View table: Kohteet
Kalevala Wikistä
Table structure:
- Nimi - String
- Kohdetyyppi - String
- Tyyppi - String
- Lyhyt_kuvaus - Text
This table has 83 rows altogether.
| Sivu | Nimi | Kohdetyyppi | Tyyppi | Lyhyt kuvaus |
|---|---|---|---|---|
| Ahti (muokkaa) | Ahti | Hahmo | Epävarmasti rajautuva hahmonimi; mahdollinen vedenhaltija tai Lemminkäiseen liittyvä nimitys | Ahti on Kalevalan nimistössä hankala nimi, joka voi suuntautua Ahtolan vedenalaiseen valtapiiriin tai sekoittua Lemminkäiseen liittyvään nimiperinteeseen. |
| Ahtola (muokkaa) | Ahtola | Paikka | Vedenalainen asuinpaikka ja merenalainen piilopaikka | Ahtola on vesien alle sijoittuva paikka, jonka nimi viittaa meren väkeen ja kätkettyyn vedenalaiseen maailmaan. |
| Aino (muokkaa) | Aino | Hahmo | Joukahaisen sisar ja traaginen neito | Aino on Kalevalassa Joukahaisen sisar, jonka Joukahainen lupaa Väinämöiselle pelastuakseen laulun mahdista. Aino torjuu pakotetun avioliiton, riisuu korunsa ja päätyy kuolemaan mereen. |
| Antero Vipunen (muokkaa) | Antero Vipunen | Hahmo | Maanalainen virsikäs tietäjä ja sanojen vartija | Antero Vipunen on maan alla makaava vanha tietäjä, jonka suusta ja vatsasta Väinämöinen hakee puuttuvat loitsusanat veneensä valmistamiseen. |
| Ilmarinen (muokkaa) | Ilmarinen | Hahmo | Seppä, kulttuurisankari ja myyttinen taivaantakoja | Ilmarinen on Kalevalan iänikuinen seppo, Sammon takoja, Pohjolan vävy ja Väinämöisen tärkein työpari suurissa hankkeissa. |
| Ilmatar (muokkaa) | Ilmatar | Hahmo | Ilman impi, luonnotar ja Väinämöisen emo | Ilmatar on Kalevalan alkuhahmo: ilman impi, veen emonen ja Väinämöisen äiti, jonka kautta maailman synty ja eepoksen pääsankarin syntymä kytkeytyvät toisiinsa. |
| Joukahainen (muokkaa) | Joukahainen | Hahmo | Nuori lappalainen haastaja, Ainon veli ja Väinämöisen vihamies | Joukahainen on Kalevalan nuori, ylpeä haastaja, joka häviää Väinämöiselle kilpalaulannassa, lupaa Aino-sisarensa lunnaiksi ja yrittää myöhemmin kostaa ampumalla Väinämöisen. |
| Kalervo (muokkaa) | Kalervo | Hahmo | Kullervon isä, Untamon veli ja hävitetyn suvun päämies | Kalervo on Kalevalan Kullervo-jakson taustalla vaikuttava isähahmo: Untamon veli, jonka suvun tuho käynnistää Kullervon kohtalon. |
| Kalevala (muokkaa) | Kalevala | Paikka | Symbolinen kotimaa ja eepoksen paikkakehys | Kalevala on eepoksen kotipuolen nimi: Väinämöisen laulun, Kalevan kansan, sammon murujen vaurauden ja Pohjolaa vastaan käydyn kamppailun näyttämö. |
| Kantele (muokkaa) | Kantele | Esine | Väinämöisen kadonnut soitin ja ilon väline | Kantele on Runo 44:ssä Väinämöisen mereen kadonnut soitin, jota hän etsii Ilmarisen takomalla rautaharavalla. |
| Kullervo (muokkaa) | Kullervo | Hahmo | Traaginen kostaja ja Kalervon poika | Kullervo on Kalevalan traaginen orpo, orja ja kostaja, jonka elämä kulkee Untamon vainosta Ilmarisen taloon, sisaren turmioon ja lopulta omaan kuolemaan. |
| Kultaneito (muokkaa) | Kultaneito | Esine | Ilmarisen takoma kultainen naisfiguuri ja epäonnistunut morsian | Kultaneito on Ilmarisen kullasta ja hopeasta takoma nainen, jonka kylmyys paljastaa rikkauden kelvottomaksi elävän puolison korvikkeeksi. |
| Kyllikki (muokkaa) | Kyllikki | Hahmo | Saaren neiti, Lemminkäisen puoliso ja valan rikkoja | Kyllikki on Saaren kaunis ja ylpeä neiti, jonka Lemminkäinen sieppaa puolisokseen. Hänen ja Ahdin välinen ikilupaus särkyy, kun Kyllikki käy kylän neitojen kisassa ja Lemminkäinen lähtee sotaisalle Pohjolan-retkelle. |
| Lemminkäinen (muokkaa) | Lemminkäinen | Hahmo | Seikkailija, kosija ja sotaisa sankari | Lemminkäinen on Kalevalan kiivas, komea ja uhkarohkea sankari, jonka tarina kulkee kosinnasta kuolemaan ja takaisin, Pohjolan veritekoihin sekä lopulta Sampo-retkelle Väinämöisen ja Ilmarisen rinnalle. |
| Lemminkäisen äiti (muokkaa) | Lemminkäisen äiti | Hahmo | Lemminkäisen äiti, varoittaja ja henkiinherättäjä | Lemminkäisen äiti on Kalevalan voimakas emohahmo, joka varoittaa poikaansa, etsii tämän kuoleman jälkeen Tuonelan vesiltä ja palauttaa hänet elämään. |
| Louhi (muokkaa) | Louhi | Hahmo | Pohjolan emäntä, vallankäyttäjä ja Väinölän vastavoima | Louhi on Kalevalan Pohjolan emäntä: neuvottelija, anoppi, Sammon haltija ja myöhemmissä runoissa Väinölää vastaan toimiva mahtava vastustaja. |
| Manala (muokkaa) | Manala | Paikka | Kuolleiden valtakunnan rinnakkaisnimi ja tuonpuoleinen rajamaa | Manala on Kalevalassa Tuonelan rinnalla käytetty kuolleiden ja tuonpuoleisen nimi: pimeä, vetinen ja vaarallinen paikka, josta haetaan sanoja, jonne vihollisia manataan ja josta vain harva palaa. |
| Marjatta (muokkaa) | Marjatta | Hahmo | Kainon neitsyen ja uuden vallan äidin hahmo | Marjatta on Kalevalan päätösrunon neito, joka tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää pojan, jonka kaste syrjäyttää Väinämöisen vanhan järjestyksen. |
| Mielikki (muokkaa) | Mielikki | Hahmo | Metsän emäntä, Tapion talon emäntä ja metsästyksen sekä karjanhoidon haltijahahmo | Mielikki on Kalevalassa metsän emäntä, jota metsästäjät ja karjan suojelijat puhuttelevat avun, saaliin ja turvan antajana. |
| Pohjan neito (Pohjolan tytär) (muokkaa) | Pohjan neito (Pohjolan tytär) | Hahmo | Pohjolan neito, kosinnan kohde ja sankarien koetusten käynnistäjä | Pohjan neito on Pohjolaan kuuluva nuori nainen, jonka kautta kosinta, sankariteot ja Pohjolan valta kietoutuvat Kalevalan juoneen. |
| Pohjola (muokkaa) | Pohjola | Paikka | Pohjoinen valtapiiri, juhla- ja vaurauden paikka sekä sankarien vastapuoli | Pohjola on Kalevalan pohjoinen valtapiiri, Louhen hallitsema rikas mutta vaarallinen paikka, jossa taotaan ja säilytetään sampoa, järjestetään suuret häät ja josta nousevat Väinölää koettelevat vastavoimat. |
| Runo 1 (muokkaa) | Runo 1 | Runo | Kalevalan runo | Laulaja kutsuu veikkosensa yhteiseen runonlaulantaan ja kokoaa vanhat virret Väinämöisen, Ilmarisen, Kaukomielen, Joukahaisen, Pohjan ja Kalevalan perinteistä. Maailman syntyjakso alkaa, kun Ilmatar laskeutuu yksinäisyydestään mereen, tulee tuulesta raskaak... |
| Runo 10 (muokkaa) | Runo 10 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen palaa Pohjolasta Kalevalaan ja on murheissaan, koska on luvannut Ilmarisen lunnaikseen Louhelle. Hän houkuttelee Ilmarisen katsomaan Osmon pellolle laulamaansa kultalatvaista kuusta, jonka latvassa ovat kuu ja Otava, ja lähettää sepän tuulen muk... |
| Runo 11 (muokkaa) | Runo 11 | Runo | Kalevalan runo | Ahti Saarelainen, lieto Lemminkäinen ja Kaukomieli, kasvaa Kaukoniemen kainalossa kelpo mieheksi, mutta elää alinomaa neitojen iloissa. Kyllikki, Saaren kukka, hylkää Päivän, Kuun ja Tähden pojat sekä Virosta ja Inkereltä tulleet kosijat. |
| Runo 12 (muokkaa) | Runo 12 | Runo | Kalevalan runo | Ahti Lemminkäinen elää Kyllikin kanssa, mutta Kyllikki käy kylän neitojen kisassa, kun Ahti viipyy kalaretkellä. Ainikki kertoo tapahtuneen veljelleen, ja vihastunut Lemminkäinen päättää lähteä Pohjolan sotaan äitinsä ja Kyllikin varoituksista huolimatta. |
| Runo 13 (muokkaa) | Runo 13 | Runo | Kalevalan runo | Lemminkäinen pyytää Pohjolan emännältä tytärtä, mutta emäntä torjuu hänet Kyllikin vuoksi ja vaatii ensin hiihtämään Hiien hirven Hiien peltojen periltä. Lemminkäinen hankkii Kauppi Lyylikiltä uudet sukset, vaikka tämä varoittaa häntä turhasta ja vaarallise... |
| Runo 14 (muokkaa) | Runo 14 | Runo | Kalevalan runo | Lemminkäinen jatkaa Lemminkäisen kosintajaksoon kuuluvaa tehtäväsarjaa ja hiihtää Hiien hirveä pyytäen apua Ukolta, Tapiolta, Mielikiltä ja metsän väeltä. Pitkien loitsujen ja metsän suostuttelun jälkeen Hiien hirvi saadaan hänen eteensä, ja hän vie tiedon... |
| Runo 15 (muokkaa) | Runo 15 | Runo | Kalevalan runo | Kyllikki ja Lemminkäisen äiti näkevät suasta ja harjasta vuotavan veren ja ymmärtävät Kaukoni kadonneen pahoille teille. Äiti lähtee Pohjolaan, pakottaa Louhen kertomaan pojan tehtävistä ja saa Päivyltä tiedon, että Lemminkäinen on surmattu Tuonen mustaan j... |
| Runo 16 (muokkaa) | Runo 16 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen veistää uutta venettä utuisen niemen päässä, mutta puut puuttuvat, ja Sampsa Pellervoinen etsii hänelle sopivan tammen haavan ja hongan hylättyään. Tammesta syntyy lautoja ja pohjapuita, ja Väinämöinen rakentaa purtta tiedolla ja laulamalla, kun... |
| Runo 17 (muokkaa) | Runo 17 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen etsii puuttuvia sanoja ja saa paimenelta neuvon hakea niitä Antero Vipusen suusta ja vatsasta. Hän varustautuu Ilmarisen pajassa rautaisilla suojuksilla ja korennolla, kulkee neulojen, miekkojen ja tapparain terien yli ja herättää maan alla maka... |
| Runo 18 (muokkaa) | Runo 18 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen lähtee koristellulla veneellään kosimaan Pohjan tytärtä pimeästä Pohjolasta ja yrittää salata matkansa Annikilta. Annikki saa totuuden selville ja kiiruhtaa kertomaan siitä veljelleen Ilmariselle, joka peseytyy, pukeutuu sulhaseksi ja lähtee kir... |
| Runo 19 (muokkaa) | Runo 19 | Runo | Kalevalan runo | Ilmarinen saapuu Pohjolaan vaatimaan luvattua morsianta, mutta Pohjolan emäntä määrää hänelle yhä uusia ansiotöitä ennen neidon antamista. Morsiamen neuvojen avulla hän takoo kultaisen auran ja kyntää kyisen pellon, valmistaa rautaiset suitset ja kahlitsee... |
| Runo 2 (muokkaa) | Runo 2 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen nousee puuttomalle saarelle ja kutsuu Sampsa Pellervoisen kylvämään maat, suot, ahot ja kankaat. Puut kasvavat, mutta tammi jää ensin taimettumatta, kunnes Tursas polttaa niitetyt heinät ja tuhkaan joutunut tammen terho kasvaa valtavaksi tammeks... |
| Runo 20 (muokkaa) | Runo 20 | Runo | Kalevalan runo | Pohjolan häitä ja suuria pitoja valmistetaan Sariolassa viikon ajan, ja juhlaväen ruoaksi tuodaan jättiläismäinen Suomen sonni Karjalasta. Pohjan väki ei löydä sonnin kaatajaa ennen kuin merestä nousee pieni rautakourainen mies, joka surmaa härän ja tuottaa... |
| Runo 21 (muokkaa) | Runo 21 | Runo | Kalevalan runo | Pohjolan emäntä näkee sulhasjoukon saapuvan Pohjolan pihaan ja tunnistaa vävyn komeasta hevosesta ja seurueesta. Hän käskee palvelijoita ottamaan hevosen vastaan, ruokkimaan ja hoitamaan sen sekä johdattamaan vävyn tupaan kunniapaikalle. |
| Runo 22 (muokkaa) | Runo 22 | Runo | Kalevalan runo | Pohjolan häiden pitojen päätyttyä Pohjolan emäntä puhuttelee Ilmarista ja viivyttää sulhoa, kunnes neito on palmikoitu, puettu, kengitetty ja kinnastettu lähtöä varten. Hän kehottaa morsianta nousemaan rekeen ja muistuttaa, että lähtö isän kodista ja emon k... |
| Runo 23 (muokkaa) | Runo 23 | Runo | Kalevalan runo | Morsianta neuvotaan lähtemään omasta kodistaan toiseen taloon ja omaksumaan miehelän tavat, kunnioittamaan appea, anoppia, kytyä ja natoa sekä unohtamaan tyttöajan huimuus. Osmotar eli Kalevatar opastaa häntä ahkeruuteen, varhaiseen nousemiseen, karjan, las... |
| Runo 24 (muokkaa) | Runo 24 | Runo | Kalevalan runo | Pohjolan hääjakson lopulla morsian on jo neuvottu, ja seuraavaksi sulhasta opastetaan pitämään nuorta vaimoaan hyvin, arvostamaan hänen taitojaan ja suojelemaan häntä anopin, apen ja vieraan väen moitteilta. Sulhaselle annetaan ohjeita myös työnteosta, matk... |
| Runo 25 (muokkaa) | Runo 25 | Runo | Kalevalan runo | Ilmarista ja Pohjolasta tuotua morsianta odotetaan hänen kotipihassaan viikon, kunnes reen kapina kuuluu ja Lokka tervehtii tulijoita. Lokka ottaa morsiamen vastaan, käskee astumaan pihalle ja pirttiin, ylistää hänen kauneuttaan ja puolustaa häntä lattialla... |
| Runo 26 (muokkaa) | Runo 26 | Runo | Kalevalan runo | Lemminkäinen kuulee Pohjolan häistä, joihin häntä ei ole kutsuttu, ja päättää lähteä pitoihin äitinsä kielloista huolimatta. Runo kuuluu Lemminkäisen Pohjolan-matkan jaksoon, jossa äiti varoittaa poikaansa kolmesta surmasta ja myöhemmistä vaaroista Pohjolan... |
| Runo 27 (muokkaa) | Runo 27 | Runo | Kalevalan runo | Lemminkäinen saapuu kutsumatta Pohjolan pitoihin ja vaatii itselleen olutta ja ruokaa, mutta Pohjolan väki kohtelee häntä halveksivasti. Pohjolan emäntä antaa hänelle kelvottoman juoman, jossa on matoja, käärmeitä ja sisiliskoja, mutta Lemminkäinen puhdista... |
| Runo 28 (muokkaa) | Runo 28 | Runo | Kalevalan runo | Lemminkäinen pakenee Pohjolasta tapettuaan Pohjolan isännän ja muuttaa itsensä kokoksi päästäkseen vainoojiltaan. Hän rukoilee Ukolta pilvensuojaa ja palaa synkkänä äitinsä luo, joka kyselee hänen huolensa syytä. |
| Runo 29 (muokkaa) | Runo 29 | Runo | Kalevalan runo | Lemminkäinen pakenee Pohjan kansaa ja Pimentolan joukkoa veneellä sanattomalle saarelle, jonne hän saa ottaa aluksensa maihin ja jää piiloon. Saarella hän laulaa ihmeitä pihoille, kaivolle ja tanterelle, saa ruokaa ja juomaa sekä elää kolme kesää saaren imp... |
| Runo 3 (muokkaa) | Runo 3 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöisen maine laulajana leviää Väinölästä Pohjolaan, ja nuori Joukahainen lähtee vanhempiensa kielloista huolimatta haastamaan häntä. Väinölän ahoilla ja Kalevalan kankailla miehet ajavat vastakkain ja ryhtyvät kilpalaulantaan, jossa Joukahaisen tiedot... |
| Runo 30 (muokkaa) | Runo 30 | Runo | Kalevalan runo | Lemminkäinen lähtee kostoretkelle Pohjolaa vastaan ja kutsuu Tieran sotakumppanikseen, vaikka sekä oma emo että Tieran väki varoittavat lähdöstä. Miehet laskevat veneen Pohjolan merelle, mutta Pohjolan emäntä lähettää Pakkasen jäädyttämään Lemminkäisen sota... |
| Runo 31 (muokkaa) | Runo 31 | Runo | Kalevalan runo | Untamo ja Kalervo ajautuvat veljesvihaan verkkojen, kaurakylvön, uuhen ja koiran aiheuttamien riitojen jälkeen. Untamo lähtee sotaan veljeään vastaan, surmaa Kalervon suvun, polttaa talon ja vie raskaana olevan Kalervon impyen orjaksi Untamolaan. |
| Runo 32 (muokkaa) | Runo 32 | Runo | Kalevalan runo | Kullervo, Kalervon poika, kysyy Ilmarisen talossa työtä ja Ilmarisen emäntä määrää uuden orjan suuren karjan paimeneksi. Emäntä leipoo paimenelle evääksi kakun, johon hän kätkee kiven, ja käskee syödä sen vasta karjan mentyä metsälle. |
| Runo 33 (muokkaa) | Runo 33 | Runo | Kalevalan runo | Kullervo paimentaa Ilmarin karjaa ja valittaa orjan osaansa, nälkää sekä emännän hyvää elämää. Ilmarin emäntä on pannut hänen evääksi kivellä täytetyn leivän, johon Kullervon isältä peritty ainoa veitsi katkeaa. |
| Runo 34 (muokkaa) | Runo 34 | Runo | Kalevalan runo | Kullervo poistuu seppo Ilmarisen luota ennen kuin Ilmarinen ehtii kuulla vaimonsa kuolemasta, ja Ilmarinen löytää kaatuneen naisensa kartanolta sekä jää suremaan. Kullervo kulkee korpien halki, yöpyy mättäällä ja valittaa isättömyyttään, emottomuuttaan ja o... |
| Runo 35 (muokkaa) | Runo 35 | Runo | Kalevalan runo | Kullervo elää Kalervon luona, mutta kaltoin kasvatettuna ei kykene tavalliseen työhön: soutaessaan hän hajottaa veneen ja nuottaa tarpoessaan pilaa nuotan sekä kalat. Hänet lähetetään viemään veroja ja maajyviä, ja paluumatkalla Väinön, meren ja Pohjan kank... |
| Runo 36 (muokkaa) | Runo 36 | Runo | Kalevalan runo | Kullervo lähtee sotaan ja torjuu äitinsä varoitukset, vaikka äiti koettaa estää häntä menemästä miekan melskeeseen. Hän hyvästelee isänsä, veljensä, sisarensa ja äitinsä, mutta vain äiti lupaa itkeä häntä ja paljastaa emon rakkauden. |
| Runo 37 (muokkaa) | Runo 37 | Runo | Kalevalan runo | Ilmarinen suree kuollutta vaimoaan niin, ettei pajan kalke kuulu kuukauteen, ja elää pitkään naisetta ja puolisotta. Neljännellä kuulla hän kerää kultaa, hopeaa ja puita, polttaa hiilet ahjoon ja yrittää takoa itselleen kultaisen, hopeisen morsiamen. |
| Runo 38 (muokkaa) | Runo 38 | Runo | Kalevalan runo | Ilmarinen hylkää kultaisen ja hopeisen kuvansa ja lähtee Pohjolaan pyytämään Louhelta kuolleen vaimonsa sisarta. Louhi kieltäytyy antamasta toista tytärtään, ja myös neiti torjuu Ilmarisen syyttäen häntä sisarensa surmasta. |
| Runo 39 (muokkaa) | Runo 39 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen kehottaa Ilmarista lähtemään Pohjolaan sammon ja kirjokannen saantaan, vaikka Ilmarinen muistuttaa niiden olevan lukkojen takana kivimäessä ja vaskivaarassa. Matkaan valmistaudutaan sammon hakuretken jaksossa: Ilmarinen takoo Väinämöiselle tulit... |
| Runo 4 (muokkaa) | Runo 4 | Runo | Kalevalan runo | Aino lähtee lehdosta vastoja taittamasta ja kohtaa vanhan Väinämöisen, joka kehottaa häntä kantamaan kaulanhelmet ja rinnanristin vain itselleen. Aino kieltäytyy, riisuu korunsa ja palaa itkien kotiin, missä hän kertoo tapahtuneen isälle, veljelle, siskolle... |
| Runo 40 (muokkaa) | Runo 40 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen laskee veneellä vesille Ilmarisen ja Lemminkäisen kanssa, ja koskessa Lemminkäinen lausuu loitsuja matkan turvaksi. Väljillä vesillä pursi tarttuu kiinni suureen haukeen, jota Lemminkäinen ja Ilmarinen eivät saa irti, mutta Väinämöinen katkaisee... |
| Runo 41 (muokkaa) | Runo 41 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen istuutuu ilokivelle ja alkaa soittaa hauinluista tehtyä kanteletta niin ihmeellisesti, että metsän eläimet, linnut, ilman immet, kalat sekä veden väki kerääntyvät kuuntelemaan. Soitto koskettaa koko luomakuntaa, ja myös Kuutar, Päivätär, Ahto se... |
| Runo 42 (muokkaa) | Runo 42 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat Pohjolaan vaatimaan Sammon jakoa, mutta Louhi kieltäytyy ja kutsuu väkensä aseisiin. Väinämöinen nukuttaa Pohjolan kansan kanteleensoitolla ja unineuloilla, minkä jälkeen Ilmarinen avaa lukot ja Lemminkäine... |
| Runo 43 (muokkaa) | Runo 43 | Runo | Kalevalan runo | Louhi kokoaa Pohjolan väen sotaveneeseen ja lähtee ajamaan Väinämöisen venettä saadakseen sammon takaisin. Väinämöinen hidastaa takaa-ajon loihtimalla mereen karin, johon Pohjolan pursi särkyy, mutta Louhi muuttuu kokoksi ja hyökkää laivan kimppuun. |
| Runo 44 (muokkaa) | Runo 44 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen kaipaa mereen kadonnutta hauenluista kanneltaan ja pyytää Ilmarista takomaan rautaisen haravan sen etsimistä varten. Hän haravoi meren rannat ja ruoikot, mutta ei löydä menetettyä soitintaan ja palaa murheellisena kotiin. |
| Runo 45 (muokkaa) | Runo 45 | Runo | Kalevalan runo | Louhi kadehtii Väinölän ja Kalevalan vaurastumista sammon muruilla ja rukoilee Ukkoa tuhoamaan Kalevan kansan taudeilla. Loviatar, sokea Tuonelan tytär, tulee Pohjolaan synnyttämään, ja Louhi auttaa häntä salaisessa saunassa saattamaan maailmaan yhdeksän vi... |
| Runo 46 (muokkaa) | Runo 46 | Runo | Kalevalan runo | Louhi pahastuu Väinölän ja Kalevalan toipumisesta taudeista ja nostaa karhun korvesta niiden karjamaille hävittämään eloa. Väinämöinen pyytää Ilmarista takomaan uuden kolmisulkaisen keihään ja lähtee Metsolaan Tapion, Mielikin ja Tellervon apua anoen. |
| Runo 47 (muokkaa) | Runo 47 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöisen kanteleensoitto houkuttelee kuun ja päivän kuulemaan, mutta Louhi sieppaa ne ja kätkee pimeään Pohjolaan, minkä jälkeen hän varastaa myös tulen Väinölän tuvista. Pimeys valtaa Kalevalan, Väinölän ja taivaan, ja Ukko iskee uuden tulikipunan kuun... |
| Runo 48 (muokkaa) | Runo 48 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen ryhtyy kutomaan suurta nuottaa saadakseen kiinni hauen, jonka vatsassa tuli on piilossa, ja pellava kasvatetaan, käsitellään ja kudotaan verkoksi yhdessä yössä. Nuoret ja vanhat pyytävät ensin turhaan, kunnes Väinämöinen ja Ilmarinen vievät verk... |
| Runo 49 (muokkaa) | Runo 49 | Runo | Kalevalan runo | Väinölässä ja Kalevalan kankailla eletään pimeydessä, kun kuu ja päivä eivät enää kumota, ja ihmiset pyytävät Ilmarista takomaan uudet taivaankappaleet. Ilmarinen valmistaa kultaisen kuun ja hopeisen auringon, mutta ne eivät valaise, joten Väinämöinen arpoo... |
| Runo 5 (muokkaa) | Runo 5 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen saa tiedon Joukahaisen sisaren katoamisesta mereen ja suree menetystä rannalla. Hän kysyy Untamolta Ahtolan ja Vellamon neitojen olinpaikkaa, lähtee veneellä onkimaan ja saa oudon kalan, joka osoittautuu etsimäkseen neidoksi. |
| Runo 50 (muokkaa) | Runo 50 | Runo | Kalevalan runo | Marjatta elää kotona kainona ja pyhänä neitona, lähtee paimeneksi ja tulee raskaaksi syötyään mäeltä nousseen puolukan. Synnytyksen lähestyessä emo, iso sekä Ruotuksen emäntä torjuvat hänet, joten Marjatta saa poikansa hongikon tallissa hevosen henkäyksen l... |
| Runo 6 (muokkaa) | Runo 6 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen lähtee olkisella oriilla kohti kylmää Pohjolaa ja pimeää Pimentolaa, kulkien Väinölän ahoilta ja Kalevalan kankailta meren selälle. Nuori Joukahainen kantaa vanhaa vihaa Väinämöistä kohtaan, valmistaa tulisen jousen ja myrkytetyt nuolet sekä väi... |
| Runo 7 (muokkaa) | Runo 7 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen ui päivät ja yöt aavalla merellä, kunnes väsyy ja valittaa joutumistaan tuulten ja aaltojen varaan. Lapista lentävä kokko löytää hänet, muistaa Kalevan kaskessa säästetyn koivun ja kantaa Väinämöisen Pohjolan perille Sariolaan. |
| Runo 8 (muokkaa) | Runo 8 | Runo | Kalevalan runo | Väinämöinen palaa pimeästä Pohjolasta ja näkee Pohjan neidin kutomassa taivon kaarella kultakangasta ja hopeaa. Hän pyytää neittä rekeensä ja lupaa hänelle paikan Väinölässä, mutta neiti vastustaa naiduksi joutumista ja asettaa yhä vaikeampia koetuksia. |
| Runo 9 (muokkaa) | Runo 9 | Runo | Kalevalan runo | Haavoittunut Väinämöinen saapuu pirttiin, eikä hopeatuoppi tai kultakannu riitä keräämään hänen polvestaan vuotavaa verta. Uunilla oleva ukko kysyy rauan syntyä, ja Väinämöinen kertoo raudan alkuperän ilman, veden, tulen, luonnotarten maidon, suon ruosteen... |
| Saari (muokkaa) | Saari | Paikka | Merellinen rajapaikka ja saaristoinen kulkumaasto | Saari esiintyy Kalevalassa rajapaikkana, merellisenä maamerkkinä ja saaristoisena kulkumaastona, jossa liikutaan Tuonelan rajoilla, Sampo-retken takaa-ajossa ja vesien kalastusmaisemissa. |
| Sampo (muokkaa) | Sampo | Esine | Ihme-esine ja vaurauden lähde | Sampo on Kalevalassa Ilmarisen takoma ihme-esine, jonka hallinta kytkeytyy Pohjolan vaurauteen ja Kalevalan sankarien retkeen. Sen tarkka olemus jää runoelmassa epäselväksi. |
| Sanan arkku (muokkaa) | Sanan arkku | Esine | Epävarma nimikohde; Kalevalan varmistetussa osumassa aitan säilytysarkku | Runossa 4 esiintyvä arkku on Aino-jakson aittaesine, jonka kannen alle on kätketty kultaa, hopeaa, kultavöitä ja sinihameita. Nimitys "Sanan arkku" ei varmistetussa runoindeksissä esiinny sananmukaisesti. |
| Tuonela (muokkaa) | Tuonela | Paikka | Kuolleiden valtakunta ja elävien maailman vaarallinen rajamaa | Tuonela on Kalevalan kuolleiden valtakunta, jonka joki, tuvilla oleva väki ja Manalaan rinnastuvat maisemat muodostavat sankareille äärimmäisen koetuksen. |
| Tuonelan virta (muokkaa) | Tuonelan virta | Paikka | Kuolleiden valtakunnan rajajoki | Tuonelan virta on kuolleiden maan rajavesi, joka erottaa elävien maailman Tuonelasta ja Manalasta. Nykyisessä varmistetussa runoindeksissä sille ei kuitenkaan ole vahvistettu yksiselitteistä nimiesiintymää. |
| Tuonetar (muokkaa) | Tuonetar | Hahmo | Tuonelan emäntä ja Manalan naispuolinen valvoja | Tuonetar on Kalevalan runossa 16 esiintyvä Tuonelan emäntä, joka toruu Väinämöistä, tarjoaa tälle Manalan olutta ja yrittää estää hänen paluunsa elävien maille. |
| Tuoni (muokkaa) | Tuoni | Hahmo | Kuolleiden valtakuntaan liittyvä kuolemanvalta ja hahmonimi | Tuonelaan ja Manalaan kytkeytyvä kuolemanvalta, jonka nimissä kuolleiden maa vaatii totuutta eikä luovuta sanojaan elävälle. |
| Untamo (muokkaa) | Untamo | Hahmo | Veljessodan sytyttäjä, Kalervon veli ja Kullervon vainooja | Untamo on Kalevalan Kullervo-jakson keskeinen vastavoima: Kalervon veli, suvunsurmaaja ja Kullervon lapsuuden vainooja, jonka talon Kullervo lopulta hävittää. |
| Väinämöinen (muokkaa) | Väinämöinen | Hahmo | Tietäjä, runonlaulaja ja kulttuurisankari | Väinämöinen on Kalevalan ikivanha tietäjä ja laulaja, joka syntyy Ilmattaresta, hallitsee sanojen ja soiton voimaa, johtaa Sampo-retkeä ja poistuu lopussa vaskisella veneellä. |
| Väinölä (muokkaa) | Väinölä | Paikka | Väinämöiseen viittaava paikannimi ja sankarien kotipuoleksi tulkittu nimitys | Väinämöisen laulun, kotiahojen, vesien ja tupien paikannimi, joka kulkee Kalevalassa usein rinnakkain Kalevalan kanssa. |
| Vellamo (muokkaa) | Vellamo | Hahmo | Veden emäntä ja Ahtolan vedenalaisen väen haltijatar | Vellamo on Kalevalan veden emäntä, jonka väkeen kuuluvat meren neidot ja jonka valtapiiriin Väinämöisen kantele lopulta katoaa. |
| Vuojola (muokkaa) | Vuojola | Paikka | Kalevalan runoissa varmistumaton paikannimi | Vuojola on paikannimi, jolle ei ole tässä varmistetussa Kalevala-aineistossa osoitettua runo- tai juoniesiintymää. |