Pohjola

[|Keskeiset_runot=26, 38, 40 Generoitu kuva]

Tyyppi: Pohjoinen valtapiiri, juhla- ja vaurauden paikka sekä sankarien vastapuoli
Esiintyy runoissa: 78101213141518192021222425262728293038394042434546474849
Keskeiset runot: 7102042434749

Pohjola on Kalevalan pohjoinen voiman keskus: vieras maa, rikas talo, vaarallinen kosintapaikka ja Louhen valtapiiri. Sinne ajautuvat Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, ja sieltä lähtevät sammon vauraus, suuret häät, verikosto, taudit sekä lopulta kuun ja päivän katoaminen. Pohjola ei ole vain pimeä vastamaa, vaan eepoksen suurin neuvottelu- ja koetuskenttä, jossa sankarien mahti mitataan.

Kalevalassa

Väinämöinen vieraalla maalla ja sammon lupaus

Pohjola tulee Kalevalan juoneen suurena vieraana maana, kun Väinämöinen ajautuu mereltä Pohjan perille ja Louhi, Pohjolan emäntä, soutaa hänen luokseen. Louhi vie Väinämöisen Pohjolaan, ravitsee ja parantaa hänet, mutta kotimatka on ehdollinen: Väinämöinen lupaa lähettää Ilmarisen takomaan sammon, koska ei itse pysty sitä tekemään. Näin Pohjola kytkeytyy heti sekä vieraanvaraisuuteen että kovaan vaihtokauppaan.

Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa Pohjan neidin, mikä avaa kosintajuonen. Kun Ilmarinen myöhemmin saadaan Pohjolaan, hän takoo sammon, ja Louhi kätkee sen Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Pohjolasta tulee sammon vuoksi vaurauden paikka, mutta vauraus jää Louhen hallintaan.

Kosijat, vaarat ja Pohjolan häät

Lemminkäinen lähtee Pohjolan tuville ja sotaan, vaikka hänen äitinsä varoittaa Pohjan poikien tulista. Louhi vaatii häneltä mahdottomia tehtäviä: Hiiden hirven hiihtämistä, Hiiden hevosen suistamista ja Tuonelan joutsenen ampumista. Lemminkäinen kaatuu matkallaan Tuonelan vesille, ja hänen äitinsä joutuu tulemaan Pohjolan tuville vaatimaan poikaansa takaisin.

Ilmarisen kosinta onnistuu toisin. Pohjolan emäntä asettaa hänelle koetuksia, ja Pohjan neiti auttaa seppää niiden suorittamisessa. Kun Ilmarinen saa morsiamen, Pohjolassa valmistetaan mittavat häät: olut pannaan, ruokaa tehdään suurelle väelle ja kutsut lähetetään Pohjan ja Kalevan kansalle, mutta Lemminkäinen jätetään kutsumatta. Häät tekevät Pohjolasta hetkeksi eepoksen juhlakeskuksen.

Lemminkäisen kutsumaton pito ja verikosto

Lemminkäinen ei hyväksy syrjäyttämistään, vaan lähtee Pohjolan pitoihin kutsumatta. Matkalla häntä varoitetaan tulisesta joesta, tulikuopasta, susista, karhuista, käärmeistä ja aseellisista miehistä, mutta hän selvittää vaarat loitsuilla ja uholla. Pohjolan tuvissa hän riitautuu talonväen kanssa ja lopulta Pohjolan isännän kanssa.

Miekkailu päättyy siihen, että Lemminkäinen surmaa Pohjolan isännän. Pohjan akka nostattaa miehiä hänen päänsä varalle, ja Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta. Kosto laajenee hänen kotiinsa asti: Pohjolan sotajoukko polttaa Lemminkäisen talon, ja myöhemmin hänen kostoretkensä pysäytetään, kun Louhi lähettää pakkasen Pohjolan merelle jäädyttämään hänen veneensä.

Sampo-retki ja Pohjolan vallan murtuminen

Kun Ilmarinen palaa Pohjolasta toisen tyttären kosintayritykseltä, hän kertoo Väinämöiselle, että Pohjola elää sammon ansiosta: siellä on jauhamassa syötävää, myötävää ja kotipitoa. Tämä käynnistää retken, jolla Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen lähtevät hakemaan sampoa Pohjolan kivimäestä. Väinämöisen soitto nukuttaa Pohjolan väen, lukot avataan ja sampo viedään veneeseen.

Louhi kokoaa Pohjolan väen ja lähtee sotaveneellä takaa-ajoon. Meritaistelussa hän muuttaa muotoaan, tavoittaa Väinämöisen veneen ja tarttuu sampoon, mutta sampo särkyy mereen. Louhi saa Pohjolaan vain kannen palan ja rivan; eepos sanoo, että siitä tulee polo Pohjolassa. Sammon murusia päätyy sen sijaan Väinämöisen maille kasvua ja onnea antamaan.

Pimeyden, tautien ja lopullisen valon aika

Sammon menetyksen jälkeen Pohjola muuttuu kostavaksi valtapiiriksi. Louhi lähettää Väinölää vastaan taudit ja nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun. Kun Väinämöisen soitto houkuttelee kuun ja päivän kuuntelemaan, Louhi ottaa ne kiinni, vie pimeään Pohjolaan ja kätkee Pohjolan kivimäkeen; samalla hän varastaa tulen Väinölästä.

Pimeys päättyy vasta, kun Väinämöinen saa arvalta tiedon kuun ja päivän olinpaikasta ja lähtee Pohjolaan. Hän ylittää Pohjolan joen, taistelee Pohjan poikia vastaan ja yrittää vapauttaa valot kivestä ja vuoresta. Kun Louhi kuulee Ilmarisen takovan hänelle kytkintä, hän pelästyy, päästää kuun ja päivän vapaiksi ja palauttaa maailmaan valon.

Alkuperä ja tausta

Pohjola on muodostettu sanasta pohja/pohjoinen ja paikannimijohtimesta -la: nimi merkitsee kirjaimellisesti pohjoista paikkaa tai Pohjan maata. Kalevalassa se toimii erisnimenä, mutta taustalla on kansanrunouden laajempi nimikenttä, jossa Pohjola, Pohja, Sariola, Pimentola, Lapin seudut ja kylmät pohjoiset maat voivat limittyä. Pimentola korostaa pimeyttä; Sariolan alkuperä ja tarkka merkitysvivahde ovat epävarmempia. Kalevalan Pohjola on toimitettu eepoksellinen kokonaisuus, ei yksittäisestä perinteestä sellaisenaan saatu karttapaikka.

Muu kansanrunous

Suullisessa kansanrunoudessa Pohjola ei ole yhtä yhtenäinen valtakunta kuin Kalevalassa. SKVR-aineistossa Pohjola ja Pohja esiintyvät muun muassa kosinta-, sampo-, loitsu-, tauti-, karhu- ja matkakuvastoissa, usein yhdessä pimeyden, kylmyyden, Lapin, Turjan, Sariolan tai Pimentolan kanssa. Monissa runotoisinnoissa vastapuolen talo on ennen kaikkea mahtava vieras talo: sieltä pyydetään morsianta, sinne mennään pitoihin tai sieltä haetaan vaurautta. Loitsuissa Pohjola voi olla kylmän, jään, pakkasen tai vahingollisten voimien lähde, mutta sama suunta voi myös tarjota parantavaa vastavoimaa esimerkiksi tulen vammoihin. Kansanrunouden Pohjola on siis joustava runollinen paikka: se voi merkitä pohjoista, vierasta kansaa, noitien maata, rikasta taloa tai myyttistä vaaravyöhykettä tilanteen ja runolajin mukaan.

Vallitseva tulkinta

Nykyisessä tutkimuksessa Pohjolaa pidetään ensisijaisesti eepoksen ja kansanrunouden myyttis-runollisena vastapaikkana, ei suorana historiallisena tai maantieteellisenä paikannuksena. Lönnrot kokosi ja yhtenäisti eri runoperinteiden Pohja-, Pohjola-, Sariola- ja Pimentola-kuvastoa niin, että siitä tuli Kalevalassa Louhen hallitsema pohjoinen valtapiiri. Tulkinnan ydin on kaksijakoinen: Pohjola on toisaalta uhkaava toinen puoli, josta nousevat pimeys, taudit ja sota, mutta toisaalta se on vaurauden, juhlan, morsiamen ja sammon paikka. Tämä tekee Pohjolasta Kalevalan yhteiskunnallisen ja kosmisen neuvottelukentän: siellä ratkaistaan, kuka saa hallita vaurautta, avioliittositeitä, valoa ja elämän edellytyksiä. Paikan merkitys syntyy vastavuoroisuudesta ja konfliktista Kalevalan/Väinölän kanssa, ei pelkästä hyvän ja pahan vastakkainasettelusta.

Myyttinen merkitys

Pohjola on Kalevalassa rajan takainen valtapiiri, jossa sankarit joutuvat koetuksiin ja jossa maailman keskeisiä voimia säilytetään tai hallitaan. Se on sammon säilytyspaikka, kosinnan ja avioliiton neuvottelupaikka, häiden näyttämö sekä pimeyden, kylmyyden, tautien ja petojen lähtösuunta. Hahmojen kannalta Pohjola on paikka, jossa tavallinen sankaruus ei riitä: Väinämöinen joutuu tekemään vaihtokaupan, Ilmarinen takoo mahdottoman esineen ja tavoittelee morsianta, Lemminkäinen ajautuu väkivaltaiseen ylilyöntiin. Louhen kannalta Pohjola on poliittisen, taloudellisen ja maagisen vallan perusta. Myyttisesti paikka ei ole pelkkä paha valtakunta, vaan vieras ja vaarallinen rikkauden keskus, jonka kanssa Kalevalan puolen on pakko olla tekemisissä.

Vertailevat mytologiat

Vertailevassa mytologiassa Pohjolaa voidaan rinnastaa muihin myyttisiin reunamaihin ja vastavaltakuntiin, mutta nämä rinnastukset eivät ole Kalevalan sisäisiä faktoja. Skandinaavisessa perinteessä Jotunheimr ja Útgarðr toimivat jumalten maailman ulkopuolisina alueina, joista haetaan tietoa, esineitä tai puolisoita ja joissa vastustajat hallitsevat vaarallisia voimia. Irlantilaisessa ja muussa kelttiläisessä tarinaperinteessä meren takaiset tai maanreunaiset tuonpuoleiset voivat olla yhtä aikaa yltäkylläisiä ja hengenvaarallisia, mikä muistuttaa Pohjolan vaurauden ja uhan yhdistelmää. Siperian ja pohjoisen Euraasian šamanistisissa kuvastoissa tietäjän matka vieraaseen, kylmään tai pimeään suuntaan voi merkitä voiman, sielun tai parannuskeinon hakemista, mikä tarjoaa vertailukohdan Pohjola-matkojen rajanylitysluonteelle. Indoeurooppisissa sankarimyyteissä taas tunnetaan aiheita, joissa sankari hakee suljettua aarretta, valoa tai hedelmällisyyttä vartioidusta paikasta; tätä voi verrata sammon ja valojen hakemiseen vain yleisenä motiivirinnastuksena.

Liittyy

Hahmot

Paikat

Esineet

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
7	Väinämöinen ajautuu Pohjolan perille; Louhi, Pohjolan emäntä, soutaa hänen luokseen, vie hänet Pohjolaan, hoitaa terveeksi ja lähettää hänet lopuksi pois pimeästä Pohjolasta ehdolla, että Ilmarinen takoo sammon.
8	Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa taivaalla kutovan Pohjan neidin.
10	Väinämöinen kertoo olleensa pimeässä Pohjolassa ja houkuttelee Ilmarisen sinne; Ilmarinen päätyy Pohjolan pihalle, takoo sammon, joka viedään Pohjolan kivimäkeen, ja palaa sieltä kotiin.
12	Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä Pohjolan tuville ja sotaan; hänen äitinsä varoittaa menemästä Pohjolan tuville ja Pohjan poikien tulille.
13	Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta piikoja ja tytärtä; Pohjolan emäntä asettaa ehdoksi Hiiden hirven hiihdännän.
14	Lemminkäinen palaa Pohjolaan suoritettuaan tehtäviä ja pyytää Pohjolan emännältä tytärtä; Pohjolan emäntä antaa uusia ehtoja.
15	Lemminkäisen äiti tulee Pohjolan tuville etsimään poikaansa ja kuulustelee Pohjolan emäntää; Louhi kertoo lähettäneensä Lemminkäisen tehtäviin.
18	Väinämöinen lähtee kosimaan Pohjolan neittä; Pohjolassa huomataan saapuvat vieraat, ja Pohjolan emäntä neuvoo tytärtään valitsemaan tulijoista.
19	Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle tehtävät ennen tyttären antamista; Ilmarinen suorittaa ne ja saa lopulta Pohjolan emännän suostumuksen.
20	Pohjolassa valmistetaan häitä ja pitoja; Pohjolan emäntä panee oluen ja lähettää kutsut Pohjan ja Kalevan kansalle mutta käskee jättää Lemminkäisen kutsumatta.
21	Pohjolan emäntä vastaanottaa sulhasväen Pohjolan häissä, käskee hoitaa vävyn hevosen, tuoda vävyn tupaan ja kestitsee vieraita Pohjolan pidoissa.
22	Pohjolan häissä Pohjolan emäntä puhuttelee Ilmarista ja morsianta sekä valmistaa neidon lähtöä sulhasen mukaan.
24	Ilmarinen lähtee Pohjolan pihoilta morsiamensa kanssa ja ajaa Pohjan rannikoita pitkin kohti kotiaan.
25	Ilmarisen kotiin odotetaan Pohjolasta saapuvaa nuorta neitoa; Ilmarinen tulee kotiin morsiamensa kanssa.
26	Lemminkäinen aikoo lähteä Pohjolan pitoihin; äiti varoittaa matkalla ja Pohjolassa odottavista vaaroista, mutta Lemminkäinen torjuu varoitukset.
27	Lemminkäinen saapuu kutsumattomana Pohjolan tupiin ja riitautuu Pohjolan isännän kanssa; miekkailussa hän surmaa isännän, minkä jälkeen Pohjan akka nostattaa aseellisia miehiä häntä vastaan.
28	Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta ja kertoo äidilleen tappaneensa Pohjolan isännän; Pohjola nousee sotaan häntä vastaan.
29	Lemminkäinen pakenee Pohjan kansaa ja kertoo myöhemmin kantaneensa asetta Pohjolan pihoilla; hänen äitinsä sanoo Pohjolan sotajoukon polttaneen kodin.
30	Lemminkäinen lähtee kostoretkelle Pohjolan sotaan; Pohjolan emäntä lähettää pakkasen Pohjolan merelle jäädyttämään Lemminkäisen veneen.
38	Ilmarinen menee Pohjolaan pyytämään toista Pohjolan tytärtä; Louhi kieltäytyy, ja Ilmarinen kertoo paluumatkalla Pohjolan vauraudesta sammon vuoksi.
39	Väinämöinen ja Ilmarinen suunnittelevat retkeä Pohjolaan hakemaan sammon; Pohjola kuvataan paikaksi, jossa sampo on lukkojen takana kivimäessä.
40	Väinämöinen lähettää kanteleen Pohjolaan koetettavaksi; Pohjolan väki ja emäntä soittavat sitä, mutta soitto ei onnistu.
42	Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat Pohjolaan sammon vuoksi; Pohjolan emäntä kieltäytyy ja kutsuu väen aseisiin, mutta Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen ja vie sammon Pohjolan kivimäestä veneeseen.
43	Louhi kokoaa Pohjolan väen ja lähtee sotaveneellä tavoittamaan sampoa; taistelussa sampo särkyy, ja Louhi palaa Pohjolaan vain kannen palan kanssa.
45	Louhi saa tiedon Kalevalan menestyksestä ja järjestää Pohjolassa Loviattaren synnyttämään taudit, jotka hän lähettää Väinölän väkeä vastaan.
46	Pohjolaan tulee tieto Väinölän parantumisesta; Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun.
47	Louhi sieppaa kuun ja päivän sekä vie ne pimeään Pohjolaan, kätkee ne kiveen ja vuoreen ja varastaa valkean Väinölästä.
48	Parannusloitsussa Pohjola esiintyy kylmän ja jään lähteenä, josta kutsutaan hyytä tulen vammojen jäähdyttämiseen.
49	Väinämöinen saa arvalta tiedon, että kuu ja päivä ovat Pohjolan kivimäessä; hän menee Pohjolaan, taistelee Pohjan poikia vastaan, ja Louhi vapauttaa kuun ja päivän kuultuaan Ilmarisen takovan kytkintä Pohjolan akalle.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Epävarma maantieteellinen tulkinta: Pohjolaa on eri aikoina yhdistetty Lappiin, Pohjanmaahan, Vienan tai Karjalan pohjoisiin seutuihin, Kainuuseen, Bjarmiaan tai yleisemmin pohjoisiin kauppa- ja erämaa-alueisiin. Tällaiset rinnastukset voivat valaista nimien ja mielikuvien taustaa, mutta Kalevalan Pohjolaa ei voi varmistaa yhdeksi historialliseksi paikaksi.
Epävarma historiallis-etninen tulkinta: Pohjola on joskus nähty muistumana suomalaisten, karjalaisten, saamelaisten tai muiden pohjoisten ryhmien välisistä suhteista. Tämä voi selittää joitakin noituuden, pohjoisuuden ja vierauden piirteitä, mutta runoaineisto ei tue yksinkertaista tulkintaa Pohjolasta jonkin yhden kansan kuvauksena.
Epävarma tuonpuoleistulkinta: Pohjolaa on tulkittu paikoin kuoleman- tai alisen maailman kaltaiseksi alueeksi, koska siihen liittyvät pimeys, vaarallinen matka, kivinen suljettu tila, taudit ja valon katoaminen. Kalevalassa Pohjola ei kuitenkaan ole sama asia kuin Tuonela tai Manala, vaan elävien asuttama valtapiiri, jolla on omat talonsa, häät, sotajoukot ja hallitsija.
Epävarma rituaalinen tai šamanistinen tulkinta: sankarien matkat Pohjolaan voidaan lukea tietäjän tai sankarin rajanylityksiksi, joissa haetaan voimaa, parannusta, puolisoa tai kosmista esinettä vaarallisesta suunnasta. Tämä selittää matkan, unen, loitsun ja muodonmuutoksen motiiveja, mutta kaikkia Pohjolan jaksoja ei ole tarpeen palauttaa yhteen rituaalimalliin.
Epävarma luonnonilmiötulkinta: kuun ja päivän kätkeminen Pohjolaan on yhdistetty talven pimeyteen, kaamosmielikuviin tai auringon valon vähenemiseen pohjoisessa. Yhteys on kuvastollisesti mahdollinen, mutta Kalevalan kertomuksessa kyse on ennen kaikkea Louhen maagisesta teosta ja eepoksen konfliktin huipentumasta.

Lähteet

Elias Lönnrot: Kalevala (1849).
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen Kansan Vanhat Runot -verkkokorpus.
Väinö Kaukonen: Lönnrot ja Kalevala.
Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia.
Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: Finnish Folk Poetry: Epic.
Kalevalaseuran vuosikirjat: Kalevalan paikannimistöä ja myyttistä maantiedettä käsittelevät artikkelit.
Kalevala, runot 7, 8, 10, 12–15, 18–22, 24–30, 38–40, 42–43 ja 45–49.
Kalevalan kriittiset laitokset ja SKVR-aineistot Pohjola-, Sariola- ja Pimentola-nimien rinnakkaiskäytön tarkistamiseen.
Kalevalaseuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusjulkaisut Kalevalan paikannimistöstä, sammosta ja Louhen roolista.
Elias Lönnrot: Kalevala. Taikka vanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinoisista ajoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1849; käytä rinnalla SKS:n kriittisiä ja kommentoituja laitoksia.

Galleria

Arrival of Väinämöinen, Ilmarinen and Lemminkäinen at Pohjola, Joseph Alanen
Ilmarinen Arrives as the Groom at Pohjola, Johan Kortman
The Wedding at Pohjola, Johan Kortman
Väinämöinen and Maiden of Pohjola, Joseph Alanen
Väinämöinen and Maiden of North, Robert Wilhelm Ekman
Lemminkäinen tulisella järvellä, Robert Wilhelm Ekman