Kalevala

Kalevala

Tyyppi

Symbolinen kotimaa ja eepoksen paikkakehys

Esiintyy runoissa

12356781013141518202139424445464749

Keskeiset runot

3610454749

Kalevala on Kalevalan maailmassa enemmän kuin yksittäinen kylä tai maa: se on sankarien kotipuoli, kankaiden, ahojen, vesien, tupien ja karjamaiden kokonaisuus. Sen nimi kulkee usein rinnakkain Väinölän kanssa, ja juuri tätä kotipiiriä vasten Pohjola näyttäytyy vieraana, vaarallisena ja vauraana vastapuolena. Kalevala on paikka, josta Väinämöisen laulumaine lähtee, johon sammon murut lopulta tuovat kasvua, ja jonka valoa, terveyttä ja karjaa Louhi koettaa tuhota.

Kalevalassa

Laulun ja viljelyn kotikangas

Eepoksen alussa Kalevalan kankaat mainitaan vanhojen virsien lähtöpaikkana yhdessä Pohjan peltojen kanssa. Pian paikka saa konkreettisemman hahmon, kun Väinämöinen kylvää siementä Kalevan kaivon ja Osmon pellon vaiheille, ja ohra sekä Kalevan kaura kytketään kaskenpolttoon, sateeseen ja maan hedelmällisyyteen.

Väinämöinen asuu ja laulaa Väinölän ahoilla ja Kalevalan kankailla. Sinne ulottuu hänen maineensa, ja sinne Joukahainen saapuu haastamaan häntä kilpalaulantaan. Kalevala on tässä laulun, tiedon ja kotiseudun näyttämö: paikka, jossa Väinämöisen ylivoima ratkaisee Joukahaisen kohtalon ja sysää liikkeelle Ainon traagisen tarinan.

Lähtö Pohjolaan ja paluu kotimaille

Kun Väinämöinen lähtee Pohjolaan, hän ratsastaa Kalevalan kankaiden kautta meren selälle. Joukahaisen nuoli suistaa hänet vesille, ja vihamies kerskuu, ettei Väinämöinen enää astuisi Väinölän ahoja eikä Kalevalan kankaita. Kalevala näyttäytyy menetettynä kotimaana, josta eroon joutuminen on sekä fyysinen että runollinen katastrofi.

Pohjolassa Väinämöinen esittelee itsensä laulajana, jonka maine on syntynyt Väinölän ahoilla ja Kalevalan kankailla. Louhen avulla hän pääsee palaamaan, mutta hinnaksi tulee lupaus Ilmarisesta sammon takojaa varten. Runo 10:ssa hän saapuu jälleen Kalevalan kankaalle ja Osmon pellon pientareelle, mutta paluu kotipuoleen on varjostunut, sillä se johtaa Ilmarisen matkaan Pohjolaan ja sammon syntyyn.

Häät, kansa ja sammon tie

Pohjolan häissä Kalevala näkyy väkenä: Louhi käskee kutsua kaikki Pohjan kansan ja kaikki Kalevan kansan, mutta jättää Lemminkäisen kutsumatta. Kalevala ei ole vain maasto, vaan myös ihmisjoukko, joka voidaan kutsua pitoihin, uhata sodalla tai kuvata sukuna.

Myöhemmin Väinämöisen ja Ilmarisen venettä kutsutaan Väinölän veneeksi, kun he lähtevät Pohjolaan hakemaan sampoa. Sammon ryöstö ja pako merellä asettavat Kalevalan miehet Louhen väkeä vastaan. Louhi käskee Iku-Tursoa kaatamaan Kalevan miehet ja palauttamaan sammon Pohjolaan, mutta Väinämöinen torjuu merihirviön. Sammon särkyminen merellä ei vie kaikkea: murut kantautuvat Kalevalan hyväksi ja muuttavat kotipuolen onnea.

Sammon murujen vauraus ja Louhen vastaiskut

Kun Louhi kuulee Väinölän elävän ja Kalevalan kasvavan sammon muruilla, hän kääntää vihansa kotipuolta vastaan. Hän lähettää tauteja Väinölän väen ja Kalevan suvun surmaksi, mutta Väinämöinen parantaa kansan ja estää Kalevan katoamisen.

Seuraavaksi Louhi nostattaa karhun Väinölän elojen ja Kalevalan karjan kimppuun. Kalevala on nyt vaurastunut, karjaa ja eloa kantava maa, jonka menestystä Pohjola koettaa murtaa. Väinämöinen lähtee otson pyyntiin ja torjuu tämänkin uhan.

Pimeys Kalevalassa

Lopulta Louhi vie kuun ja päivän Pohjolaan ja varastaa tulen Väinölän tuvista. Kalevalassa on yö: valo katoaa sekä Kalevalan kankailta että Väinölän tuvista, ja ihmiset pohtivat, miten elää kuutta ja päivää vailla.

Ilmarinen yrittää takoa uuden kuun ja auringon, mutta Väinämöinen ymmärtää, ettei kulta kumota kuuna eikä hopea paista päivänä. Kalevala jää odottamaan oikean valon palauttamista: sen pimeys tekee näkyväksi, kuinka koko eepoksen kotimaa riippuu taivaankappaleista, tulesta ja Pohjolan kanssa käydyn kamppailun lopputuloksesta.

Alkuperä ja tausta

Nimi rakentuu Kaleva-nimestä ja paikkaa tai taloa ilmaisevasta -la-johtimesta: Kalevala merkitsee kirjaimellisesti Kalevan paikkaa, taloa tai aluetta. Kaleva on itämerensuomalaisessa perinteessä vanha ja monimerkityksinen nimi, joka voi viitata kantaisään, sankarisukuun, jättiläiseen tai mahtavaan muinaishahmoon. Kalevalan paikallinen hahmo limittyy eepoksessa vahvasti Väinölään ja osin Osmolaan: samat kankaat, ahot, pellot, vedet, tuvat ja karjamaat voidaan nimetä rinnakkaisin runollisin nimityksin. Siksi Kalevala ei ole yksiselitteinen karttapaikka, vaan Kalevan nimellä merkitty kotipiiri ja siitä nimensä saava väki.

Muu kansanrunous

Suullisessa kansanrunoudessa Kaleva-aines on laajempi ja vaihtelevampi kuin Lönnrotin eepoksen yhtenäinen Kalevala-kuva. Kalevan pojat voivat esiintyä sankareina, sukuun viittaavana nimityksenä tai jättiläismäisinä muinaisolentoina. Paikannimet kuten Kalevan kaivo, Kalevan kaski, Kalevan kangas tai Kalevan puut eivät aina muodosta yhtä selvärajaista maata, vaan toimivat runokielen arvokkaina ja vanhentavina ilmauksina. Väinölä, Kalevala ja Osmola voivat suullisissa runoissa olla rinnakkaisia kotipuolen nimityksiä, eivät välttämättä toisistaan erotettuja valtakuntia. Tämä merkitsee, että eepoksen Kalevala on osaksi kansanrunouden aineksista koottu ja osaksi toimituksellisesti jäsennetty paikkakehys.

Vallitseva tulkinta

Tutkimuksessa Kalevalaa pidetään ennen kaikkea runollisena ja toimituksellisesti vahvistettuna kotimaan nimityksenä, ei tarkasti paikannettavana historiallisena valtiona. Lönnrot kokosi hajanaisista kansanrunojen nimistä ja jaksoista eepokseen selkeämmän vastakkainasettelun Kalevalan ja Pohjolan välille. Tulkinnan kannalta tämä tarkoittaa, että Kalevala toimii eepoksen sisäisenä näkökeskuksena: Väinämöisen, Ilmarisen ja Kalevan kansan maailma esitetään kodin, järjestyksen, laulun ja viljelyn puoleksi, kun taas Pohjola toimii usein vierauden, koetusten ja kilpailun paikkana. Samalla Kalevala on myös myöhemmän lukutavan symbolinen kotimaa, jonka on voitu nähdä edustavan suomalaista kulttuuria, mutta tämä kansallinen merkitys on eepoksen vastaanoton ja Lönnrotin ajan tulkintojen vahvistama, ei sellaisenaan suullisen runouden yksiselitteinen lähtökohta.

Myyttinen merkitys

Kalevalan myyttinen tehtävä on olla järjestyneen ihmiselämän, laulutaidon, viljelyn, karjanhoidon ja vaurauden kotipuoli. Se ei ole eepoksessa vain maisema, vaan paikka, jonka elinvoimaa koetellaan: sen vilja tarvitsee sateen ja tulen, sen kansa tarvitsee parannuksen, sen karja suojelun ja sen tuvat auringon, kuun ja tulen. Pohjola on usein vastapuoli, josta tulevat sekä vaurauden mahdollisuus että tuhon uhka. Sammon murujen päätyminen Kalevalan hyväksi tekee paikasta myyttisen kasvun ja onnen vastaanottajan, mutta samalla se selittää, miksi Louhen vastaiskut kohdistuvat juuri sinne. Kalevala on siis eepoksen kotikosmos: se on se maailma, jonka pysyminen valossa, terveydessä ja ravinnossa on sankarien tekojen päämäärä.

Vertailevat mytologiat

Vertailevasti Kalevalaa voidaan rinnastaa sellaisiin eeposten kotikeskuksiin, joiden ympärille sankarien matkat, ryöstöretket ja paluut rakentuvat. Esimerkiksi virolaisen Kalevipoeg-perinteen Kalev-nimi ja Kalevin pojan hahmo osoittavat, että Kaleva-tyyppinen muinaishahmo kuuluu laajempaan itämerensuomalaiseen nimistöön, mutta se ei todista Kalevalan olleen sama paikka tai sama myytti. Laajemmassa vertailussa Kalevalan ja Pohjolan vastakkaisuus muistuttaa monien mytologioiden jakoa omaan järjestyneeseen maailmaan ja vieraaseen, vaaralliseen reuna-alueeseen, kuten skandinaavisen mytologian ihmisten ja jättiläisten maailmojen jännitteeseen. Tällaiset rinnastukset ovat tulkinnan apuvälineitä, eivät Kalevalan tapahtumien tai paikkojen selityksiä sellaisenaan.

Liittyy

Hahmot

• Väinämöinen
• Ilmarinen
• Lemminkäinen
• Louhi
• Aino
• Joukahainen

Paikat

• Väinölä
• Pohjola
• Tuonela
• Manala
• Ahtola
• Saari

Esineet

• Sampo
• Kantele

Käsitteet

• Kalevan kansa
• sammon murut
• Pohjolan häät
• taudit
• pimeys

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
1	Kalevalan kankaat mainitaan yhtenä vanhojen virsien ja sanojen lähtöpaikkana.
2	Väinämöinen kylvää siementä Kalevan kaivon vaiheilla, ja tiainen puhuu Kalevan kaurasta.
3	Väinämöinen elelee ja laulaa Väinölän ahoilla ja Kalevalan kankailla, joille Joukahainen myöhemmin saapuu häntä vastaan.
5	Väinämöinen vetää nuottaa etsiessään Vellamon neittä myös Kalevalan kannaksilta.
6	Väinämöinen ratsastaa Kalevalan kankaiden kautta meren selälle; Joukahainen myöhemmin kerskuu, ettei hän enää astuisi näille maille.
7	Kokko muistaa Kalevan kaskessa säästetyn koivun, ja Väinämöinen kuvaa itseään laulajana Väinölän ahoilla ja Kalevalan kankailla.
8	Väinämöinen houkuttelee Pohjan neitoa mukaansa tehtäviin Väinölän tiloille ja Kalevalan kartanoille.
10	Kohde mainitaan runossa.
13	Kalevan nimi esiintyy Lemminkäiseen liitettynä ilmauksessa "Kalevan poika"; katkelmassa ei näy varsinaista paikkaa.
14	Kalevan nimi esiintyy Lemminkäisestä käytetyssä ilmauksessa "Kalevan poika" hänen surmansa yhteydessä; paikkaa ei katkelmassa suoraan kuvata.
15	Kohde mainitaan runossa.
18	Annikki tarkkaa merelle Väinölän vesien suunnalta ja tunnistaa Väinämöisen laivan; myöhemmin Pohjan tyttö kieltäytyy Väinölän ukosta.
20	Kohde mainitaan runossa.
21	Kalevan nimi esiintyy pirtin karsinan aineksia kuvaavassa ilmauksessa "Kalevan puista"; katkelma ei varmasti osoita paikkaa.
39	Kohde mainitaan runossa.
42	Louhi käskee Iku-Tursoa kaatamaan Kalevan miehet ja estämään Väinämöisen väen paluun sammon kanssa; Kalevan nimi viittaa tässä ennen kaikkea väkeen.
44	Kalevan naiset kokoontuvat kuulemaan Väinämöisen soittoa; Kalevan nimi esiintyy väestöön viittaavana.
45	Louhi kuulee Väinölän ja Kalevalan vaurastuneen sammon muruista ja lähettää taudit Väinölän väkeä ja Kalevan sukua vastaan.
46	Louhi saa tiedon Väinölän ja Kalevalan toipumisesta taudeista ja nostattaa karhun Väinölän elojen sekä Kalevalan karjan kimppuun.
47	Kohde mainitaan runossa.
49	Päivä ja kuu puuttuvat Väinölän tuvilla ja Kalevalan kankailla, ja ihmiset pohtivat, miten elää valotta.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Vaihtoehtoiset tulkinnat

• Epävarma historiallinen tulkinta näkee Kalevalassa muiston jostakin muinaisesta suvusta, heimosta tai asuinalueesta. Tätä tukee Kalevan kansaan ja Kalevan poikiin liittyvä kieli, mutta runoaineisto ei osoita yhtenäistä historiallista Kalevalan valtakuntaa.
• Epävarma myyttis-maantieteellinen tulkinta ymmärtää Kalevalan etelän, valon tai ihmisten maailman vastinpariksi Pohjolan pimeälle ja vaaralliselle suunnalle. Tämä sopii moniin eepoksen asetelmiin, mutta Kalevalaa ei tule samastaa yksinkertaisesti yhteen ilmansuuntaan tai kosmiseen kerrokseen.
• Epävarma jättiläisperinteen tulkinta liittää Kalevalan Kalevaan kantaisänä tai jättiläisenä: tällöin Kalevala olisi 'Kalevan maa' siinä mielessä, että sen väki polveutuu mahtavasta muinaishahmosta. Yhteys on nimellisesti mahdollinen, mutta eepoksen Kalevala ei toimi varsinaisena jättiläisten maana.
• Vastaanottohistoriallinen tulkinta korostaa Kalevalaa Suomen vertauskuvana. Tämä on tärkeä myöhemmässä kulttuurihistoriassa, mutta eepoksen sisäisessä maailmassa Kalevala on ensisijaisesti sankarien kotipuoli eikä suora poliittinen Suomi-allegoria.

Lähteet

• Elias Lönnrot: Kalevala (1849).
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen Kansan Vanhat Runot -verkkokorpus.
• Väinö Kaukonen: Lönnrot ja Kalevala.
• Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia.
• Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: Finnish Folk Poetry: Epic.
• Kalevalaseuran vuosikirjat: Kalevalan paikannimistöä ja myyttistä maantiedettä käsittelevät artikkelit.
• Kalevala, runot 1–50; erityisesti runot 1, 2, 3, 6, 10, 20, 39, 42, 45, 46, 47 ja 49.
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kalevala-laitokset ja runohakemistot Kalevala-, Kalevan- ja Väinölä-nimimuodoista.
• Kalevalan paikannimistöä ja Väinölä–Kalevala-rinnakkaisuutta käsittelevä tutkimuskirjallisuus.
• Elias Lönnrot: Kalevala. Taikka Vanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinoisista ajoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1849.

Galleria

• 
  Akseli Gallen-Kallela painting the Kalevala cupola frescoes with an assistant in the National Museum of Finland, 1928. (, Gallen-Kallelan Museo
• 
  Ryhmäkuva Kansallismuseon freskotyömaan maalaustelineillä Helsingissä 1928. Takana museon vahtimestari Kivistö ja Akseli, Gallen-Kallelan Museo
• 
  Interior of Kalela featuring individual paintings from Akseli Gallen-Kallela's Kalevala and an etching press in the fore, The Gallen-Kallela Museum
• 
  Jorma Gallen-Kallela painting the Kalevala cupola fresco The Defence of the Sampo in the National Museum of Finland, 192, Gallen-Kallelan Museo
• 
  Jorma and Akseli Gallen Kallela, Nils Wikberg and an assistant in front of The Giant Pike, one of the Kalevala cupola frescoes they were painting in the National Museum of Finland, . (14542430297), Gallen-Kallelan Museo
• 
  Great Kalevala, Akseli Gallen-Kallela