Monissa runotoisinnoissa vastapuolen talo on ennen kaikkea mahtava vieras talo: sieltä pyydetään morsianta, sinne mennään pitoihin tai sieltä haetaan vaurautta. Loitsuissa Pohjola voi olla kylmän, jään, pakkasen tai vahingollisten voimien lähde, mutta sama suunta voi myös tarjota parantavaa vastavoimaa esimerkiksi tulen vammoihin. Kansanrunouden Pohjola on siis joustava runollinen paikka: se voi merkitä pohjoista, vierasta kansaa, noitien maata, rikasta taloa tai myyttistä vaaravyöhykettä tilanteen ja runolajin mukaan.
-|Vertailevat_mytologiat=Vertailevassa mytologiassa Pohjolaa voidaan rinnastaa varovasti pohjoisiin tai syrjäisiin toismaailmoihin, joissa asuu vaarallinen mutta voimakas väki. Esimerkiksi skandinaavisen mytologian Jötunheimr on jumalten vastapuolena toimiva ulkopuolinen maa, josta haetaan tietoa, puolisoita tai aarteita ja jossa sankarit joutuvat koetuksiin. Tällainen vertailu auttaa hahmottamaan Pohjolan roolia vastamaailmana, mutta se ei tarkoita, että Pohjola olisi Jötunheimrin suomalainen vastine. Laajemmin Euraasian ja pohjoisten kansojen perinteissä kylmä, pimeä tai kaukainen pohjoinen voi toimia taudin, kuoleman, aarteen tai vaarallisen tiedon suunnan kuvana. Kalevalan Pohjola käyttää samoja yleisiä mielikuvia, mutta sen tarkka merkitys on sidottu itämerensuomalaiseen runokieleen ja Lönnrotin eeposrakenteeseen.
+|Vertailevat_mytologiat=Vertailevassa mytologiassa Pohjolaa voidaan rinnastaa muihin myyttisiin reunamaihin ja vastavaltakuntiin, mutta nämä rinnastukset eivät ole Kalevalan sisäisiä faktoja. Skandinaavisessa perinteessä Jotunheimr ja Útgarðr toimivat jumalten maailman ulkopuolisina alueina, joista haetaan tietoa, esineitä tai puolisoita ja joissa vastustajat hallitsevat vaarallisia voimia. Irlantilaisessa ja muussa kelttiläisessä tarinaperinteessä meren takaiset tai maanreunaiset tuonpuoleiset voivat olla yhtä aikaa yltäkylläisiä ja hengenvaarallisia, mikä muistuttaa Pohjolan vaurauden ja uhan yhdistelmää. Siperian ja pohjoisen Euraasian šamanistisissa kuvastoissa tietäjän matka vieraaseen, kylmään tai pimeään suuntaan voi merkitä voiman, sielun tai parannuskeinon hakemista, mikä tarjoaa vertailukohdan Pohjola-matkojen rajanylitysluonteelle. Indoeurooppisissa sankarimyyteissä taas tunnetaan aiheita, joissa sankari hakee suljettua aarretta, valoa tai hedelmällisyyttä vartioidusta paikasta; tätä voi verrata sammon ja valojen hakemiseen vain yleisenä motiivirinnastuksena.
-|Vallitseva_tulkinta=Vallitsevassa tutkimustulkinnassa Pohjolaa pidetään ennen kaikkea runollis-myyttisenä pohjoisen toiseuden paikkana, ei historiallisena valtiona tai yksiselitteisenä maantieteellisenä alueena. Se on Kalevalassa Lönnrotin kokoama ja järjestämä vastapiiri, jonka aineksia on suullisessa runoudessa useista eri aihelmista: kosinnasta, Sammosta, pidosta, kostosta ja vaarallisesta matkasta. Tulkinnan kannalta olennaista on, että Pohjola on samalla vihollinen ja välttämätön vaihtokumppani. Sieltä saadaan tai yritetään saada morsian, vauraus ja maine, mutta ne eivät irtoa ilman koettelemuksia. Siksi Pohjola ei ole vain “paha pohjoinen”, vaan Kalevalan sankarien toimintaa käynnistävä ja heidän rajojaan paljastava vastamaailma.
+|Vallitseva_tulkinta=Nykyisessä tutkimuksessa Pohjolaa pidetään ensisijaisesti eepoksen ja kansanrunouden myyttis-runollisena vastapaikkana, ei suorana historiallisena tai maantieteellisenä paikannuksena. Lönnrot kokosi ja yhtenäisti eri runoperinteiden Pohja-, Pohjola-, Sariola- ja Pimentola-kuvastoa niin, että siitä tuli Kalevalassa Louhen hallitsema pohjoinen valtapiiri. Tulkinnan ydin on kaksijakoinen: Pohjola on toisaalta uhkaava toinen puoli, josta nousevat pimeys, taudit ja sota, mutta toisaalta se on vaurauden, juhlan, morsiamen ja sammon paikka. Tämä tekee Pohjolasta Kalevalan yhteiskunnallisen ja kosmisen neuvottelukentän: siellä ratkaistaan, kuka saa hallita vaurautta, avioliittositeitä, valoa ja elämän edellytyksiä. Paikan merkitys syntyy vastavuoroisuudesta ja konfliktista Kalevalan/Väinölän kanssa, ei pelkästä hyvän ja pahan vastakkainasettelusta.
-|Alkupera=Nimi Pohjola rakentuu sanasta pohja, jolla on itämerensuomalaisissa kielissä sekä konkreettinen merkitys ’pohja, alaosa’ että ilmansuuntamerkitys ’pohjoinen’. Paikannimijohtimena -la tekee siitä ’pohjan/pohjoisen paikan’ tai ’pohjoisen väen maan’. Kalevalassa nimi toimii sekä paikannimenä että laajempana pohjoisen suunnan merkitsijänä. Tästä syystä yksittäinen pienellä kirjoitettu “pohjola” voi olla tulkinnallisesti yleisempi aluenimitys, kun taas selvät muodot Pohjola, Pohjolassa ja Pohjolasta viittaavat kertomuksen nimettyyn valtapiiriin.
+|Alkupera=Pohjola on muodostettu sanasta pohja/pohjoinen ja paikannimijohtimesta -la: nimi merkitsee kirjaimellisesti pohjoista paikkaa tai Pohjan maata. Kalevalassa se toimii erisnimenä, mutta taustalla on kansanrunouden laajempi nimikenttä, jossa Pohjola, Pohja, Sariola, Pimentola, Lapin seudut ja kylmät pohjoiset maat voivat limittyä. Pimentola korostaa pimeyttä; Sariolan alkuperä ja tarkka merkitysvivahde ovat epävarmempia. Kalevalan Pohjola on toimitettu eepoksellinen kokonaisuus, ei yksittäisestä perinteestä sellaisenaan saatu karttapaikka.
 |Kuva=KalevalaForge-pohjola-20260603201149.png
-|Kuva_url=
+|Kuva_url={{!}}Keskeiset_runot=26, 38, 40
-|Keskeiset_runot=26, 38, 40
+|Keskeiset_runot=7, 10, 20, 42, 43, 47, 49
-|Esiintyy_runoissa=3, 26, 28, 29, 38, 40
+|Esiintyy_runoissa=7, 8, 10, 12, 13, 14, 15, 18, 19, 20, 21, 22, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 38, 39, 40, 42, 43, 45, 46, 47, 48, 49
-|Liittyy_hahmoihin=Louhi, Lemminkäinen, Ilmarinen, Väinämöinen
+|Liittyy_hahmoihin=Louhi, Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen
-|Liittyy_paikkoihin=Väinölä, Kalevala
+|Liittyy_paikkoihin=Kalevala, Väinölä, Tuonela, Manala, Tuonelan virta, Saari
 |Liittyy_esineisiin=Sampo, Kantele
-|Liittyy_kasitteisiin=häät, sota, vauraus, kanteleen soitto
+|Liittyy_kasitteisiin=
-|SEO_otsikko=Pohjola Kalevalassa – Sammon vauras pohjoinen valtapiiri
+|SEO_otsikko=Pohjola Kalevalassa – Louhen valtapiiri, sampo ja pimeä pohjoinen
-|SEO_kuvaus=Pohjola on Kalevalan pohjoinen paikka, jossa pidetään vaarallisia pitoja, josta nousee sota Lemminkäistä vastaan ja jossa Sampo tuo vaurauden.
+|SEO_kuvaus=Pohjola on Kalevalan pohjoinen valtapiiri: Louhen hallitsema paikka, jossa taotaan ja kätketään sampo, vietetään häät ja josta nousevat sankareiden suurimmat vastukset.
 }}
@@ Rivi 48: / Rivi 50: @@
 ! Runo !! Rooli tai tapahtuma
 |-
-| [[Runo 3|3]] || Joukahainen luettelee tietojaan ja sanoo Pohjolan kyntäneen porolla, rinnastaen sen etelään ja Takalappiin.
+| [[Runo 7|7]] || Väinämöinen ajautuu Pohjolan perille; Louhi, Pohjolan emäntä, soutaa hänen luokseen, vie hänet Pohjolaan, hoitaa terveeksi ja lähettää hänet lopuksi pois pimeästä Pohjolasta ehdolla, että Ilmarinen takoo sammon.
+|-
+| [[Runo 8|8]] || Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa taivaalla kutovan Pohjan neidin.
+|-
+| [[Runo 10|10]] || Väinämöinen kertoo olleensa pimeässä Pohjolassa ja houkuttelee Ilmarisen sinne; Ilmarinen päätyy Pohjolan pihalle, takoo sammon, joka viedään Pohjolan kivimäkeen, ja palaa sieltä kotiin.
+|-
+| [[Runo 12|12]] || Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä Pohjolan tuville ja sotaan; hänen äitinsä varoittaa menemästä Pohjolan tuville ja Pohjan poikien tulille.
+|-
+| [[Runo 13|13]] || Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta piikoja ja tytärtä; Pohjolan emäntä asettaa ehdoksi Hiiden hirven hiihdännän.
+|-
+| [[Runo 14|14]] || Lemminkäinen palaa Pohjolaan suoritettuaan tehtäviä ja pyytää Pohjolan emännältä tytärtä; Pohjolan emäntä antaa uusia ehtoja.
+|-
+| [[Runo 15|15]] || Lemminkäisen äiti tulee Pohjolan tuville etsimään poikaansa ja kuulustelee Pohjolan emäntää; Louhi kertoo lähettäneensä Lemminkäisen tehtäviin.
+|-
+| [[Runo 18|18]] || Väinämöinen lähtee kosimaan Pohjolan neittä; Pohjolassa huomataan saapuvat vieraat, ja Pohjolan emäntä neuvoo tytärtään valitsemaan tulijoista.
+|-
+| [[Runo 19|19]] || Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle tehtävät ennen tyttären antamista; Ilmarinen suorittaa ne ja saa lopulta Pohjolan emännän suostumuksen.
+|-
+| [[Runo 20|20]] || Pohjolassa valmistetaan häitä ja pitoja; Pohjolan emäntä panee oluen ja lähettää kutsut Pohjan ja Kalevan kansalle mutta käskee jättää Lemminkäisen kutsumatta.
+|-
+| [[Runo 21|21]] || Pohjolan emäntä vastaanottaa sulhasväen Pohjolan häissä, käskee hoitaa vävyn hevosen, tuoda vävyn tupaan ja kestitsee vieraita Pohjolan pidoissa.
+|-
+| [[Runo 22|22]] || Pohjolan häissä Pohjolan emäntä puhuttelee Ilmarista ja morsianta sekä valmistaa neidon lähtöä sulhasen mukaan.
+|-
+| [[Runo 24|24]] || Ilmarinen lähtee Pohjolan pihoilta morsiamensa kanssa ja ajaa Pohjan rannikoita pitkin kohti kotiaan.
+|-
+| [[Runo 25|25]] || Ilmarisen kotiin odotetaan Pohjolasta saapuvaa nuorta neitoa; Ilmarinen tulee kotiin morsiamensa kanssa.
+|-
+| [[Runo 26|26]] || Lemminkäinen aikoo lähteä Pohjolan pitoihin; äiti varoittaa matkalla ja Pohjolassa odottavista vaaroista, mutta Lemminkäinen torjuu varoitukset.
+|-
+| [[Runo 27|27]] || Lemminkäinen saapuu kutsumattomana Pohjolan tupiin ja riitautuu Pohjolan isännän kanssa; miekkailussa hän surmaa isännän, minkä jälkeen Pohjan akka nostattaa aseellisia miehiä häntä vastaan.
+|-
+| [[Runo 28|28]] || Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta ja kertoo äidilleen tappaneensa Pohjolan isännän; Pohjola nousee sotaan häntä vastaan.
+|-
+| [[Runo 29|29]] || Lemminkäinen pakenee Pohjan kansaa ja kertoo myöhemmin kantaneensa asetta Pohjolan pihoilla; hänen äitinsä sanoo Pohjolan sotajoukon polttaneen kodin.
+|-
+| [[Runo 30|30]] || Lemminkäinen lähtee kostoretkelle Pohjolan sotaan; Pohjolan emäntä lähettää pakkasen Pohjolan merelle jäädyttämään Lemminkäisen veneen.
+|-
+| [[Runo 38|38]] || Ilmarinen menee Pohjolaan pyytämään toista Pohjolan tytärtä; Louhi kieltäytyy, ja Ilmarinen kertoo paluumatkalla Pohjolan vauraudesta sammon vuoksi.
+|-
+| [[Runo 39|39]] || Väinämöinen ja Ilmarinen suunnittelevat retkeä Pohjolaan hakemaan sammon; Pohjola kuvataan paikaksi, jossa sampo on lukkojen takana kivimäessä.
+|-
+| [[Runo 40|40]] || Väinämöinen lähettää kanteleen Pohjolaan koetettavaksi; Pohjolan väki ja emäntä soittavat sitä, mutta soitto ei onnistu.
+|-
+| [[Runo 42|42]] || Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat Pohjolaan sammon vuoksi; Pohjolan emäntä kieltäytyy ja kutsuu väen aseisiin, mutta Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen ja vie sammon Pohjolan kivimäestä veneeseen.
+|-
+| [[Runo 43|43]] || Louhi kokoaa Pohjolan väen ja lähtee sotaveneellä tavoittamaan sampoa; taistelussa sampo särkyy, ja Louhi palaa Pohjolaan vain kannen palan kanssa.
 |-
-| [[Runo 26|26]] || Pohjola pitää häitä ja pitoja; Lemminkäinen kuulee niistä ja sanoo lähtevänsä Pohjolan pitoihin, vaikka äiti kieltää häntä menemästä.
+| [[Runo 45|45]] || Louhi saa tiedon Kalevalan menestyksestä ja järjestää Pohjolassa Loviattaren synnyttämään taudit, jotka hän lähettää Väinölän väkeä vastaan.
 |-
-| [[Runo 28|28]] || Lemminkäinen kertoo, että Pohjolan pihoilla tapahtui teko, jonka jälkeen Pohjola nousi sotaan häntä vastaan; äiti muistuttaa varoittaneensa lähtemästä Pohjolaan.
+| [[Runo 46|46]] || Pohjolaan tulee tieto Väinölän parantumisesta; Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun.
 |-
-| [[Runo 29|29]] || Lemminkäisen äiti kertoo Pohjolan sotineen Lemminkäistä vastaan, polttaneen huoneet ja kaataneen kartanon; Lemminkäinen vastaa, että Pohjola vielä sotitetaan ja kaadetaan.
+| [[Runo 47|47]] || Louhi sieppaa kuun ja päivän sekä vie ne pimeään Pohjolaan, kätkee ne kiveen ja vuoreen ja varastaa valkean Väinölästä.
 |-
-| [[Runo 38|38]] || Ilmarinen tulee Pohjolasta; Väinämöinen kysyy Pohjolan elämää, ja Ilmarinen kuvaa Pohjolan vaurauden perustuvan siellä olevaan sampoon.
+| [[Runo 48|48]] || Parannusloitsussa Pohjola esiintyy kylmän ja jään lähteenä, josta kutsutaan hyytä tulen vammojen jäähdyttämiseen.
 |-
-| [[Runo 40|40]] || Kantele lähetetään Pohjolaan, missä pojat, piiat, miehet, naiset ja emäntä soittavat sitä, mutta soitto ei onnistu iloksi.
+| [[Runo 49|49]] || Väinämöinen saa arvalta tiedon, että kuu ja päivä ovat Pohjolan kivimäessä; hän menee Pohjolaan, taistelee Pohjan poikia vastaan, ja Louhi vapauttaa kuun ja päivän kuultuaan Ilmarisen takovan kytkintä Pohjolan akalle.
 |}
@@ Rivi 65: / Rivi 113: @@
 <div class="kw-detail-box__title">Vaihtoehtoiset tulkinnat</div>
 <div class="mw-collapsible-content">
-* Maantieteellinen tulkinta sijoittaa Pohjolan Lappiin, kaukaiseen pohjoiseen, Vienan Karjalan pohjoispuolelle tai yleisemmin arktiseen suuntaan. Tämä on mahdollinen taustamielikuva, mutta epävarma, koska runoissa Pohjola toimii joustavana myyttisenä paikkana eikä pysyvänä karttakohteena.
+* Epävarma maantieteellinen tulkinta: Pohjolaa on eri aikoina yhdistetty Lappiin, Pohjanmaahan, Vienan tai Karjalan pohjoisiin seutuihin, Kainuuseen, Bjarmiaan tai yleisemmin pohjoisiin kauppa- ja erämaa-alueisiin. Tällaiset rinnastukset voivat valaista nimien ja mielikuvien taustaa, mutta Kalevalan Pohjolaa ei voi varmistaa yhdeksi historialliseksi paikaksi.
-* Historiallis-poliittinen tulkinta näkee Pohjolan muistumana vieraasta heimosta, kauppakumppanista tai vihollisyhteisöstä. Tällainen lukutapa voi selittää vastakkainasettelua ja ryöstöretken kaltaisia piirteitä, mutta yksittäistä historiallista kansaa tai valtakuntaa ei voi varmistaa runoaineiston perusteella.
+* Epävarma historiallis-etninen tulkinta: Pohjola on joskus nähty muistumana suomalaisten, karjalaisten, saamelaisten tai muiden pohjoisten ryhmien välisistä suhteista. Tämä voi selittää joitakin noituuden, pohjoisuuden ja vierauden piirteitä, mutta runoaineisto ei tue yksinkertaista tulkintaa Pohjolasta jonkin yhden kansan kuvauksena.
-* Tuonelallinen tai alamaailmallinen tulkinta korostaa Pohjolan pimeyttä, kylmyyttä ja vaarallisuutta. Se on osin ymmärrettävä rinnastus, mutta Kalevalassa Pohjola ei ole sama asia kuin kuolleiden valtakunta: siellä eletään, vietetään häitä, käydään sotaa ja hallitaan vaurautta.
+* Epävarma tuonpuoleistulkinta: Pohjolaa on tulkittu paikoin kuoleman- tai alisen maailman kaltaiseksi alueeksi, koska siihen liittyvät pimeys, vaarallinen matka, kivinen suljettu tila, taudit ja valon katoaminen. Kalevalassa Pohjola ei kuitenkaan ole sama asia kuin Tuonela tai Manala, vaan elävien asuttama valtapiiri, jolla on omat talonsa, häät, sotajoukot ja hallitsija.
-* Šamanistinen tulkinta pitää matkaa Pohjolaan sankarin tai tietäjän matkana vaaralliseen tuonpuoleiseen voimakeskukseen. Tämä voi valaista matkan, koettelemuksen ja tietäjänvoiman piirteitä, mutta kaikkia Pohjola-jaksoja ei ole syytä selittää pelkästään šamanistisena matkana.
+* Epävarma rituaalinen tai šamanistinen tulkinta: sankarien matkat Pohjolaan voidaan lukea tietäjän tai sankarin rajanylityksiksi, joissa haetaan voimaa, parannusta, puolisoa tai kosmista esinettä vaarallisesta suunnasta. Tämä selittää matkan, unen, loitsun ja muodonmuutoksen motiiveja, mutta kaikkia Pohjolan jaksoja ei ole tarpeen palauttaa yhteen rituaalimalliin.
-* Sosiaalihistoriallinen tulkinta painottaa Pohjolaa morsiamen talona ja avioliittovaihdon toisena osapuolena. Tulkinta sopii häiden, kosinnan ja vastavuoroisuuden teemoihin, mutta Sammon myyttinen vauraus ja kanteleen koetus laajentavat Pohjolan roolin pelkkää avioliittotaloa suuremmaksi.
+* Epävarma luonnonilmiötulkinta: kuun ja päivän kätkeminen Pohjolaan on yhdistetty talven pimeyteen, kaamosmielikuviin tai auringon valon vähenemiseen pohjoisessa. Yhteys on kuvastollisesti mahdollinen, mutta Kalevalan kertomuksessa kyse on ennen kaikkea Louhen maagisesta teosta ja eepoksen konfliktin huipentumasta.
 </div>
 </div>
@@ Rivi 80: / Rivi 128: @@
 * Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: ''Finnish Folk Poetry: Epic''.
 * Kalevalaseuran vuosikirjat: Kalevalan paikannimistöä ja myyttistä maantiedettä käsittelevät artikkelit.
-* Kalevala: runot 3, 26, 28, 29, 38 ja 40
+* Kalevala, runot 7, 8, 10, 12–15, 18–22, 24–30, 38–40, 42–43 ja 45–49.
-* Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kalevala- ja kansanrunousaineistot
+* Kalevalan kriittiset laitokset ja SKVR-aineistot Pohjola-, Sariola- ja Pimentola-nimien rinnakkaiskäytön tarkistamiseen.
-* Kalevalan kriittiset ja selityksin varustetut laitokset Pohjola- ja Sampo-jaksojen taustaksi
+* Kalevalaseuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusjulkaisut Kalevalan paikannimistöstä, sammosta ja Louhen roolista.
-* Elias Lönnrot: Kalevala, toinen painos 1849; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran digitaaliset Kalevala-aineistot.
+* Elias Lönnrot: Kalevala. Taikka vanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinoisista ajoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1849; käytä rinnalla SKS:n kriittisiä ja kommentoituja laitoksia.
 == Galleria ==