Pohjola

[|Keskeiset_runot=26, 38, 40 Generoitu kuva]

Tyyppi: Pohjoinen valtapiiri, juhla- ja vaurauden paikka sekä sankarien vastapuoli
Esiintyy runoissa: 78101213141518192021222425262728293038394042434546474849
Keskeiset runot: 71020424349

Pohjola on Kalevalan suuri pohjoinen vastamaailma: vieras ranta, rikas talo, vaarallinen kosintapaikka ja sammon koti. Louhen johtamana se ruokkii ja koettelee sankareita, mutta myös kätkee vaurauden, nostaa sodan ja sulkee lopulta kuun ja päivän kivimäkeensä. Pohjola ei ole pelkkä pimeä vihollismaa, vaan eepoksen neuvottelun, avioliiton, työn, ryöstön ja kostojen keskus.

Kalevalassa

Vieras ranta ja sammon lupaus

Väinämöinen joutuu merihädän jälkeen Pohjolan perille, Sariolaan. Louhi vie hänet Pohjolan tupaan, ruokkii, kuivaa ja parantaa hänet. Kotiin pääsy ei kuitenkaan ole ilmainen: Louhi vaatii sampoa tai seppo Ilmarista sen takojaksi. Väinämöinen lupaa lähettää Ilmarisen ja pääsee pimeästä Pohjolasta takaisin omille mailleen. Tämä runon 7 sopimus tekee Pohjolasta koko sammon tarinan lähtöpisteen.

Paluumatkalla Väinämöinen kohtaa Pohjan neidin, ja Pohjolan kosinta-aihe nousee esiin heti runossa 8. Runo 10 vie lupauksen täytäntöön: Väinämöinen toimittaa Ilmarisen Pohjolaan, Louhi lupaa neidon palkaksi, ja Ilmarinen takoo sammon. Kun sampo alkaa jauhaa syötävää, myytävää ja kotipitoja, Louhi kätkee sen Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Pohjolasta tulee vaurauden varasto.

Kosijat, koetukset ja Tuonelan varjo

Lemminkäinen suuntaa Pohjolaan sotaisena kosijana runoissa 12–15. Hän tulee Pohjolan tupiin, kohtaa Louhen ja noitaväen, pyytää tyttäriä ja saa tehtävikseen Hiien hirven hiihtämisen, Hiien hevosen suistamisen ja Tuonelan joutsenen ampumisen. Pohjola toimii tässä koetusten porttina: sen emäntä lähettää kosijan yhä vaarallisempiin tiloihin, kunnes Pohjolan sokea karjanpaimen surmaa Lemminkäisen Tuonelan joella.

Ilmarisen kosinta jatkuu runoissa 18–19 toisenlaisena kilpailuna. Väinämöinen ja Ilmarinen lähtevät kumpikin tavoittelemaan Pohjan tytärtä, mutta neiti valitsee Ilmarisen, sammon takojan. Louhi ei silti luovuta tytärtään ilman töitä: Ilmarinen kyntää kyisen pellon, tuo Tuonen karhun ja Manalan suden sekä hankkii Tuonelan joesta suuren hauen. Vasta näiden jälkeen Pohjolan emäntä lupaa neidon Ilmariselle.

Häät, pitojen loisto ja verinen välirikko

Runoissa 20–25 Pohjola muuttuu juhlan keskukseksi. Sariolassa valmistellaan suuret Pohjolan pidot: sonni tuodaan, oluen synty kerrotaan, ruoat laitetaan ja kutsut lähetetään Pohjan ja Kalevan kansalle. Lemminkäinen jätetään kutsumatta. Pohjolan emäntä vastaanottaa sulhasjoukon, syöttää ja juottaa vieraita, ja Väinämöinen toimii pitojen laulajana. Häiden jälkeen Ilmarinen vie morsiamensa Pohjolan pihoilta kohti kotiaan.

Kutsumatta jäänyt Lemminkäinen palaa Pohjolan näyttämölle runoissa 26–30. Hän lähtee varoituksista huolimatta Pohjolan pitoihin, läpäisee tien vaarat ja tunkeutuu salajoukon juominkeihin. Riita Pohjolan isännän kanssa päättyy kaksintaisteluun pihalla: Lemminkäinen surmaa isännän ja pakenee. Pohjola nousee sotaan, polttaa Lemminkäisen kodin ja estää myöhemmän kostoretken lähettämällä Pakkasen Pohjolan merelle.

Sampo-retki ja Pohjolan vallan murtuminen

Runoissa 38–43 katse palaa sampoon. Ilmarinen käy Pohjolassa pyytämässä toista Pohjolan tytärtä, mutta palaa ilman morsianta ja kertoo Väinämöiselle, että sampo jauhaa yhä Pohjolassa. Väinämöinen ehdottaa retkeä sammon hakemiseksi, ja mukaan lähtevät Ilmarinen ja Lemminkäinen.

Sankarit saapuvat Pohjolaan ja vaativat sampoa jaolle. Louhi kieltäytyy, jolloin Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen kanteleellaan ja miehet ottavat sammon Pohjolan kivimäestä. Louhi herää, kokoaa Pohjolan sotajoukon ja ajaa takaa. Meritaistelussa sampo särkyy; Louhi saa Pohjolaan vain kannen ja rivan, ja runo 43 lausuu seurauksen suoraan: Pohjolaan jää puute.

Kostot, pimeys ja valon palautus

Sammon murujen vaurastuttama Väinölä herättää Louhen kateuden runoissa 45–46. Pohjola toimii tautien ja vahingon lähettämisen keskuksena: Loviatar synnyttää taudit Pohjolan saunassa, ja Louhi lähettää ne Väinölän väkeä vastaan. Kun Väinölä paranee, Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan kimppuun.

Lopullinen vastatoimi koskee koko maailmaa. Runo 47 kertoo, kuinka Louhi ottaa kuun ja päivän, vie ne pimeään Pohjolaan, kätkee ne Pohjolan kivimäkeen ja varastaa tulen Väinölästä. Runoissa 48–49 Pohjola hahmottuu kylmyyden ja jään paikaksi, mutta myös vallan menetyksen paikaksi: arpa paljastaa valojen sijainnin, Väinämöinen menee Pohjolaan, surmaa Pohjan poikia ja pakottaa tapahtumat liikkeelle. Kun Ilmarinen takoo välineitä ja Louhi pelästyy kahlitsemista, hän päästää kuun ja päivän irti. Pohjolan kivimäki ei lopulta kykene pitämään valoa vankinaan.

Alkuperä ja tausta

Pohjola on muodostettu sanasta pohja ja paikannimijohtimesta -la. Sanan pohja merkityksiin kuuluu sekä ’pohjoinen’ että ’perä, alin tai kaukainen osa’, mikä sopii Kalevalan kuvaan etäisestä, pimeästä ja vaarallisesta vastapaikasta. Pohja voi tarkoittaa sekä paikkaa että sen väkeä, ja Pohjolan rinnalla esiintyvät runolliset nimet kuten Sariola ja Pimentola. Pimentola korostaa pimeyttä. Sariolan alkuperä on epävarmempi: Kalevalassa se toimii Pohjolan rinnakkaisnimenä, mutta sen suhdetta esimerkiksi saari-sanaan tai erilliseen paikannimiperinteeseen ei voi pitää varmana.

Muu kansanrunous

Kalevalan ulkopuolisessa kalevalamittaisessa runoudessa Pohjola, Pohja, Pimentola, Sariola ja niihin liittyvät nimitykset eivät muodosta aina yhtä yhtenäistä maantieteellistä paikkaa. Ne vaihtelevat runolajeittain ja laulajittain. Sampo-runoissa Pohjola on usein vaurauden tai ihme-esineen säilytyspaikka ja ryöstöretken kohde. Kosinta- ja häälauluissa se voi olla rikas talo, josta tavoitellaan morsianta ja jossa järjestetään suuret pidot. Lemminkäis-aiheissa se esiintyy vihamielisenä tai vaarallisena talona, jossa kutsumaton vieras joutuu riitaan. Loitsuissa ja parannusrunoudessa Pohjola voi toimia kylmyyden, tautien, pimeyden tai vahingollisen väen suunnallisena lähtöpaikkana; tällöin se on enemmän rituaalinen suunta tai myyttinen varasto kuin eepoksen kaltainen valtakunta. Kansanrunoudessa Pohjolan merkitys on siis joustava: sama nimi voi viitata rikkaaseen taloon, pohjoiseen noitamaahan, kosintapaikkaan tai loitsujen pimeään ja kylmään lähteeseen.

Vallitseva tulkinta

Tutkimuksessa Pohjolaa tulkitaan tavallisimmin runolliseksi ja myyttiseksi ’toiseksi paikaksi’, ei suoraksi karttapaikaksi. Se on Kalevalan kokoamassa eepoksessa Väinölän ja Kalevalan vastapooli: paikka, jossa on puuttuva tai tavoiteltu hyvä, mutta jonka saaminen edellyttää koetusta, vaihtoa, petosta tai väkivaltaa. Tulkinta tarkoittaa, että Pohjolan merkitys ei palaudu pelkkään pohjoiseen ilmansuuntaan. Se järjestää kertomuksen suhteita: oma ja vieras, valo ja pimeys, vauraus ja puute, avioliitto ja vihollisuus, vieraanvaraisuus ja vaara. Louhen hallitsemana Pohjola on erityisesti naisen johtama taloudellinen ja maaginen valtakeskus, joka haastaa Kalevalan miespuoliset sankarit. Sammon kohdalla Pohjola on vaurauden suljettu varasto; kuun ja päivän kätkemisessä se muuttuu kosmisen epätasapainon paikaksi. Vallitseva tulkinta pitää näitä tehtäviä tärkeämpinä kuin yritystä paikantaa Pohjola yhteen historialliseen alueeseen.

Myyttinen merkitys

Pohjola on Kalevalassa myyttinen vastakeskus: se on paikka, jossa vieras joutuu neuvottelemaan hengestään, avioliitostaan, työstään tai vauraudestaan. Hahmojen kannalta Pohjola on koetusten talo. Väinämöiselle se on paikka, josta kotiin pääsy edellyttää lupausta sammosta; Ilmariselle se on seppäntyön ja kosinnan näyttämö; Lemminkäiselle se on uhmakkaan väkivallan ja kuoleman rajan paikka; Louhelle se on hallinnan, varastoidun vaurauden ja vastatoimien keskus. Myyttisesti Pohjola kokoaa yhteen vaurauden, morsiamet, taikuuden, kylmyyden, pimeyden ja vihamielisen sotajoukon. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ’paha maa’: siellä myös kestitään, solmitaan avioliitto ja noudatetaan vastalahjan ja ansiotöiden logiikkaa.

Vertailevat mytologiat

Pohjolaa voidaan vertailla muiden mytologioiden pohjoisiin, pimeisiin tai vieraiden voimien hallitsemiin paikkoihin, mutta tällaiset rinnastukset ovat tulkinnan apuvälineitä eivätkä Kalevalan sisäisiä faktoja. Skandinaavisessa mytologiassa Jotunheimr ja Útgarðr ovat jumalten maailman ulkopuolisia jättiläisten ja vaarallisten voimien alueita; niiden tavoin Pohjola on sankareille vieras ja uhkaava, mutta myös voimakas ja resurssirikas. Germaanisessa ja pohjoiseurooppalaisessa perinteessä tunnettu ihmemylly- tai vaurausmyllyaihe, kuten Grotti-mylly, tarjoaa vertailukohdan sammon jauhamiselle, vaikka sampoa ei pidä samaistaa suoraan Grottiin. Laajemmin maailmanmytologioissa esiintyy aiheita, joissa aurinko, kuu, tuli tai hedelmällisyyden lähde varastetaan ja palautetaan; Pohjolan valojen kätkeminen kuuluu vertailukelpoiseen motiivipiiriin. Näissä vertailuissa olennaista on rakenne: sankarit käyvät toisen maailman hallussa olevan elintärkeän voiman luona ja yrittävät saada sen takaisin omaan yhteisöönsä.

Liittyy

Hahmot

Paikat

Esineet

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
7	Väinämöinen joutuu Pohjolaan/Sariolaan, Louhi vie hänet Pohjolan tupaan, ja lopuksi hän lähtee pimeästä Pohjolasta.
8	Väinämöinen ajaa pois pimeästä Pohjolasta ja kohtaa Pohjan neidin taivon kaarella.
10	Väinämöinen kertoo olleensa Pohjolassa, lähettää Ilmarisen sinne, ja Ilmarinen takoo sammon, jonka Pohjan akka kätkee Pohjolan kivimäkeen.
12	Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä Pohjolan tuville ja Pohjolan sotaan; Pohjolassa hän kohtaa emännän ja laulaa väkeä pois tieltään.
13	Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta tyttäriä, mutta Pohjolan emäntä vaatii häntä ensin hiihtämään Hiien hirven.
14	Kohde mainitaan runossa.
15	Lemminkäisen äiti saapuu Pohjolan tuville ja pakottaa Pohjolan emännän kertomaan, mihin Lemminkäinen lähetettiin.
18	Väinämöinen lähtee kosimaan pimeästä Pohjolasta, Ilmarinen seuraa samaan paikkaan, ja Pohjolassa havaitaan sulhasvieraat.
19	Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle ansiotöitä ja lopulta lupaa neidon Ilmariselle.
20	Pohjolan pitoja valmistellaan Sariolassa; Pohjolan emäntä laittaa oluen ja ruoat sekä lähettää kutsut Pohjan ja Kalevan kansalle.
21	Pohjolan emäntä ottaa sulhasjoukon vastaan, järjestää vävyn ja hevosen tuonnin tupaan sekä syöttää ja juottaa vieraita Pohjolan pidoissa.
22	Pohjolan häiden jälkeen Pohjolan emäntä puhuu Ilmariselle ja lähettää neidon lähtöön.
24	Ilmarinen lähtee Pohjolan pihoilta morsiamensa kanssa ja ajaa Pohjan rannikoita pitkin.
25	Ilmarinen saapuu kotiin Pohjolasta nuoren neitonsa kanssa.
26	Lemminkäinen aikoo Pohjolan pitoihin, vaikka äiti varoittaa Pohjolan tiellä, veräjällä ja tuvassa odottavista vaaroista.
27	Lemminkäinen tulee kutsumatta Pohjolan tupiin ja pitoihin, riitautuu Pohjolan isännän kanssa ja surmaa tämän pihalla.
28	Lemminkäinen pakenee pimeästä Pohjolasta, ja kotona hän kertoo tappaneensa Pohjolan isännän, minkä vuoksi Pohjola nousee sotaan.
29	Lemminkäinen pakenee Pohjan kansaa, ja myöhemmin hänen äitinsä kertoo Pohjolan sotajoukon polttaneen kodin.
30	Lemminkäinen suunnittelee Pohjan kansan kaatamista, ja Pohjolan emäntä lähettää Pakkasen Pohjolan merelle estämään hänen sotaretkensä.
38	Ilmarinen menee Pohjolaan pyytämään toista Pohjolan tytärtä; myöhemmin hän kertoo, että sampo jauhaa Pohjolassa.
39	Väinämöinen ehdottaa lähtöä Pohjolaan hakemaan sampoa, jonka Ilmarinen sanoo olevan lukittuna Pohjolan kivimäkeen.
40	Väinämöinen lähettää kanteleen Pohjolaan, missä Pohjolan väki yrittää soittaa sitä, mutta soitto ei onnistu.
42	Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen saapuvat Pohjolaan, vaativat sampoa ja vievät sen Pohjolan kivimäestä, minkä jälkeen Louhi yrittää estää heidän paluutaan.
43	Louhi kokoaa Pohjolan sotajoukon sammon takaa-ajoon; sammon hajottua hän saa vain kannen ja rivan Pohjolaan, ja Pohjolaan jää puute.
45	Louhi kuulee Pohjolassa Väinölän vaurastumisesta ja järjestää Loviattaren synnyttämään taudit Pohjolan saunassa, minkä jälkeen taudit lähetetään Väinölään.
46	Sanoma Väinölän parantumisesta tulee Pohjolaan, ja Louhi nostaa karhun Kalevalan karjan päälle.
47	Louhi vie kuun ja päivän pimeään Pohjolaan, kätkee ne Pohjolan kivimäkeen ja varastaa tulen Väinölästä.
48	Tulenvammojen parannusloitsussa Pohjola kuvataan hyytävän kylmän ja jään paikaksi, josta haetaan hyytä sammuttamaan tulen vihoja.
49	Arpa kertoo kuun ja päivän olevan Pohjolan kivimäessä; Väinämöinen menee Pohjolaan, käy Pohjan poikien kanssa miekkasille, ja Louhi päästää kuun ja päivän pois.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Maantieteellinen tulkinta: Pohjolaa on ajoittain pyritty yhdistämään historialliseen Pohjanmaahan, Lappiin, Vienan pohjoisiin alueisiin tai yleisemmin pohjoisiin kauppakumppaneihin ja viholliskuviin. Tämä on mahdollinen taustakerrostuma, koska nimi ja kylmyyden kuvasto viittaavat pohjoiseen, mutta Kalevalan Pohjola ei vastaa johdonmukaisesti mitään yhtä historiallista aluetta.
Saamelais- tai lappalaiskuvastoon liittyvä tulkinta: Joissakin selityksissä Pohjolan noituus, pohjoisuus ja vierauden korostus on liitetty suomalaisten ja saamelaisten välisiin mielikuviin. Tämä voi selittää osaa Lapin ja Pohjan nimistöstä ja noitamaineesta, mutta sitä ei tule lukea suoraksi etnografiseksi kuvaukseksi saamelaisista.
Tuonpuoleis- tai vainajalapaikkatulkinta: Pohjolan pimeys, kylmyys, kivimäki, sairauksien alkuperä ja yhteydet Tuonelan kaltaisiin koetuksiin ovat johtaneet tulkintaan, että Pohjola lähestyy joissakin yhteyksissä kuolleiden tai tuonpuoleisen maailmaa. Tämä sopii osaan aineistoa, mutta Kalevalassa Pohjola on samalla hyvin maallinen talo pihoineen, häineen ja sotajoukkoineen.
Kosmologinen tulkinta: Pohjola on voitu nähdä maailman laidalla tai akselilla sijaitsevana pimeyden ja valon vangitsemisen paikkana. Tulkinta auttaa ymmärtämään kuun, päivän ja sammon kaltaisia aiheita, mutta koko Pohjolan tarinaa se ei yksin selitä.
Historiallis-taloudellinen tulkinta: Pohjolan ja Kalevalan kamppailu on joskus luettu kuvaukseksi vaurauden, avioliittosuhteiden ja vaihtotalouden kilpailusta eri yhteisöjen välillä. Tämä on käyttökelpoinen sosiaalinen tulkinta etenkin kosinta- ja hääjaksoissa, mutta sammon ja valojen kätkemisen myyttiset piirteet ylittävät arkisen taloushistorian.

Lähteet

Elias Lönnrot: Kalevala (1849).
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen Kansan Vanhat Runot -verkkokorpus.
Väinö Kaukonen: Lönnrot ja Kalevala.
Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia.
Matti Kuusi, Keith Bosley ja Michael Branch: Finnish Folk Poetry: Epic.
Kalevalaseuran vuosikirjat: Kalevalan paikannimistöä ja myyttistä maantiedettä käsittelevät artikkelit.
Kalevala, runot 7–10: Väinämöisen joutuminen Pohjolaan ja sammon taonta.
Kalevala, runot 12–15 ja 18–19: Lemminkäisen ja Ilmarisen kosintatehtävät Pohjolassa.
Kalevala, runot 20–30: Pohjolan häät, Lemminkäisen kutsumaton käynti ja Pohjolan kosto.
Kalevala, runot 38–43: sammon hakuretki, meritaistelu ja Pohjolan vaurauden menetys.

Galleria

Arrival of Väinämöinen, Ilmarinen and Lemminkäinen at Pohjola, Joseph Alanen
Ilmarinen Arrives as the Groom at Pohjola, Johan Kortman
The Wedding at Pohjola, Johan Kortman
Väinämöinen and Maiden of Pohjola, Joseph Alanen
Väinämöinen and Maiden of North, Robert Wilhelm Ekman
Lemminkäinen tulisella järvellä, Robert Wilhelm Ekman