Lemminkäinen

Lemminkäinen

Tyyppi

Seikkailija, kosija ja sotaisa sankari

Esiintyy runoissa

11112131415262728293039404243

Keskeiset runot

111215262728294243

Lemminkäinen on Kalevalassa lieto ja levoton sankari, jota kutsutaan myös Kaukomieleksi, Ahdiksi ja Ahti Saarelaiseksi. Hänen tarinansa alkaa Saaren neidon Kyllikin tavoittelusta, jatkuu Pohjolan vaarallisiin kosintatehtäviin ja äidin tekemään henkiinherättämiseen, ja saa uuden suunnan kutsumattomana Pohjolan pitovieraana. Eepoksen loppupuolella Lemminkäinen liittyy Väinämöisen ja Ilmarisen Sampo-retkeen soutajana, loitsijana ja tähystäjänä.

Kalevalan aikajana

Alussa Lemminkäinen vilahtaa runonlaulun perinteeseen kuuluvassa luettelossa: sanat kuluvat, mutta laulun ja leikin ainekset jatkuvat, ja hänen nimensä mainitaan leikkien yhteydessä (1). Varsinainen kertomus alkaa, kun lieto Lemminkäinen, kaunis Kaukomieli, päättää lähteä Saaren neidon kosintaan äitinsä varoituksista huolimatta (11). Saarella hän tavoittelee Kyllikkiä, ja heidän liittonsa rakentuu lupauksille: Lemminkäisen on määrä pysyä poissa sodista ja Kyllikin kylän kisoista.

Kyllikin kanssa eletty rauha särkyy, kun Lemminkäinen lähtee kalankutuun eikä palaa ajoissa; Kyllikki rikkoo oman lupauksensa ja käy kylän leikeissä (12). Lemminkäinen kuulee asiasta, hylkää Kyllikin ja suuntaa Pohjolaan kultia, hopeita ja ennen kaikkea uutta naista hakemaan. Pohjolan emäntä torjuu hänet ensin naineena miehenä, mutta Lemminkäinen vaatii tytärtä ja joutuu kosintatehtäviin (13).

Pohjolan tehtävät vievät Lemminkäisen Hiiden hirven ja muiden yliluonnollisten saaliiden jäljille (13–14). Hän turvautuu rukoukseen, loitsuihin ja omaan uhkarohkeuteensa, mutta viimeinen vaihe koituu kohtalokkaaksi: Tuonelan vaarojen äärellä hän tulee surmatuksi ja kappaleiksi saatetuksi. Äiti aavistaa poikansa hädän, etsii hänet ja haravoi ruumiinpalat vedestä; Lemminkäinen nousee vaskisessa haravassa vielä vajavaisena, ja äiti kokoaa sekä elvyttää hänet takaisin elävien joukkoon (15).

Myöhemmin Lemminkäinen kuulee Pohjolan pidoista ja päättää lähteä, vaikka häntä ei ole kutsuttu ja äiti varoittaa uudelleen (26). Hän saapuu Pohjolan tupiin röyhkeänä vieraana, vaatii kestitystä ja joutuu torjuvan emännän sekä isäntäväen kanssa yhteenottoon (27). Veritekojen jälkeen hänen on paettava Pohjolasta; hän muuttaa muotoaan, rukoilee Ukolta suojaa ja kätkeytyy lopulta saarelle, jossa neidot ihastelevat hänen lauluaan ja taitojaan (28–29). Pakomatkan jälkeen hän palaa sotaisiin aikeisiin, menee laivalleen ja lupaa purrelle taisteluita, mutta merellä häntä vastustaa pakkanen ja retki menettää voimansa (30).

Eepoksen loppupuolella Lemminkäinen kohtaa merellä Väinämöisen purren ja tunnistaa vanhan tietäjän peränpitäjäksi (39). Hän liittyy mukaan Sampo-retkelle Ilmarisen ja Väinämöisen seuraan, muistaa kosken äärellä loitsuja ja auttaa, kun vene juuttuu matkalla (40). Pohjolassa hän soutaa mukana, lähtee ottamaan Sampoa ja yrittää kerskaillen liikuttaa kirjokantta omin voimin (42). Paluumatkalla hän nousee purjepuuhun tähystämään, tarkkailee ilmansuuntia ja havaitsee lopulta Pohjan pursen lähestyvän; näin hän on mukana Sampo-taistelun ratkaisevassa merivaiheessa (43).

Alkuperä ja tausta

Lemminkäinen on Kalevalassa koottu sankarihahmo, jonka nimistö ja aineisto ovat kerrostuneita. Nimi Lemminkäinen yhdistyy usein sanaan lempi, joka merkitsee rakkautta, mieltymystä tai halua; tämä sopii hahmon eroottiseen ja kosijarooliin, mutta ei yksin selitä koko hahmoa. Kaukomieli korostaa kauas pyrkivää, levotonta ja kunnianhimoista sankaria. Ahti ja Ahti Saarelainen taas näyttävät kansanrunoudessa osin erillisiltä sankarinimiltä, jotka Kalevalassa on liitetty Lemminkäisen kokonaisuuteen. Hahmoa on siksi pidettävä eepoksessa yhtenä henkilönä, mutta taustaperinteessä useiden sankarikerrostumien yhdistelmänä.

Muu kansanrunous

Kalevalan ulkopuolisessa kansanrunoudessa Lemminkäiseen liittyvä aineisto ei muodosta yhtä ainoaa yhtenäistä elämäkertaa. Erillisiä ja paikoin toisiinsa sekoittuvia runotyyppejä ovat muun muassa Lemminkäisen kosinta- ja Kyllikki-aiheet, vaaralliset saalistus- tai kosintatehtävät, Lemminkäisen surma ja äidin etsintä, kutsumaton pitoihin meno sekä Ahdin tai Kaukomielen sotaisat retket. Kansanrunousaineistossa hahmon nimet voivat vaihdella: Lemminkäinen, Kaukomieli, Kauko, Ahti ja Saarelainen eivät aina ole samassa suhteessa kuin Kalevalassa. Joissakin runoissa korostuu naistenmies ja saarelle saapuva kosija, toisissa uhmakas soturi tai pitoihin tunkeutuva väkivaltainen vieras, toisissa taas äidin pelastama vainaja. Tämä osoittaa, että Kalevalan Lemminkäinen on toimitettu kokonaisuus, jossa useampi perinneaines on järjestetty yhden sankarin elämäntarinaksi.

Vallitseva tulkinta

Vallitsevan tutkimustulkinnan mukaan Lemminkäinen on sankariepiikan kerrostunut seikkailijasankari eikä yksiselitteinen jumala tai historiallinen henkilö. Kalevalassa hän toimii Väinämöisen ja Ilmarisen vastakuvana: hänellä on rohkeutta, vetovoimaa ja väkivaltaista energiaa, mutta häneltä puuttuu vanhemman tietäjän harkinta ja seppäsankarin pitkäjänteisyys. Hänen tarinansa käsittelee nuoren miehen sosiaalista hallitsemattomuutta: hän rikkoo lupauksia, halveksii varoituksia, tunkeutuu vieraisiin juhliin ja käynnistää väkivaltaisia tapahtumia, joiden seurauksia hän ei kykene hallitsemaan. Kuolema ja henkiinherättäminen eivät tee hänestä kristillistä pelastushahmoa, vaan korostavat kansanrunouden omaa rajakuvastoa, jossa äiti, loitsut, parannus ja ruumiin kokoaminen palauttavat rikkoutuneen sankarin. Hahmon kannalta keskeistä on, että Lemminkäinen on enemmän toiminnan ja vaaran kuin järjestyksen ja viisauden edustaja.

Myyttinen rooli

Lemminkäisen myyttinen tehtävä on esittää nuorta, hallitsematonta sankarivoimaa: hän on kosija, tappelija, laulaja, loitsija ja rajojen rikkoja. Hänellä on yliluonnollisia kykyjä, mutta hän ei hallitse niitä Väinämöisen tavoin viisauden kautta. Hänen kuolemansa ja äidin suorittama palauttaminen elävien joukkoon tekevät hänestä rajahahmon elävien maailman ja Tuonelan välillä. Tämän jakson kannalta Lemminkäinen ei ole niinkään kuoleman voittaja omin voimin, vaan sankari, jonka äidin tieto, sinnikkyys ja parantava voima pelastavat. Hahmon kannalta tämä merkitsee, että hänen sankaruutensa on kaksijakoista: hän uskaltaa mennä sinne, minne muut eivät mene, mutta hänen oma harkitsemattomuutensa vie hänet toistuvasti tuhoon.

Vertailevat mytologiat

Vertailevassa mytologiassa Lemminkäistä on usein rinnastettu kuoleman ja paluun kokeneisiin sankareihin tai jumalhahmoihin, mutta nämä rinnastukset ovat vertailua eivätkä Kalevalan sisäisiä faktoja. Erityisesti ruumiin paloittelu, etsiminen ja kokoaminen tuo mieleen laajempia myyttisiä aiheita, kuten Osiriksen paloittelun egyptiläisessä perinteessä tai eri kulttuurien kertomukset kuolleen sankarin palauttamisesta. Äidin pelastava rooli erottaa Lemminkäisen monista vertailukohdista: hänen paluunsa ei perustu omaan jumalalliseen ylösnousemusvoimaan, vaan omaisen etsintään, parantaviin aineisiin ja loitsuihin. Nuorena, kauniina ja vaarallisena kosija-soturina Lemminkäinen vertautuu myös indoeurooppalaisen sankariepiikan uhkarohkeisiin nuorukaisiin, mutta suomalais-karjalainen runokieli, Tuonelan kuvasto ja äidin keskeisyys tekevät hänestä oman perinteensä hahmon.

Liittyy

Hahmot

• Väinämöinen
• Ilmarinen
• Kyllikki
• Lemminkäisen äiti
• Pohjolan emäntä
• Pohjolan isäntä
• Tiera

Paikat

• Pohjola
• Saari
• Sariola
• Tuonela
• Väinölä
• Kalevala

Esineet

• Sampo
• kirjokansi
• vene
• vaskinen harava
• sukset

Käsitteet

• kosinta
• Pohjolan pidot
• Sampo-retki
• loitsut
• muodonmuutos
• henkiinherättäminen

Runoesiintymät

Runo	Rooli tai tapahtuma
1	Mainitaan laulun ja sanojen yhteydessä: 'Lemminkäinen leikkilöihin'.
11	Lieto Lemminkäinen eli kaunis Kaukomieli aikoo lähteä kosimaan Saaren neitoa; äiti varoittelee häntä lähtemästä, mutta hän ei välitä kielloista.
12	Ahti Lemminkäinen elää Kyllikin kanssa, lähtee kalankutuun ja myöhemmin aikoo Pohjolaan; äiti varoittaa ja puhuttelee häntä poikanaan.
13	Lemminkäinen pyytää Pohjolan emännältä tyttöä vaimokseen ja mainitsee Kyllikin hylkäämisen; lisäksi hänen liukuvia suksiaan verrataan Kalevan pojan kalhuihin.
14	Lemminkäinen jatkaa Hiiden hirven tavoittelua, rukoilee Ukolta suksia ja myöhemmin haavoittuneena katuu, ettei kysynyt äidiltään neuvoja.
15	Lemminkäisen äiti etsii poikaansa ja murehtii hänen katoamistaan; Kyllikki huomaa verisiä enteitä, ja Lemminkäinen nousee vedestä vajavaisena äidin haravassa.
26	Lemminkäinen syö äitinsä laittamaa ruokaa, käy saunassa ja ilmoittaa lähtevänsä Pohjolan pitoihin, vaikka äiti yrittää kieltää.
27	Lemminkäinen saapuu kutsumatta Pohjolan tupiin ja pitoihin, tervehtii väkeä ja kohtaa emännän torjuvan vastaanoton.
28	Ahti Saarelainen eli Lemminkäinen pakenee Pohjolasta pahoja tekojaan piiloon, muuttaa muotoaan kokoksi ja rukoilee Ukolta suojaa kotimatkalle.
29	Lemminkäinen lähtee piileskelemään ja pakenee pitkäksi ajaksi; hän saapuu saarelle, jossa saaren neidot ihmettelevät hänen lauluaan ja taitojaan.
30	Ahti Lemminkäinen menee laivalleen, lupaa purrelle sotaretkiä ja hänen venettään uhkaa pakkanen merellä.
39	Lemminkäinen näkee merellä kulkevan purren, kyselee sen omistajaa ja tunnistaa lopulta Väinämöisen peränpitäjäksi.
40	Lemminkäinen käyttää muistamaansa loitsua kosken äärellä; myöhemmin hän ja Ilmarinen yrittävät irrottaa pysähtynyttä venettä, ja Väinämöinen puhuttelee häntä Lemmin poikana.
42	Lemminkäinen soutaa Väinämöisen ja Ilmarisen kanssa Pohjolaan; hän menee käskystä hakemaan sampoa ja yrittää siirtää kirjokantta kerskaillen voimillaan.
43	Lemminkäinen nousee purjepuun nenään tähystämään, tarkkailee ilmansuuntia ja huomaa lopulta Pohjan pursen lähestyvän.

Vaihtoehtoiset tulkinnat

Vaihtoehtoiset tulkinnat

• Epävarma tai rajallinen tulkinta on nähdä Lemminkäinen muinaisen hedelmällisyys- tai kasvillisuusjumalan jäänteenä, koska hänen nimensä liittyy lempiin ja hänen tarinaansa kuuluu kuolema sekä elämään palautuminen. Tätä voidaan käyttää vertauskohtana, mutta kansanrunousaineisto ei pakota pitämään häntä varsinaisena kasvillisuusjumalana.
• Toinen epävarma tulkinta korostaa Lemminkäistä shamaanisena hahmona: hän käy Tuonelan rajalla, hänen ruumiinsa kootaan ja hän palaa elävien joukkoon. Tämä voi valaista rajanylityksen ja parantamisen kuvastoa, mutta itse Kalevalassa aktiivinen rituaalinen toimija on ennen kaikkea äiti, ei Lemminkäinen itse.
• On esitetty, että Ahti, Kaukomieli ja Lemminkäinen olisivat alun perin olleet selvästi erillisiä sankareita. Tämä on monelta osin uskottava perinnehistoriallinen ajatus, mutta yksittäisten nimien tarkka alkuperäinen jako vaihtelee runoalueittain eikä sitä voi palauttaa yhdeksi varmaksi kaavaksi.
• Lemminkäistä voidaan lukea myös sosiaalisena varoitushahmona: hän näyttää, mitä tapahtuu, kun nuori mies ei kuuntele äitiä, rikkoo avioliiton sopimuksia ja haastaa vieraan yhteisön kunnian. Tämä tulkinta sopii hyvin Kalevalan kokonaisuuteen, mutta ei yksin selitä hahmon myyttisiä ja sankariepiikan piirteitä.
• Historiallistavat tulkinnat, joissa Lemminkäinen nähdään muistonvaraisena sotapäällikkönä tai viikinkiajan seikkailijana, ovat hyvin epävarmoja. Hahmon sotaisuus ja meriretket voivat muistuttaa historiallisia elämäntapoja, mutta aineisto on ennen kaikkea runollista ja myyttistä perinnettä.

Lahteet

• Kalevala: runot 1, 11–15, 26–30 ja 39–43.
• Kalevalan kriittiset ja kommentoidut laitokset Lemminkäinen-, Kaukomieli- ja Ahti-nimien rinnakkaiskäytön tarkistamiseen.
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousaineistot myöhempää kansanrunous- ja taustavaihetta varten.
• Suomen Kansan Vanhat Runot -korpus: Lemminkäiseen, Ahtiin, Kaukomieleen, Kyllikkiin ja Lemminkäisen surmaan liittyvät toisintokokonaisuudet.
• Kalevalan kriittiset ja kommentoidut laitokset: erityisesti nimien Lemminkäinen, Kaukomieli ja Ahti toimituksellisen yhdistämisen tarkistamiseen.
• Anna-Leena Siikala: suomalais-karjalaisen mytologian ja tietäjäperinteen tutkimukset, erityisesti sankarin, kuolemanrajan ja loitsuperinteen tulkintaan.
• Mattias Aleksanteri Castrenin ja myöhemmän suomalaisen mytologian tutkimushistorialliset esitykset: hyödyllisiä vastaanoton kannalta, mutta luettava tutkimushistoriana.
• Martti Haavion Kalevala- ja suomalaisen mytologian tutkimukset: käyttökelpoisia etenkin Lemminkäisen perinnekerrostumien ja vertailevien tulkintojen taustaksi, mutta osa päätelmistä on tarkistettava uudemmasta tutkimuksesta.
• Lotte Tarkan ja muiden runolaulukulttuurin tutkijoiden tutkimukset: Vienan ja muun karjalaisen runoperinteen esitystilanteiden, paikallisten merkitysten ja sankariaineiston vaihtelun ymmärtämiseen.